21.4.2012

Sarah Waters: Silmänkääntäjä


Lontoo ja Englannin maaseutu vuonna 1862. Varkaiden parissa kasvanut orpo 17-vuotias Susan Trinder houkutellaan mukaan suureen huijaukseen, joka liittyy samanikäiseen, myöskin orpoon, rikkaaseen perijättäreen Maud Lillyyn. Mutta kaikki kääntyykin ihan päälaelleen ja mikään ei olekaan siltä miltä se aluksi näyttää.

Sarah Watersin Silmänkääntäjän juonesta ei voi kertoa enempää. Jos yrittäisinkin kertoa siitä tarkemmin (kuten yritin poikaystävälleni), kuulijalla menisi varmasti ainakin puolet ohi, niin monimutkainen juoni tässä kirjassa on. Kuitenkin lukijana pysyin kärryillä ja kirjaimellisesti haukoin henkeäni, kun juoni kääntyili milloin mihinkin suuntaan. Yllätyksiä kirjasta ei puutu.

Kirja vuorottelee Suen ja Maudin näkökulmien välillä. Ne myös limittyvät toisiinsa. Kun tarinassa siirrytään ensimmäisen kerran Maudin näkökulmaan, koittaa pieni suvantovaihe, joka hidasti lukemistani, mutta sen jälkeen mennäänkin taas todella hurjaa kyytiä juonessa eteenpäin. Ja loppu... Minulle kävi samoin kuin Vieras kartanossa -teoksen kanssa, loppuratkaisu oli saatava tietää mahdollisimman pian. Onneksi loppu oli onnistunut.

Vetävän juonen lisäksi Silmänkääntäjän henkilöhahmot ovat onnistuneita ja 1860-luvun Englannin, Lontoon, historiallinen kuvaus on hyvin mielenkiintoista. Kuten Vieras kartanossa -kirjassa, tässäkin kuvaillaan onnistuneesti englantilaista yläluokkaa ja alaluokkaa, molempien toisistansa poikkeavaa tapakulttuuria ja sosiaalisia eroja. Viktoriaanisen Englannin luokkayhteiskunnan historiasta kiinnostuneille Silmänkääntäjä on siis oiva valinta, varsinkin jos juonivetoisuus on vielä toinen houkutteleva asia.

Silmänkääntäjää on pakostakin nyt hieman verrattava Vieras kartanossa -kirjaan, siltä en voi välttyä. Silmänkääntäjä on juonivetoisempi kuin Vieras kartanossa, se on selvää. Silmänkääntäjässä ei kummitella. Vieras kartanossa on minusta silti tunnelmaltaan tiheämpi ja aikakausi, missä siinä eletään, on kiehtovampi. Aikaisemmin mainitsemani suvantovaihe Silmänkääntäjässä tekee siitä ihan piirun verran "heikomman" kuin Vieras kartanossa. Molemmat kirjat ovat tiiliskiviä, Silmänkääntäjä lähes sadan sivun verran paksumpi kuin Vieras kartanossa, mutta yllätyin molempien kohdalla siitä, että ne eivät missään vaiheessa tuntuneet liian paksuilta! Kuten en Vierasta kartanossa, Silmänkääntäjääkään en lähtisi tiivistämään, sillä mitään ylimääräistä siinä ei ole. 

Mutta minkälaiseksi osoittautuu Watersin kolmas suomennettu teos, Yövartio? Minusta on nyt tullut todellinen Waters-fani, joten melkein jännityksellä odotan millainen se on. Ennen Yövartiota täytyy kuitenkin pitää vähän taukoa ja lukea jotain muuta.

Silmänkääntäjällä nappaan toisen pisteen TBR 100 -listalleni. Sitähän voi seurata tuosta oikeasta sivupalkista, heti profiilini alta. Vielä ei olla kummoisissakaan lukemissa, mutta kyllä se siitä kasvaa :)

 
✩✩✩✩

Sarah Waters: Silmänkääntäjä (Fingersmith, 2002)
Suom. Helene Bützow
Tammi 2006, 673 s.

20 kommenttia :

  1. Yövartio on aika erilainen kuin tämä (ja uskoakseni myös erilainen kuin Vieras kartanossa) mutta yhteistä kirjoille on ainakin se, että Waters osaa herättää henkiin niin henkilönsä kuin historiallisen ympäristönkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä tietää, että on erilainen! Sellaiset kirjailijat ovatkin joskus vähän tylsiä, joiden koko tuotanto on hyvin samankaltaista.

      Poista
  2. Minä luin juuri Yövartion ja tykkäsin. Tämäkin on siis ehdottomasti lukulistallani :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvailusi kirjasta lupaa hyvää :) Tekisi juuri nyt mieli aloittaa kirja samantien (vaikkei minulla edes sitä ole!), mutta jos nyt kuitenkin ainakin parin kirjan verran jotain aivan muuta!

      Poista
  3. Tämä on ainoa suomennettu Waters, jota en ole lukenut. Kävi niin köpelösti, että juuri käännöksen ilmestymisen aikoihin kirjasta tehty tv-sarja esitettiin Suomessa ja katsoin sen. Oli hyvä, mutta pilasi kirjasta nauttimisen :/ Pitää odotella, että unohtuu loppuratkaisu. Vielä muistan.

    Yövartio on toisenlainen, mielestäni Vierasta parempi kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei! Se on harmillista kun käy noin. Minulle on käynyt melkein samoin esimerkiksi Lindqvistin Ystävät hämärän jälkeen -elokuvan kanssa. Siis katsoin sen ihan tarkoituksellisesti, tiesin, että se perustuu kirjaan, jonka vieläpä haluan lukea. Mutta jostain syystä sitten vain katsoin sen ja kirjan lukeminen jäi, kun tiesin jo mitä tapahtuu. Mutta ehkä nyt juoni alkaa jo hälventyä mielestäni ja kirjan lukeminen voisi olla ajankohtainen :)

      Poista
  4. Haa minä odotan tämän lukemista innolla ja nyt vielä enemmän, kun luin arviosi!

    VastaaPoista
  5. Tästä oli kiva lukea! Löysin tämän nimittäin sattumalta englanninkielisenä divarista ja ostin sitten lomalukemiseksi. Ehdin vähän aloittamaan kirjaa loma lopuksi, mutta koska myyjä, joka kirjan oli lukenut, sanoi myös juonen olevan monimutkainen, en halunnut jatkaa lukemista kotona "vähän kerrallaan". Isken tähän kyllä intensiivisesti jossain vaiheessa :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin mietin pienen hetken ajan, että lukisin englanniksi loput Watersit, mutta sitten Silmänkääntäjä osui eteeni suomenkielisenä kirjaston tänään palautetut -hyllystä enkä voinut jättää sitä sinne! Ja olen vielä vähän epävarma englanniksi lukemisen kanssa.

      Poista
  6. Minä yritin lukea Yövartion, mutta jätin sen kesken luettuani reilut 200 sivua. Kirja ei ollut huono, mutta olin lukiessani ilmeisesti liian levoton, turhaannuin liialliseen junnaamiseen. Se onkin ainoa kokemukseni Watersista, mutta arviosi sai minut kyllä kiinnostumaan tästä Silmänkääntäjästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Watersin teokset ovat niin paksuja, että ihmekös tuo jos jossain välissä tarina jää junnaamaan paikoilleen. Tässäkin se teki sitä silloin kun näkökulma vaihtui ensimmäisen kerran Maudiin, mutta jos pääset siitä yli, niin tarina etenee vauhdilla :)

      Poista
  7. Silmänkääntäjä lähti minulla vähän hitaasti käyntiin, mutta joskus siinä vaiheessa kun Maud tuli mukaan kuvioihin, kirja muuttui niin koukuttavaksi, että se oli pakko ahmia loppuun. Pidin kirjasti kovasti, mutta silti selvästi vähemmän kuin Vieraasta ja Yövartiosta. Silmänkääntäjä on juonellisesti vetävin ja jännittävin, mutta toiset kaksi ainakin minulle elävämpiä ja koskettavampia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan, tunnistan tuon ahmimisen :D Voi, odotan nyt entistä innokkaammin Yövartiota!

      Poista
  8. Oli kiva lukea Silmänkääntäjästä ja palauttaa mieliin kirjan tapahtumia ja tunnelmaa. Luulen, että luen pian Watersilta lisää joko sen Vieras kartanossa tai Yövartion...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vieras kartanossa on upea, viime vuoteni parhaita kirjoja. Se ei tosiaan ole lähellekään yhtä vauhdikas kuin Silmänkääntäjä, mutta tunnelma siinä on jotain todella kutkuttavaa.

      Poista
  9. Tekstisi perusteella täytyy lukea Waltersin tuotantoa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen oikein kovasti :) Jos pidät enemmän juonivetoisemmasta kirjasta, kannattaa ehkä aloittaa tästä Silmänkääntäjästä ja jos taas verkkaisempi (ja vähän pelottava) meno tuntuu tilanteeseen sopivammalta, niin Vieras kartanossa on hyvä valinta!

      Poista
  10. Vieras kartanossa -kirjan jälkeen pelottaa tarttua muihin Watersin kirjoihin, sillä en halua pettyä ja tuo ensimmäinen Watersilta lukemani kirja oli huikea elämys. Tämä voisi kuitenkin olla hyvä seuraava askel, jos uskaltaudun lisää lukemaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä suosittelen ehdottomasti seuraavaksi Watersiksi! Kirja ei ole ollenkaan haalistunut mielestäni ja se tuntuu yhä yhtä hyvältä kuin se lukiessakin oli. Toivottavasti uskallat (uskallat sinä!), pidät ja yllätyt :)

      Poista