19.2.2012

Michael Morpurgo: Sotahevonen


"Jotkut kyläläiset, ja nekin harvat käyvät vuosien myötä yhä harvemmiksi, muistavat millainen Joey oli. Kirjoitan hänen tarinansa, jotta Joey, sen tunteneet ihmiset ja heidän elämänsä sota, joka koitui myös monen kohtaloksi, eivät vaipuisi unholaan."

Näyttävän näköiseksi elokuvaksikin tehty Michael Morpurgon Sotahevonen on tarina Joeysta, komeasta raudikosta, jolla on epätavallisen selkeä valkoisen tähden muotoinen kuvio otsassaan. Jo varsana Joey joutuu eroon äidistään huutokaupassa ja päätyy juopon maatilan isännän mukana tämän tiluksille. Onneksi miehellä on poika, Albert, joka rakastuu uuteen hevoseensa. Albertin käsissä Joeysta kasvaa taitava ja komea hevonen, joka antaa sekä ratsastaa että osaa tehdä maatilan työt.

Sitten on vuosi 1914 ja Englanti julistaa sodan Saksalle. Joey joutuu rintamalle Ranskaan, mutta Albert lupaa rakkaalle hevoselleen, että se palaa vielä kotiin. Onneksi Joeyn rinnalla sodassa on suuri mustankiiltävä ori Topthorn, josta tulee Joeyn paras ystävä, tuki ja turva. Saksa häviää sodan, luonnollisesti, mutta miten käy Joeyn, Topthornin ja miljoonien muiden sotahevosten? Pitääkö Albertin lupaus?

Kiinnostuin Sotahevosesta nähtyäni ensin elokuvan trailerin. Sitten näin kirjan ja tiesin, että tuo minun täytyy lukea. En ole varma miksi kiinnostuin niin kovasti kirjasta. En esimerkiksi ole koskaan ollut hullantunut hevosista saatika koskaan edes istunut hevosen selässä. Nuorena luin kuitenkin jonkin verran hevoskirjoja, mutta pidin niitä yleisesti ottaen aika tylsinä. Kummakos, kun en muutenkaan ollut hevosista kiinnostunut. Kiinnostus lähti varmaan elokuvan koskettavuudesta ja siitä, että kirja on kerrottu hevosen näkökulmasta. Aiemmin olen lukenut vain kanien näkökulmasta eli Richard Adamsin Ruohometsän kansan.

Lupaus koskettavuudesta pitää myös kirjan osalta. Tai enhän vielä tiedä kokonaisesta elokuvasta, mutta uskoisin senkin vetoavan vahvasti tunteisiin. Ja selvää on se, että Sotahevonen on nuortenkirja. Ei kuitenkaan ihan nuorimpien, sillä sotakuvaukset eivät ole mitään mukavaa luettavaa, vaikka tapahtumien kuvaileminen onkin vähäistä. Tapahtumat melkeinpä vain kerrotaan. Kieli on myös yksinkertaista. Selkeä nuortenkirja siis.

Mutta voi kun tämä kirja tuli hyvään väliin edellisen Ruttolinnan jälkeen! Kaipasin jotain nopeaa, mukaansa heti tempaavaa ja koskettavaa tarinaa ja sain ne kaikki. Vaikka nuortenkirja onkin, kirjan lukee helposti myös aikuinen, joka luultavasti löytää siitä eri teemoja kuin nuorempi lukija. 

Sotahevonen on tunteikas kuvaus ystävyydestä ja sodan kauhuista, erityisesti sodasta joka kosketti meitä kaikkia, edustimmepa mitä elämänmuotoa tahansa.

Sotahevosen on lukenut myös Jenni.

✩✩✩✩

Michael Morpurgo: Sotahevonen (War Horse, 1982)
Suom. Päivi Pouttu-Delière
Gummerus 2012, 196 s.

10 kommenttia :

  1. Kerrottu hevosen näkökulmasta? Okei... :D Luin joskus nuorena kirjan, joka oli kirjoitettu koiran näkökulmasta, ja niin paljon kun eläimiä arvostankin, niin muistan silloin ihmetelleeni sitä ja ihmettelen kyllä tuollaista valintaa edelleen :D Mut mikäs siinä, jos se toimii.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tällaisia kirjoja taitaa olla itse asiassa yllättävän paljonkin, tein nimittäin vähän googlettelua. Ja siis ihan aikuistenkin kirjoja! Ja pitääkin korjata tuohon tekstiini, etten ole lukenut mitään eläimen näkökulmasta kertovia kirjoja, sillä haloo, Richard Adamsin Ruohometsän kansa (kanien näkökulma)?! Miten en sitä muistanut :D

      Poista
  2. Hei Laura, minullakin on tämä kirja odottamassa lukuvuoroa! Elokuva kiinnostaa myös, mutta haluan ensin lukea kirjana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti Sara pidät kirjasta :) Minäkin halusin lukea tämän nyt pian, että kirja ehtii hieman "unohtua" ennen elokuvaa.

      Poista
  3. Voi ei, miun pitää varata paketillinen nenäliinoja viereen kun aloitan tämän lukemisen... On siis kirjastopinossa ja olen vielä pitkän linjan hevostyttö, joten odotukset ovat varsinkin tähdityksesi jälkeen kovat :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nenäliinoja saattaa kulua :) Kannattaa ottaa kuitenkin huomioon se, että tämä on nuortenkirja ja juuri se kuvailemisen puute saattaa häiritä joitakin. Toivottavasti ei häiritse sinua!

      Poista
  4. Ajattelin katsoa vain leffan, mutta heppatyttönä pitää kyllä lukea kirjakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leffaodotukset ovat minulla kovat! Leffa voi yltää jopa tosi korkealle kirjaan verrattuna, sillä kuvailemisen puute kirjassa varmasti korvautuu leffassa.

      Poista
  5. Tyttäreni valitsi tämän kirjan kirjastosta lainaan, ja vasta nyt tajusimme että tästähän on tehty elokuvakin! Ajattelin katsella ainakin leffan jossain vaiheessa, saa nähdä tuleeko minulla luettua ollenkaan tätä kirjaa. Tyttäreni aikoo ainakin lukea :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirja ehkä maistuu paremmin nuoremmille lukijoille kuin aikuisille, mutta kyllä aikuinenkin siitä löytää mieleisiään asioita, kunhan osaa suhtautua kirjaan nuortenkirjana :) Mutta voisin kuvitella, että elokuva menee vielä paremmin!

      Poista