24.4.2012

Peter Franzén: Tumman veden päällä


Näyttelijänä tunnetun Peter Franzénin esikoiskirja Tumman veden päällä odotutti minua pitkän tovin. Toissa kesänä kävin jopa kuuntelemassa tuoretta kirjailijaa Oulun kirjamessuilla, mutta kirja ei vielä silloinkaan lähtenyt mukaani. Mutta hyvää kannatti todella odottaa.

Tumman veden päällä kertoo kipeän rehellisesti pikku-Peten lapsuudesta Kemin maalaiskunnassa 1970-luvulla. Pojan vaiheita seurataan muutaman vuoden ajan, aina siihen asti kun hän päättää ensimmäisen luokkansa. Kirja on täynnä tuokiokuvia lapsuudesta, lapsiperheen arjesta, myös niistä nurjista puolista, ja ne kerrotaan pikkupojan uskottavalla äänellä.

Välillä tarina järkytti minua, välillä ilostutti ja antoi toivoa. Pakostakin aloin miettiä, että mitkä näistä asioista ovat oikeasti tapahtuneet? Tumman veden päällä on siis ainakin osittain omaelämäkerrallinen. Pieni kurkistelun halu yllätti minut, pakko myöntää. No, sitä tapahtuu minulle joskus ihan sellaistenkin kirjailijoiden kohdalla, jotka eivät ole muusta tunnettuja kuin kirjallisuudestaan ja sitä kautta nimestään.

Pete kommentoi ympärillään olevaa maailmaa ja ihmisiä lapselle ominaiseen tyyliin. Kirjan kieli on yksinkertaista ja arkista, aika minimalistista. Kuitenkin voi helposti huomata, että kun Pete hieman varttuu, hänen kuvailunsakin muuttuvat runsaammiksi ja ympärillä tapahtuvat asiat käyvät selkeämmiksi, ymmärrettävimmiksi. Kirja on lisäksi jaettu lyhyisiin lukuihin, joten sen lukeminen kävi nopeasti. Pidin kovasti tästä ratkaisusta yksinkertaiseen kieleen yhdistettynä, etenkin raskaslukuisen Sadan vuoden yksinäisyyden ja juoneltaan kiemuraisen Silmänkääntäjän jälkeen.

Kuten monelle muullekin kirjan lukeneelle, myös minulle Peten lapsuus tuo oman lapsuuteni mieleen, vaikka olenkin 80-luvun lopun lapsia. Lähinnä ne arkiset pienet asiat. Se miten muiden lasten kanssa leikittiin, miltä tuntui, kun jokin asia pelotti tai hämmensi, minkälaista oli asua pienellä paikkakunnalla, jossa kaikki tuntevat toisensa tai miltä tuntui istua isän auton kyydissä kun ajettiin lujaa. Erityisesti talven kuvaukset, talven leikit ulkosalla, toivat elävästi mieleeni oman lapsuuteni kylmät ja kuulaat pakkaspäivät ja punaiset posket.

Kirjasta on tehty näytelmä Kansallisteatteriin, käykääpä tutustumassa sen mielenkiintoiseen toteutukseen Karoliinan Kirjavassa kammarissa. Elokuvakin on tulossa.

Kirjasta lienee kirjoitettu paljon ympäri kirjablogeja, joten linkitän vain ensimmäiset silmiini osuneet arviot: MJAU, Oota, mä luen tän eka loppuun, Kirjoista ja 100 kirjaa.

Kolmas luettu teos TBR 100 -listalta!

✩✩✩✩

Peter Franzén: Tumman veden päällä
Tammi 2010, 320 s.

21 kommenttia :

  1. Kiitos linkityksestä, ja kiva, kun sinäkin pidit tästä näin paljon! Hauska sattuma myös, että bloggasimme aiheesta samana päivänä, vaikka kyseessä on "jo" kaksi vuotta vanha kirja.

    Kuvailit kirjaa hyvin. Lukukokemus palautui sen myötä mieleeni elävänä. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä sattuma tosiaan. Ja Kirjoista-blogin Merenhuiskekin kirjoitti tästä ihan pari päivää sitten!

      Poista
  2. Voi mikä ihana uusi tausta sulla täällä on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös vain! Kyllästyin niihin ainaisiin kukkatapettitaustoihini ja vaaleanpunainen väri houkutteli jostain syystä :D

      Poista
    2. Mä olen ihan täynnä mun pulutaustaani, mutten osaa käyttää tätä bloggeria :((

      Poista
    3. Mulla meni aika kauan oppia tuon koodauksen salat, mutta kyllä ne perusjutut sitten pikku hiljaa aukenivat, kun ryhtyi muistelemaan jotain koulun kurssia, jossa rakennettiin nettisivut, ja google oli aika hyvin avuksi!

      Poista
  3. Kylläpä kirjoitit kirjasta hyvin, ja olen kyllä aivan samaa mieltä kanssasi siitä. Ja kiitos linkityksestä.

    VastaaPoista
  4. Hei vaan, luin tämän kirjan viime kesänä. Kaunis, kuten nimikin. Kirjan tunnelma jäi vahvana mieleen. Sen vuoksi saattaisin palata lukukokemukseen myöhemminkin.
    Saa nähdä, tuleeko tekijältä lisää tekstiä, ja millaista?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimeä unohdinkin kehua, se on kaunis. Eikös Franzénilla ole seuraava kirja jo työn alla? Saa nähdä millainen se tulee olemaan, kenties jatkoa tälle tai kirja samasta aiheesta vai onko se sitten jotain aivan muuta? Joka tapauksessa se tulee varmasti sitten luettua, niin positiivinen kokemus Tumman veden päällä oli :)

      Poista
    2. Tuleva kirja on nimenomaan jatkoa tälle, kertoo Peten nuoruusvuosista. Ei ilmesty vielä tänä vuonna, mutta toivottavasti jo seuraavana!

      Poista
  5. Tämä oli kyllä positiivinen lukukokemus!:) Elokuvan haluaisin myös nähdä, tuo teatteriversio taitaa valitettavasti mennä sivu suun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minultakin jää näytelmä väliin, kun täältä monen sadan kilometrin takaa on hieman työlästä lähteä Helsinkiin teatteriesityksen vuoksi :) Ellei sitten tule muutakin käyntiä Helsinkiin ja näytelmä pyörisi sopivasti samaan aikaan, mutta tuskinpa, harmi!

      Poista
  6. Minäkin pidin tästä kirjasta. Luin sen jo pian kaksi vuotta sitten ja kirja on jäänyt mieleeni. Olen pari vuotta Franzenia nuorempi, joten kirjan aikalaiskuvaus vetosi minuun, toi monia muistoja. Mutta voi pikku-Peteä, mitä hän joutuikaan kokemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskonkin, että Franzénin kanssa suunnilleen samaa ikäluokkaa oleva saa tästä vielä syvemmän lukukokemuksen kuin nuorempi, vaikka niitä tuttuja tunteita ja asioita oli myös parikymppiselle :) Hieno kirja!

      Poista
  7. Minäkin pidin kirjasta kovasti! Franzén onnistui asettumaan todella uskottavasti lapsen kenkiin olematta teennäinen. Keminmaassa ja Kemissä on tullut lapsena käytyä monesti, joten tutut paikat toivat kirjan vielä lähemmäksi. Minä kuuntelin tätä aluksi äänikirjana, mutta kun sen lataamisessa meni jotain vikaan niin jätin kesken ja lainasin perinteisenä kirjana. Franzénin seuraavaa kirjaa minäkin odotan innolla. Niin ja kyllä minuakin mietitytti mitkä osiot ovat totta, vaikka lukukokemuksen kannalta sillä ei olekaan merkitystä.

    Aika hauskoja nuo blogiyhteensattumat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minuunkin kirjan pohjoinen tapahtumapaikka myös vaikutti, vaikka olenkin kasvanut Oulun lähellä enkä Kemissä päin ole useasti vieraillut. Jotenkin vain se pelkkä pohjoisuus toi tarinaa lähemmäksi.

      Hih, hauskoja tosiaan ovat :)

      Poista
  8. Täytyy peesata Karoliinaa, kuvasit kirjaa hyvin... Minäkin pidin tästä kovasti ja Villasukan tavoin diggasin kovasti tapaa, jolla Franzén asettui lapsen asemaan, vain vähän särähti loppu. Kaikkiaan hieno kirja, ja varmasti pitää yrittää myös elokuva päästä näkemään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, että elokuva tulisi mahdollisimman pian! Kiinnostaa kyllä kovasti nähdä miten se on toteutettu, millaiset ovat näyttelijävalinnat jne.

      Poista
  9. Mistä saa äänikirjana tämän kirjan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjasta ollaan tehty äänikirja nähtävästi vain Celian toimesta, löytynee kirjastosta, ainakin Oulun pääkirjastosta löytyy :)

      Poista