Lukuisa: David Nicholls: Sinä päivänä

Hurjan moni bloggaaja (ja varmasti moni lukija ilman kirjablogiakin) rakastui David Nichollsin Sinä päivänä -teokseen sen luettuaan. Minäkin kiinnostuin kirjasta ja vähän aikaa sitten päätin ottaa siitä selvää. En asettanut itselleni mitään ennakko-odotuksia, mutta tiesin jo, että kirja on jotain vähän kevyempää ja ihmissuhdekiemuroihin liittyvää. Juuri sellaista, joka sopi tähän väliin, inhottavaan marraskuuhun ja opiskelukiireiden keskelle. Ja kyllähän se sopikin, vallan mainiosti, joten taidan liittyä ylistävien lukijoiden kuoroon.

Sinä päivänä -kirja alkaa 15. päivänä heinäkuuta vuonna 1988. Emma, runotyttö, joka haluaa muuttaa maailmasta edes jotain pientä ja Dexter, hulttion maineessa oleva "koulun komein poika" viettävät valmistujaisten jälkeisen yön yhdessä. Tuosta yhdestä yöstä lähtien he ovat sidottuja toisiinsa, välillä etääntyen, välillä lähentyen. Elämä tulee viemään parikymppiset nuoret hyvin erilaisille poluille. Vuodesta 1988 lähtien Emman ja Dexterin elämää seurataan kirjassa kahdenkymmenen vuoden ajan, aina samana päivänä, 15. heinäkuuta.

Kirjan tarinasta en henno kertoa enempää, sillä uskon, että sen pienistä ja isoistakin sattumuksista, iloista ja suruista, niistä arkipäiväisyyksistäkin on paras lukea itse. Sinä päivänä on hyvin koskettava kirja, sillä se saa sinut nauramaan, tuntemaan inhoa, melkein jopa raivoa ja herkistymään itkun partaalle.

Henkilöhahmot ovat kirjan kantava voima. Tässä ei jäädä ihastelemaan maisemia, vaan tarina kulkee tavallisten ja hyvin uskottavien henkilöiden tekojen ja sanojen kautta. Oli raikasta lukea pitkästä aikaa tavallisten ihmisten tarinaa, kun tämä syksy on aika pitkälti vierähtänyt joko kuvitteellisten tai muuten vain hieman outojen ihmisten seurassa. Tykästyin kirjassa hyvin paljon Emman hahmoon, löysin hänestä paljon samastuttavia ja ihailemisen arvoisia asioita, vaikkei hän tietenkään täydellinen ole. Eikä Dexterkään ole. Siksi juuri kirjan henkilöt ovat niin ihanan tavallisia ja uskottavia!

Viitaten Karoliinan arvioon kirjasta, olen samaa mieltä hänen kanssaan siinä, että kirja sopii vallan mainiosti nuoremmillekin, mutta 30-40-vuotiaille ehkä vielä paremmin. Jos itse olisin Emman ja Dexterin sukupolvea, varmasti samastuisin heihin ja tarinaan vielä entistä enemmän. Tähän liittyen huomasinkin, että yksi mukavimmista ajankohdista kirjassa oli sen alku, kun Emma ja Dexter ovat minun ikäisiäni ja tulevaisuus on vielä hyvin avoin.

Sinä päivänä on hyvin viihdyttävä kirja ja sen lukee nopeasti yli 500 sivusta huolimatta. Sitä ei saa kuitenkaan sekoittaa samaan pakkaan esimerkiksi Bridget Jones -kirjojen kanssa, sillä Sinä päivänä ei ole hömppää, vaan vakavasti otettavampaa ihmissuhteisiin keskittyvää kirjallisuutta. Ja hei, Bridget Jones on myös hyvä omassa lajissaan, ehdottomasti!