Lukuisa: Terry Pratchett: Valon tanssi

Valon tanssi on Terry Pratchettin Kiekkomaailma-sarjan toinen osa ja suoraan jatkoa ensimmäiselle, Magian värille. Jos siis et ole vielä lukenut Valon tanssia (tai Magian väriä) ja haluat joskus lukea, niin älä lue tätä arviota pidemmälle, sillä se luultavasti sisältää jotain olennaista juonesta.

Valon tanssi jatkuu siitä mihin Magian väri jäi: velho (tai "velho") Rincewind on putoamassa maailman Laidan yli ja hänelle jo riesaksi muuttunut turisti Kakskukka ja tämän maaginen Matkatavara ovat sukkulassa niin ikään ajautumassa avaruuteen. Samaan aikaan Ankh-Morporkissa sijaitsevan Näkymättömän Yliopiston velhot saavat tietää, mitä taivaalle ilmestynyt punainen tähti merkitsee: koko Kiekko tuhoutuu, jolleivat he saa lausuttua kaikkia Octavon kahdeksaa suurloitsua. Octavo on Yliopiston kellarissa, mutta kahdeksas loitsu on kateissa, nimittäin Rincewindin päässä (se on ollut siellä jo hyvän tovin, sillä opiskeluaikoinaan vedonlyönnin tuloksena Rincewind meni aukaisemaan Octavon ja yksi loitsuista karkasi sen sivuilta hänen päähänsä eivätkä mitkään muut taiat enää pysyneet hänen muistissaan - se siis selittää hänen kehnon velhon maineensa). Rincewind on siis löydettävä ja Magian väristä tuttu kauhea koheltaminen alkaa jälleen.

Tämä toinen osa on minusta hieman parempi kuin ensimmäinen: mielenkiintoisempia uusia hahmoja, enemmän huumoria ja vauhdikkaampaa seikkailua. Tähän toistaiseksi päättyy myös Rincewindin ja Kakskukan yhteinen taival ja se päättyy varsin haikeissa merkeissä. Loppujen lopuksi Kakskukka ei ehkä ollutkaan niin ärsyttävä kuin Rincewind itselleen väitti. Heistä tuli ystävät ja Rincewind ei varmasti olisi pärjännyt matkallaan ilman Kakskukkaa ja tämän Matkatavaraa.

Erikoiset sattumukset ovat huumorin ja hassujen henkilöiden ohella kirjan parasta antia. Minulle aiheutti kunnon WTF-fiiliksen, kun tajusin Rincewindin ja Kakskukan pudonneen luudan selästä pilven päälle makaamaan, joka osoittautuikin sitten korkealla taivaalla lentäväksi kiveksi ja jonka toisesta päästä löytyi druidi, joka paistoi pekonia pienen nuotion äärellä. Siis hetkinen, mitä...?

Kuten Magian värissä, myös Valon tanssissa loppu lässähtää. Tällä kertaa kyseessä ei ole seikkailuähky, vaan lopun tapahtumat menevät hieman liian nopeasti ohi. Loppua kohden myös huumori alkaa menettää otettaan. Tämä ei kuitenkaan ole iso ongelma, nautin kirjan lukemisesta kaikesta huolimatta.

"Galder Säävirkku, Hopeisen Tähden Veljeskunnan Ylin Suursilmänkääntäjä, Pyhän Sauvan Keisarillinen valtias, Kahdeksannen Tason Ipsissimus ja Näkymättömän Yliopiston 304. Kansleri oli kertakaikkisen muhkea näky, eikä vaikuttavuutta lainkaan vähentänyt hänen asunsa - hän oli sonnustautunut punaiseen, käsin kirjotuin riimuin somistettuun yöpaitaan, pitkään tupsupäiseen yömyssyyn ja hän piteli kädessään korvallista kynttilänjalkaa. Itse asiassa oli ihan hilkulla, että jopa pörröiset pompulatohvelit olisivat menneet aivan täydestä."