19.11.2011

David Nicholls: Sinä päivänä


Hurjan moni bloggaaja (ja varmasti moni lukija ilman kirjablogiakin) rakastui David Nichollsin Sinä päivänä -teokseen sen luettuaan. Minäkin kiinnostuin kirjasta ja vähän aikaa sitten päätin ottaa siitä selvää. En asettanut itselleni mitään ennakko-odotuksia, mutta tiesin jo, että kirja on jotain vähän kevyempää ja ihmissuhdekiemuroihin liittyvää. Juuri sellaista, joka sopi tähän väliin, inhottavaan marraskuuhun ja opiskelukiireiden keskelle. Ja kyllähän se sopikin, vallan mainiosti, joten taidan liittyä ylistävien lukijoiden kuoroon.

Sinä päivänä -kirja alkaa 15. päivänä heinäkuuta vuonna 1988. Emma, runotyttö, joka haluaa muuttaa maailmasta edes jotain pientä ja Dexter, hulttion maineessa oleva "koulun komein poika" viettävät valmistujaisten jälkeisen yön yhdessä. Tuosta yhdestä yöstä lähtien he ovat sidottuja toisiinsa, välillä etääntyen, välillä lähentyen. Elämä tulee viemään parikymppiset nuoret hyvin erilaisille poluille. Vuodesta 1988 lähtien Emman ja Dexterin elämää seurataan kirjassa kahdenkymmenen vuoden ajan, aina samana päivänä, 15. heinäkuuta.

Kirjan tarinasta en henno kertoa enempää, sillä uskon, että sen pienistä ja isoistakin sattumuksista, iloista ja suruista, niistä arkipäiväisyyksistäkin on paras lukea itse. Sinä päivänä on hyvin koskettava kirja, sillä se saa sinut nauramaan, tuntemaan inhoa, melkein jopa raivoa ja herkistymään itkun partaalle.

Henkilöhahmot ovat kirjan kantava voima. Tässä ei jäädä ihastelemaan maisemia, vaan tarina kulkee tavallisten ja hyvin uskottavien henkilöiden tekojen ja sanojen kautta. Oli raikasta lukea pitkästä aikaa tavallisten ihmisten tarinaa, kun tämä syksy on aika pitkälti vierähtänyt joko kuvitteellisten tai muuten vain hieman outojen ihmisten seurassa. Tykästyin kirjassa hyvin paljon Emman hahmoon, löysin hänestä paljon samastuttavia ja ihailemisen arvoisia asioita, vaikkei hän tietenkään täydellinen ole. Eikä Dexterkään ole. Siksi juuri kirjan henkilöt ovat niin ihanan tavallisia ja uskottavia!

Viitaten Karoliinan arvioon kirjasta, olen samaa mieltä hänen kanssaan siinä, että kirja sopii vallan mainiosti nuoremmillekin, mutta 30-40-vuotiaille ehkä vielä paremmin. Jos itse olisin Emman ja Dexterin sukupolvea, varmasti samastuisin heihin ja tarinaan vielä entistä enemmän. Tähän liittyen huomasinkin, että yksi mukavimmista ajankohdista kirjassa oli sen alku, kun Emma ja Dexter ovat minun ikäisiäni ja tulevaisuus on vielä hyvin avoin.

Sinä päivänä on hyvin viihdyttävä kirja ja sen lukee nopeasti yli 500 sivusta huolimatta. Sitä ei saa kuitenkaan sekoittaa samaan pakkaan esimerkiksi Bridget Jones -kirjojen kanssa, sillä Sinä päivänä ei ole hömppää, vaan vakavasti otettavampaa ihmissuhteisiin keskittyvää kirjallisuutta. Ja hei, Bridget Jones on myös hyvä omassa lajissaan, ehdottomasti!

Tämän kirjan ovat lukeneet myös Susa, Ilse, Veera, Meri, Jenni ja moni, moni muu!


David Nicholls: Sinä päivänä (One Day, 2009)
Suom. Sauli Santikko
Otava 2011, 505 s.

10 kommenttia :

  1. Pidin tästä aivan hurjasti, sillä se sai aikaan minussa ärsytystä, toiveikuutta, iloisuutta ja lopuksi olinkin jo nenäliinapaketin kanssa. Aivan ihana!

    VastaaPoista
  2. Kiitos linkityksestä!

    Kirja on edelleen mielessäni lämpimänä muistona. Kävin sittemmin katsomassa elokuvankin, joka oli aika onnistunut siihen nähden, että kirja on niin paksu (ja hyvä). Eihän Sinä päivänä maailmaa muuta tai saanut pysähtymään lyyrillisten lauseiden äärelle, mutta omassa lajissaan tämä oli mielestäni huippu!

    VastaaPoista
  3. Aw! Olen niin anti-hömppä lukijana, mutta nyt sait kyllä minutkin kiinnostumaan (vaikka mie kyllä ihan oikeasti tykkäsin Bridget Jonesista, sehän on ihan loistava!). Tulisi jo perjantai ja tili niin mie pääsisin tätä hiplailemaan :)

    VastaaPoista
  4. Jenni, juuri näin! Melkoista tunteiden vuoristorataa minäkin koin kirjaa lukiessani :--)

    Karoliina, minustakin tämä kirja on sellaisten kevyempien kirjojen kategoriassa yksi parhaimpia lukemiani! Vaikka tässä oli niitä kipeämpiäkin teemoja, niin silti miellän tämän aika hyvän mielen kirjaksi. Lukukokemuksena aika samantapainen kuin esimerkiksi Piiat.

    Voi, minun täytyy myös katsoa tuo elokuvaversio joskus. Näin leffaa vielä katsomatta voisin kuvitella Anne Hathawayn olevan oikein hyvä Emma.

    VastaaPoista
  5. noora, hih! Luulen, että sellaiset, jotka eivät hömpästä välitä, tykkäävät silti melko varmasti tästä kirjasta. Kun ei tämä kuitenkaan hömppää ole, vaan kevyen vakavaa :--D Hirveän hankala määritellä, mutta tarviiko edes loppujen lopuksi määritellä. Riittää vain, että: kirja on hyvä, lue se!

    VastaaPoista
  6. Tämä on yksi lukutoiveitteni kärkisijoja pitelevistä. Olen lukenut muutaman blogitekstin teoksesta, ja kaikki tästä sanottu tuntuu kiinnostavalta. Sinun postauksesi lisäsi intoa. Luulen, että tarvitsen tätä kirjaa :-).

    VastaaPoista
  7. Minä edelleen toivon, että joulupukki muistaisi sujauttaa tämän yhteen lahjapakettiini!

    VastaaPoista
  8. Kiitos linkityksestä!

    Oi, tämä muuten olisi erityisen hyvä kirja monelle pukinkonttiin, juuri joululukemiseksi.

    VastaaPoista
  9. Minäkin pidin tästä tosi paljon juuri sen vuoksi, että se herätti niin paljon tunteita. Ja tosiaan, hyvä kirjajoululahja monelle kuten Susa tuossa yllä mainitsi!:)

    VastaaPoista
  10. Paula, luulen, että tämä kirja sopii kaikille ja minusta tuntuu ihan käsittämättömältä, että joku ei voisi piitata tästä yhtään! :D

    Katri, lähetän joulupukille vetoomuksen, että saat tämän kirjan lahjaksi!

    Susa ja Sanna, totta, hirveän hyvä joululahjaidea! Ei mitenkään liian raskasta luettavaa, mutta silti koskettava ja vallan lomatunnelmiin sopiva.

    VastaaPoista