Lukuisa: Tove Jansson: Taikurin hattu

Taikurin hattu on neljäs lukemani Muumi-kirja eikä se tuottanut pettymystä eikä myöskään kyllästyttänyt, vaikka olen melko vastikään katsonut kirjaan liittyvät animaatiojaksot. Animaatio tietenkin on erilainen verrattuna kirjoihin: joitakin asioita on jätetty pois, joitakin lisätty, asiat tapahtuvat eri paikoissa ja niin edelleen, ja siksi Taikurin hattukin oli hyvin erilainen lukukokemus.

Taikurin hatun tapahtumat sijoittuvat melko pitkälle aikavälille. Kirja alkaa johdannolla, jossa ollaan "jossain marraskuussa" (=silloin kun muumipeikot menevät talviunille) ja jatkuu kun ollaan jo hieman lumisessa kevätaamussa ja muumien on aika herätä. Kirjan lopun näyttämönä on elokuun loppupuoli, alkava syksy, jolloin Muumilaaksossa vietetään mahtavaa elokuunjuhlaa.

Tässä kirjassa tapahtumia riittää! Minulle, joka en juurikaan välittänyt Muumilaakson marraskuusta, Taikurin hattu on kuin nakutettu. Ehkä olen vielä liian lapsi, nuori tai lapsenmielinen, miten sen nyt ottaakaan, koska nautin enemmän seikkailupitoisista kuin vakavammista ja syvällisemmistä Muumeista. Oli asia miten tahansa, niin Taikurin hattu kuljetti minua sulavasti seikkailusta toiseen. Kirjan voikin minusta hyvin jakaa viiteen eri seikkailuun:

Ensimmäinen seikkailu alkaa Taikurin hatun löytymisellä ja siitä aiheutuvilla huveilla ja harmeilla. Toisessa seikkailussa muumiperhe purjehtii hattivattien yksinäiselle saarelle ja tekee siellä jännittäviä löytöjä. Kolmanteen seikkailuun liittyy jälleen kirottu Taikurin hattu, sillä se muuttaa koko Muumitalon viidakoksi! Sitä ennen kuitenkin selviää, että mikä kumma otus on mamelukki (se on myös poikaystäväni käyttämä höpsö sana äidistään :D). Neljännessä seikkailussa tavataan Tiuhti ja Viuhti mukanaan heidän salaperäisesti varjelemansa matkalaukku sekä lapsena kamalasti pelkäämäni kammottava Mörkö. Viides seikkailu kertoo Nuuskamuikkusen lähdöstä, elokuunjuhlasta ja itse Taikurin saapumisesta Muumilaaksoon.

Kirjan rakenne poikkeaa aikaisemmista Muumi-kirjoistani, sillä kirjassa oli vain seitsemän lukua sekä johdanto. Muistelisin aikaisemmissa olleen enemmän ja lyhyempiä lukuja. Ei tämä edelleenkään Muumipapan urotöitä voita, mutta pesee Muumipeikon ja pyrstötähden, vaikka sekin on hyvin seikkailua täynnä oleva kirja. Taikurin hatussa on nimittäin myös huumoria, sitä huumoria mitä vähän kaipasin Urotöiden jälkeen.