On marraskuu. Erinäiset otukset Muumilaakson laitamilta saavat melkein kaikki yhtäkkiä päähänsä lähteä vierailemaan muumiperheen luona. Nuuskamuikkunen palaa takaisin, homssu Tuhto sepittää tarinaa muumeista, päättää jättää veneensä ja lähteä tervehtimään Muumimammaa, Vilijonkka säikähtää pahanpäiväisesti ja haluaa vierailulle, hemuli haluaa palata muistoihinsa, Mymmeli poikkeaa kylään ja entäs Ruttuvaari? Ruttuvaari haluaa pitää kunnon kemut.
Mutta muumiperhe ei yllättäen olekaan kotona vaikka kohta on jo talviunen aika. Talo on autio, seisoo yksin ylväänä laakson hämärässä. Hemulin ja kumppaneiden on pärjättävä keskenään, mutta talo tuntuu ankealta, jopa pelottavalta, ilman asukkejaan.
Muumilaakson marraskuu on viimeinen Tove Janssonin kirjoittamista Muumi-romaaneista ja se lopettikin "sarjan" hienosti, kaihoisasti. Minulle tämä kirja ei kuitenkaan ollut viimeinen Muumini, onneksi ei vielä!
Verrattuna aikaisemmin lukemiini Muumeihin, Muumilaakson marraskuu oli pettymys. Kirjoitustyyli tuntui liian erilaiselta, runollisemmalta. Tapahtumia ja hurjia juonenkäänteitä ei aina tarvitse olla, mutta tässä kirjassa tapahtuminen puuttuminen puudutti. Toisaalta taas henkilögalleria oli mielenkiintoinen ja erilainen kun muumit puuttuivat. Oli mukavaa oppia lisää Vilijonkasta, hemulista, Nuuskamuikkusesta ja Mymmelistä ja tutustua Tuhtoon ja Ruttuvaariin, jotka ovat minulle ennestään tuntemattomia hahmoja. Tuntemuksien ja ympäristön kuvaus on kirjassa kaunista, samoin se haikean odottavainen loppu. En kuitenkaan pitänyt tästä lähellekään yhtä paljon kuin kahdesta edellisestä.
✩✩✩
Tove Jansson: Muumilaakson marraskuu (Sent i november, 1970)
Suom. Kaarina Helakisa
WSOY 2005, 173 s.
Tunnisteet: klassikot, lastenkirjallisuus, muumit, omaksi ostettu / lahjaksi saatu, sadut, Tove Jansson
