Lukuisa: Seita Parkkola, Niina Repo: Ruttolinna

Vihdoin ja viimein sain tässä kuussa luettua jotain loppuun. Tentit ja ei mikään maailman vetävin kirja ovat venyttäneet lukemistani ikuisuuksia - siltä ainakin tuntuu. Kyseinen kirja on siis Seita Parkkolan ja Niina Repon yhdessä kirjoittama Ruttolinna, toinen osa heidän yhteistyössä tuottamastaan "trilogiasta". Susitosi oli heidän ensimmäinen tuotoksensa, mutta se ei minua oikein säväyttänyt.

Ruttolinna kertoo seitsemästä erilaisesta nuoresta, jotka kaikki henkilökohtaisten taitojensa vuoksi hakevat kesätöihin suomalais-ranskalaisen unelmia ja painajaisia tuottavaan hankkeeseen. Huhtikuussa joukko saapuu pienessä kylässä sijaitsevaan Château d'M -nimiseen vanhaan linnaan Ranskaan. Linnassa heidän kanssaan ovat taloudenhoitaja Noir, vahtimestari Roland ja hänen koiransa sekä hankkeen toimitusjohtaja Otso Järvi.

Linnassa nuorten tehtävänkuvat kauhuelämyksien tuottamisessa asiakkaille tarkentuu: pääteema on rutto, musta surma, joka keskiajalla riehui myös linnaa ympäröivässä kylässä. Edessä on ensin suunnittelemiseen ja koulutukseen keskittyvä parin viikon jakso ennen ensimmäisiä asiakkaita. Suunnitelmat kuitenkin keskeytyvät pahasti, kun linnassa alkaa sattua outoja asioita: tavaroita katoaa, pöydille ilmestyy ranskankielisiä rutosta ja vampyyreista kertovia runoja ja vanhoja tekstejä, kyläläiset tuntuvat kaihtavan nuoria, lopulta nuoriakin alkaa kadota. Mitä linnassa oikein tapahtuu?

Sain tämän kirjan myötä opetuksen siitä, että kaikki nuorempana rakastamasi kirjat eivät enää tunnu siltä vanhempana. Olisi ollut sittenkin mukavampaa jäädä niihin yläasteen aikaisiin muistoihin tämän kirjan osalta, sillä nyt Ruttolinna todella tuotti pettymyksen.

Kirjan tarina on persoonallinen, koska en tiedä onko mitään tämänkaltaista nuortenkirjaa kirjoitettu suomalaisten toimesta. Nykyään varmasti, muttei ainakaan 2000-luvun alussa. Nuorena minuun vetosi kirjan hahmot ja sen hyytävä tunnelma. Nyt molemmat jäivät vaisuksi. Kirjan nuorten paljous on hyvä asia erilaisten näkökulmien kannalta, mutta toisaalta keneenkään en ehtinyt tutustua kunnolla.

Kirjan suurin heikkous on sen hidas alku. Kirja on myös paksu, viisisataa sivua, ja alku tuntui kestävän yli puolenvälin. Kirjan puolustukseksi voi todeta sen, että tapahtumat sijoittuvat ihan muutamiin päiviin, joten tapahtumien polkaiseminen kunnolla käyntiin heti ensimmäisenä päivänä linnassa olisi sekin huono ratkaisu, mutta tiivistämisen varaa tässä silti on.

Ruttolinna on mielestäni hyvin samantasoinen kuin aikaisempi osa Susitosi. Aikuisille en tätä enää lähtisi suosittelemaan, mutta kauhukirjallisuudesta pitäville, suunnilleen yläasteikäisille, tämä varmasti uppoaa salaperäisyyden ja nuorten välisten suhteidenkin hyvän kuvauksen vuoksi.