Lukuisa: Terry Pratchett: Magian väri

Minulla on jo kauan ollut aikomuksena aloittaa lukemaan uudelleen Terry Pratchettin mahtavaa Kiekkomaailma-sarjaa. Viimeksi sarjaa lukiessani joskus yläasteikäisenä tykkäsin siitä todella paljon, mutta lukemiseni jäivät alle kymmeneen kirjaan. Nyt aloitin sitten uudelleen, ihan alusta asti! Kiekkomaailma-kirjoja ei tarvitse lukea missään tietyssä järjestyksessä, sillä ne ovat ihan itsenäisiä sarjan osia, mutta Magian väri ja sitä seuraava Valon tanssi ovat juonellisesti kytköksissä toisiinsa. Ajattelin kuitenkin lukea sarjan kirjat julkaisuvuoden perusteella järjestyksessä. Kiekkomaailma-kirjoja on tähän mennessä ilmestynyt yhteensä 35 kappaletta, suurin osa niistä on suomennettu, joten lukemista riittää!

Magian väri esittelee meille ensimmäistä kertaa Kiekkomaailman. Tuon kiekon mallisen paikan, jota kannattelevat neljä elefanttia, jotka puolestaan seisovat jättimäisen kilpikonnan Suuren Kaksosen kilven päällä. Kiekkomaailma on maaginen paikka ja sitä asuttavat tietysti niin velhot ja noidat kuin Jumalat, peikot ja viikatteen kanssa heiluva Kuolemakin. Kirjan päähenkilö on surkea velho Rincewind, joka on aikoinaan potkaistu ulos Näkymättömästä Yliopistosta avattuaan vedonlyönnin tuloksena Octavon, Luojan oman loitsukirjan. Loitsukirjasta hänen mieleensä tunkeutui yksi kahdeksasta perusloitsusta, jonka takia mitkään muut taiat eivät enää jää hänen mieleensä.

Toinen kirjan päähenkilöistä on muuan turisti Kakskukka, joka ilmaantuu laivalla Rincewindin kotikaupunkiin Ankh-Morporkiin, joka on koko Kiekkomaailman suurin kaupunki. Mukanaan tällä uteliaalla ja naiivilla Kakskukalla on paljon kultaa ja Matkatavara, ihan päällisin puolin tavalliselta näyttävä matka-arkku. Tavallinen se ei kuitenkaan ole, sillä se on tehty harvinaisesta tietoisesta päärynäpuusta ja se pystyy kasvattamaan sadat pikkuiset jalat alleen. Rincewind ja Kakskukka kohtaavat toisensa ja kohelluksen täyteinen seikkailu pitkin Kiekkomaailmaa voi alkaa.

Magian väri on päällisin puolin perinteistä fantasiaa, mutta huumori erottaa sen muista saman genren kirjoista. Hahmot ovat huvittavia, etenkin Rincewind tokaistessaan ja koheltaessaan mitä milloinkin. Olen myös aina pitänyt synkän eläväisestä Kuolemasta, joka tavataan lähes jokaisessa Kiekkomaailma-kirjassa. Lisäksi pidän siitä, kuinka kirjan fantasiamaailmassa on paljon asioita meidän oikeasta maailmastamme ja yhteiskunnastamme, osa kuitenkin muutettuina fantasiaan sopiviksi. Esimerkkinä tästä käy Kakskukan erikoinen kamera millaista Rincewind tai muu Ankh-Morporkin väki ei ole koskaan nähnyt:

"Kakskukka poseerasi häkeltyneen amulettikauppiaan vieressä ja hänen tuore ihailijakaartinsa oli kerääntynyt ympärille katselemaan, jos hän vaikka sattuisi taas tekemään jotain huvittavan mielipuolista.

Tähän saakka huomaamattomana pysynyt ovi avautui hänen silmiensä edessä. Pieni, vihreä ja syylien peittämä ihmisenkaltainen olento nojautui siitä ulos, osoitti toisessa kädessään pitämäänsä värien täyttämää palettia ja kirkui hänelle.

'Ei yhtään pinkkiä! Näetkö?' pikkuinen olento vinkui. 'Turha sinun on sitä nappia enää painella, kun pinkki on loppu! Jos pinkkiä halutaan, ei olisi pitänyt ottaa niin paljon kuvia niistä nuorista neitosista. Se on mustavalkoista tästä eteenpäin, kaveri. Onko selvä?'"

Kaiken kaikkiaan pidin kirjasta. Tarinan loppu pääsi vähän lässähtämään, liekkö seikkailuähky ollut syynä kohdallani. Odotan kuitenkin seuraavan osan lukemista ja vielä enemmän muita osia, sillä muistelisin muutaman muun lukemani olleen tätä parempi.