Terry Pratchettin luoman Kiekkomaailman kohellus jatkuu tässä järjestyksessään kolmannessa sarjan kirjassa. Kuten kahdessa aikaisemmassa kirjassa, päähenkilöinä eivät tässä kirjassa ole enää velho Rincewind matka-arkkuineen tai turisti Kakskukka, vaan Persahterin (oikeasti :D) syrjäisessä kylässä varttunut tyttö nimeltään Esk ja kylän ainoa noita, Muori Säävirkku.
Eräänä sateisena iltana eräs hyvin vanha velho matkustaa Persahterin kylään luovuttamaan omat voimansa pian syntyvälle kahdeksannen pojan kahdeksannelle pojalle. Velho jo voimansa siirtäneenä käykin ilmi, että pieni velhonalku ei olekaan poika vaan tyttö! Mutta eihän tyttö voi olla velho! Tytöt voivat olla vain noitia. Tytön eli Eskin kasvaessa tämä alkaa osoittaa maagisia kykyjä, joten kylän noita, Muori Säävirkku, ryhtyy kasvattamaan tytöstä noitaa. Mutta pelkkä noitana oleminen ei riitä tytölle eikä hänen ainutlaatuisille voimilleen ja pian ollaan matkalla kaukana jossakin sijaitsevaan Näkymättömään Yliopistoon, joka on opinahjo nuorille velhoille. Uhmaako Esk perimätietoa ja tuleeko hänestä Näkymättömän Yliopiston ensimmäinen naispuolinen velho?
Olen siis joskus yläasteikäisenä lukenut tätä Pratchettin Kiekkomaailma-sarjaa ja nimenomaan näitä alkupään kirjoja. Siispä muistelin, että Johan riitti! olisi todella hauska. Olen aina pitänyt näissä kirjoissa eniten noidista. Mutta osoittautuikin niin, että tämä on näistä kolmesta blogiini tuoduista Kiekkomaailma-kirjoista se huonoin. Tässä ei ole niin hersyvää huumoria kuin kahdessa aikaisemmassa teoksessa. Outoa kyllä, Johan riitti! tuntuu paikoitellen jopa liian vakavalta!
Virkistävää on kuitenkin se, että tässä kirjassa pääosassa ovat noidat (tai käytännössä yksi sellainen, mutta kuitenkin) eikä Rincewind-velho, josta olen jo kahden kirjan verran lukenut. Tarina alkaa hitaasti, keskittyen Eskin velhokykyjen löytämiseen ja noidan opin harjoittamiseen, kunnes vaihdetaan nopeasti maisemaa. Tarinan loppu on aika vauhdikas ja nopea, mutta se tuntuu olevan ominaista Pratchettin kirjoille, ainakin tähän asti.
Johan riitti! on aivan kelpo ja hauska fantasiaseikkailu, mutta tunnustan, että myös haukottelin sen parissa.
✩✩
Terry Pratchett: Johan riitti! (Equal Rites, 1987)
Suom. Marja Sinkkonen
Karisto 2001, 253 s.
Tunnisteet: fantasia, huumori, kirjastosta, Terry Pratchett
