6.2.2011

Tove Jansson: Taikurin hattu


Taikurin hattu on neljäs lukemani Muumi-kirja eikä se tuottanut pettymystä eikä myöskään kyllästyttänyt, vaikka olen melko vastikään katsonut kirjaan liittyvät animaatiojaksot. Animaatio tietenkin on erilainen verrattuna kirjoihin: joitakin asioita on jätetty pois, joitakin lisätty, asiat tapahtuvat eri paikoissa ja niin edelleen, ja siksi Taikurin hattukin oli hyvin erilainen lukukokemus.

Taikurin hatun tapahtumat sijoittuvat melko pitkälle aikavälille. Kirja alkaa johdannolla, jossa ollaan "jossain marraskuussa" (=silloin kun muumipeikot menevät talviunille) ja jatkuu kun ollaan jo hieman lumisessa kevätaamussa ja muumien on aika herätä. Kirjan lopun näyttämönä on elokuun loppupuoli, alkava syksy, jolloin Muumilaaksossa vietetään mahtavaa elokuunjuhlaa.

Tässä kirjassa tapahtumia riittää! Minulle, joka en juurikaan välittänyt Muumilaakson marraskuusta, Taikurin hattu on kuin nakutettu. Ehkä olen vielä liian lapsi, nuori tai lapsenmielinen, miten sen nyt ottaakaan, koska nautin enemmän seikkailupitoisista kuin vakavammista ja syvällisemmistä Muumeista. Oli asia miten tahansa, niin Taikurin hattu kuljetti minua sulavasti seikkailusta toiseen. Kirjan voikin minusta hyvin jakaa viiteen eri seikkailuun:

Ensimmäinen seikkailu alkaa Taikurin hatun löytymisellä ja siitä aiheutuvilla huveilla ja harmeilla. Toisessa seikkailussa muumiperhe purjehtii hattivattien yksinäiselle saarelle ja tekee siellä jännittäviä löytöjä. Kolmanteen seikkailuun liittyy jälleen kirottu Taikurin hattu, sillä se muuttaa koko Muumitalon viidakoksi! Sitä ennen kuitenkin selviää, että mikä kumma otus on mamelukki (se on myös poikaystäväni käyttämä höpsö sana äidistään :D). Neljännessä seikkailussa tavataan Tiuhti ja Viuhti mukanaan heidän salaperäisesti varjelemansa matkalaukku sekä lapsena kamalasti pelkäämäni kammottava Mörkö. Viides seikkailu kertoo Nuuskamuikkusen lähdöstä, elokuunjuhlasta ja itse Taikurin saapumisesta Muumilaaksoon.

Kirjan rakenne poikkeaa aikaisemmista Muumi-kirjoistani, sillä kirjassa oli vain seitsemän lukua sekä johdanto. Muistelisin aikaisemmissa olleen enemmän ja lyhyempiä lukuja. Ei tämä edelleenkään Muumipapan urotöitä voita, mutta pesee Muumipeikon ja pyrstötähden, vaikka sekin on hyvin seikkailua täynnä oleva kirja. Taikurin hatussa on nimittäin myös huumoria, sitä huumoria mitä vähän kaipasin Urotöiden jälkeen.



Tove Jansson: Taikurin hattu (Trollkarlens hatt, 1948)
Suom. Laila Järvinen
WSOY 1999, 146 s.

8 kommenttia :

  1. mutta mitä tapahtui piisamirota irtohampaille, kun ne joutuivat taikurin hattuun! en ole koskaan saanut tietää ;<

    VastaaPoista
  2. Anoppi-mamelukki -repesin :D Ja kas kummaa, heräsi myös fiilis lukea muumikirjoja:)

    VastaaPoista
  3. "Koska tuntuu ettei se ole niin hyvä", HA! Suhtauduit Taikurin hattuun etukäteen niin nysvästi, että mä kävin Goodreadsista katsomassa omat arvioni ja neljän tähteni äärellä pohdin, ettet sä millään voi inhota tätä, että odotas vaan.

    Ja jos olisin silloin avannut sanaisen arkkuni, niin nyt voisin sanoa, että told you so. Mutta yhyy yhyy.

    VastaaPoista
  4. Anonyymi, sepä se! Ikuinen mysteeri mihin minäkin haluaisin vastauksen. Pitää siis kysyä äidiltä!

    Sonja, mamelukin alkuperä juontaa mamma-sanasta :D Oi, pistähän sinäkin kierrokseen Muumit!

    Janninna, ois niiin kannattanut! :--D En tiedä miksi kuvittelin Taikurin hatun olevan huono tai huonohko, taisin luulla sen olevan liiaksi samanlainen kuin siitä tehdyt animaatiojaksot.

    VastaaPoista
  5. ainosi, positiivinen yllätys! Ja kiva yllätys, että tulit lukijaksi, Aino :--)

    VastaaPoista
  6. Taikurin hattu on minustakin mainio! Omia muumisuosikkejani ovat Muumipappa ja meri jossa on kyllä syvällinenkin ulottuvuus mutta myös vauhtia ja vaarallisia riittää, sekä Vaarallinen juhannus joka vanhana teatterilaisena puhuttelee minua. Siinäkin sattuu ja tapahtuu, ja teatterimiljööstä irtoaa myös huumoria. Taikurin hatussa huumori on kuitenkin hulvattomimimmillaan... siinä kohdassa missä vieraskieliset sanat kiipeävät kattoon,aina repeän sillä sieluni silmissä kyseessäoleva vieras kieli on saksa ja verhotangossa roikkuu Betäubungsmittelverschreibungsverordnung!

    VastaaPoista
  7. Elma Ilona, Muumipappaa ja merta en olekaan vielä ehtinyt lukea, mutta erittäin hyvä tietää, että siitä löytyy noita molempia puolia! Vaarallisesta juhannuksesta poikaystäväni taisi pitää ja sen sainkin joululahjaksi, mutta en tiedä vielä säästänkö sen itse juhannukseksi :--) Voi ei, saksa on ihastuttava kieli :DD

    VastaaPoista