Lukuisa: Sarah Waters: Vieras kartanossa

En voi uskoa, kuinka nopeasti minun hitaalla lukutahdillani sain päätökseen Sarah Watersin liki 600-sivuisen tiiliskiven, alle viikossa! Ja yli puolet kirjasta luin kahden päivän aikana! Syynä nopeaan lukutahtiin lienee ollut vetävä juoni ja vuoden vaihtuminen. Halusin saada tämän kirjan vielä mahdutettua vuoden 2011 kirjojen listalle ja voin sanoa, että Vieras kartanossa oli huikaisevan hieno lopetus tälle kirjavuodelle!

Kirjan tarina lähtee verkkaisesti liikkeelle. On toisen maailmansodan jälkeinen aika Englannin maaseudulla, tarkemmin sanoen Lidcoten pienessä kylässä. Kirjan kertoja on seudun tohtori Faraday, joka kutsutaan yhteen alueen mahtavimpaan kartanoon, Hundreds Halliin, Ayresin perheen palvelijatytön luokse potilaskäynnille. Faraday on käynyt kartanossa viimeksi pikkupoikana, kolmisenkymmentä vuotta sitten, ja on silmiinpistävää kuinka huonoon kuntoon kartano on sinä aikana joutunut. Puutarha on villiintynyt, seinien rappaus halkeillut, huonekalujen verhoilu kulunut. Ayresin suvun mahtavuus on murentunut muuttuvan maailman mukana. Brittiläisen luokkayhteiskunta alkaa olla aikansa elänyt.

Tuo yksi potilaskäynti johtaa tohtori Faradayn syvään ystävyyteen Ayresin perheen kanssa - hieman sopimattomalla tavalla, kun ajattelee vielä nipin napin pystyssä olevaa luokkayhteiskuntaa. Mutta tohtori ei osaa kuvitellakaan minkälaisten tapahtumien keskelle joutuukaan tutustuessaan perheeseen ja Hundreds Halliin. Kartanossa alkaa tapahtua hyvin outoja asioita.

Vieras kartanossa on todella karmiva kirja. Minulle tuli siitä myös surullinen olo: vanha, arvokas ja rapistuva kartano, varaton perhe, kaikki ne onnettomuudet, joista he joutuvat kärsimään ja tohtori Faradayn epämiellyttävä hahmo, joksi hän muuttuu tarinan edetessä. Kirja on karmiva ja surullinen kuitenkin miellyttävällä tavalla, samaan tapaan kuin Richard Yatesin Revolutionary Road.

Kirja on paksu ja sen tarina etenee hyvin hitaasti. Muistelisin joissakin blogiarvioissa olleen moitetta siitä, mutta itse nautin hitaasta tunnelmasta. Se sopii kirjan maisemaan. Tiivistämäänkään en kirjaa lähtisi. Jossain kirjan puolivälin tienoilla olin tiivistämisen kannalla, mutta saatuani kirjan luettua loppuun, en varmaan muuttaisi sitä mitenkään. Luulen, että sen tunnelma särkyisi ja kärsisi siitä.

1900-luvun alkupuoliskolle sijoittuvat, brittiläiset luokkayhteiskuntakertomukset ovat hirveän kiinnostavia. Siksi olen monien muiden tavoin hulluna Downton Abbey -tv-sarjaan (jos et ole sitä vielä katsonut, katso!). Downton Abbeyssä ei kuitenkaan ole mukana mitään yliluonnollisuuksia, kun taas Vieras kartanossa -kirjassa on ja se tekee kirjasta vielä kutkuttavamman. Outojen tapahtumien ollessa käynnissä en voinut millään irrottaa katsettani kirjasta. Ehkä se siksi etenikin niin nopeasti!

Vieras kartanossa vakuutti minut lukemaan muutkin Watersin suomennetut kirjat (Silmänkääntäjä ja Yövartio). Onkohan niissäkin mukana yhtä kutkuttavaa jännitystä ja mielenkiintoisia henkilöhahmoja?

Kirjan lukeneita kehotan kurkkaamaan Järjellä ja tunteella -blogin Susan juonikeskusteluun täällä! Päädyin samaan lopputulokseen kirjan tapahtumista kuin suurin osa keskustelijoista. Tässä kirjassa kun on vielä se hyvä puoli, että kirjailija ei kerro sinulle mitä oikeasti tapahtui vaan voit tulkita sen itse miten haluat.