30.12.2011

Sarah Waters: Vieras kartanossa


En voi uskoa, kuinka nopeasti minun hitaalla lukutahdillani sain päätökseen Sarah Watersin liki 600-sivuisen tiiliskiven, alle viikossa! Ja yli puolet kirjasta luin kahden päivän aikana! Syynä nopeaan lukutahtiin lienee ollut vetävä juoni ja vuoden vaihtuminen. Halusin saada tämän kirjan vielä mahdutettua vuoden 2011 kirjojen listalle ja voin sanoa, että Vieras kartanossa oli huikaisevan hieno lopetus tälle kirjavuodelle!

Kirjan tarina lähtee verkkaisesti liikkeelle. On toisen maailmansodan jälkeinen aika Englannin maaseudulla, tarkemmin sanoen Lidcoten pienessä kylässä. Kirjan kertoja on seudun tohtori Faraday, joka kutsutaan yhteen alueen mahtavimpaan kartanoon, Hundreds Halliin, Ayresin perheen palvelijatytön luokse potilaskäynnille. Faraday on käynyt kartanossa viimeksi pikkupoikana, kolmisenkymmentä vuotta sitten, ja on silmiinpistävää kuinka huonoon kuntoon kartano on sinä aikana joutunut. Puutarha on villiintynyt, seinien rappaus halkeillut, huonekalujen verhoilu kulunut. Ayresin suvun mahtavuus on murentunut muuttuvan maailman mukana. Brittiläisen luokkayhteiskunta alkaa olla aikansa elänyt.

Tuo yksi potilaskäynti johtaa tohtori Faradayn syvään ystävyyteen Ayresin perheen kanssa - hieman sopimattomalla tavalla, kun ajattelee vielä nipin napin pystyssä olevaa luokkayhteiskuntaa. Mutta tohtori ei osaa kuvitellakaan minkälaisten tapahtumien keskelle joutuukaan tutustuessaan perheeseen ja Hundreds Halliin. Kartanossa alkaa tapahtua hyvin outoja asioita.

Vieras kartanossa on todella karmiva kirja. Minulle tuli siitä myös surullinen olo: vanha, arvokas ja rapistuva kartano, varaton perhe, kaikki ne onnettomuudet, joista he joutuvat kärsimään ja tohtori Faradayn epämiellyttävä hahmo, joksi hän muuttuu tarinan edetessä. Kirja on karmiva ja surullinen kuitenkin miellyttävällä tavalla, samaan tapaan kuin Richard Yatesin Revolutionary Road.

Kirja on paksu ja sen tarina etenee hyvin hitaasti. Muistelisin joissakin blogiarvioissa olleen moitetta siitä, mutta itse nautin hitaasta tunnelmasta. Se sopii kirjan maisemaan. Tiivistämäänkään en kirjaa lähtisi. Jossain kirjan puolivälin tienoilla olin tiivistämisen kannalla, mutta saatuani kirjan luettua loppuun, en varmaan muuttaisi sitä mitenkään. Luulen, että sen tunnelma särkyisi ja kärsisi siitä.

1900-luvun alkupuoliskolle sijoittuvat, brittiläiset luokkayhteiskuntakertomukset ovat hirveän kiinnostavia. Siksi olen monien muiden tavoin hulluna Downton Abbey -tv-sarjaan (jos et ole sitä vielä katsonut, katso!). Downton Abbeyssä ei kuitenkaan ole mukana mitään yliluonnollisuuksia, kun taas Vieras kartanossa -kirjassa on ja se tekee kirjasta vielä kutkuttavamman. Outojen tapahtumien ollessa käynnissä en voinut millään irrottaa katsettani kirjasta. Ehkä se siksi etenikin niin nopeasti!

Vieras kartanossa vakuutti minut lukemaan muutkin Watersin suomennetut kirjat (Silmänkääntäjä ja Yövartio). Onkohan niissäkin mukana yhtä kutkuttavaa jännitystä ja mielenkiintoisia henkilöhahmoja?

Kirjan lukeneita kehotan kurkkaamaan Järjellä ja tunteella -blogin Susan juonikeskusteluun täällä! Päädyin samaan lopputulokseen kirjan tapahtumista kuin suurin osa keskustelijoista. Tässä kirjassa kun on vielä se hyvä puoli, että kirjailija ei kerro sinulle mitä oikeasti tapahtui vaan voit tulkita sen itse miten haluat.

✩✩✩✩

Sarah Waters: Vieras kartanossa (The Little Stranger, 2009)
Suom. Helene Bützow
Tammi 2011, 592 s.

9 kommenttia :

  1. Kiitos kun muistutat tästä kirjasta =) Kovin moni on pitänyt.

    Ja perään OTT-tunnustus: Jaja-siskot, jonka voitin arvonnassasi, on edelleen kesken... en tiedä mikä siinä oikein mättä; periaatteessa hyvä muttei kuitenkaan sillä tavalla pakottava että saisin loppun? Ehkä se siitä, alan kantaa käsilaukussa mukana! =)

    VastaaPoista
  2. Minäkin pidin tästä kovasti. Pidin Watersin luomasta verkkaisesta tunnelmasta, peribrittiläisyydestä, kerronnan tasoista ja luokkayhteiskunnan kuvauksesta. Pidin niin, että nostin omalle vuoden 2011 suosikki"listalleni". :)

    VastaaPoista
  3. Kirja kuuluu minunkin tämän vuoden ehdottomiin suosikkeihin.

    VastaaPoista
  4. Booksy, Jaja-siskot oli tahmea minullekin. Sama tunne kuin sinullakin, periaatteessa ihan hyvä, muttei kuitenkaan niin hyvä, että sitä olisi vähääkään ahminut. Mutta osasyynä oli englannin kieli, se oli minulle hieman liian hankalaa, kun en aina ymmärtänyt asioita! Minusta tuntuu myös siltä, että ehkei Jaja-siskot ole parikymppisen kirja. Luulen, että hieman vanhemmat, 30+?, tykkäävät siitä ehkä enemmän. Luen mielenkiinnolla arviosi sitten siitä!

    Katja, kirjan tunnelma on niin lujasti minussa yhä kiinni (ei ole kummakaan, kun tänään sen luin loppuun!), että se varmasti päätyy minunkin vuoden 2011 suosikkien joukkoon!

    Sonja, mistähän minä seuraavaksi löydän jonkin yhtä hienon ja vahvan teoksen? Naurattaa jo valmiiksi, sillä ajattelin tänä iltana aloittaa Sydämen mekaniikan, jota on aika paljon parjattu blogeissa. Odotukseni ovat siis hyvin korkealla... :D

    VastaaPoista
  5. Hmmmn, tunnun ilmeisesti kuuluvan niihin harvoihin, joka ei tästä kirjasta pitänyt. Tai siis oli tämä ihan hyvä, mutta sen suuremmin en vakuuttunut. :O

    VastaaPoista
  6. On tämä kyllä pakko lukea ensi vuonna, kun niin moni on kehunut. Kiitos arviostasi. :)

    VastaaPoista
  7. Minä taas olen lukenut tätä kirjaa onnettoman hitaasti. Pidän tästä valtavasti, mutta en silti parissa kuukaudessa ole päässyt kuin puoleen väliin :D Toki nytkin kirja on kirjastossa, koska on niin suosittu kirja kyseessä :/

    VastaaPoista
  8. Kirja kuulostaa tosi ihanalta! Minä katsoin aikanaan (tai siis äskettäin kun se eka tuotantokausi yleltä tuli) D. Abbeyn ekan jakson, mutta sitten unohdin tallentaa muut tai jotain. Korjasin kuitenkn tilanteen välipäivinä hakemalla ekan tuotantokauden dvd:nä kotiin, nyt pitää kattoa se äkkiä että ehtii yleltä tulevan toisen kauden seuraan :).

    VastaaPoista
  9. noora, taidat tosiaan olla vähemmistössä! On kuitenkin mielenkiintoista, kun jokin suuresti tykätty kirja ei jotakuta niin sytytäkään. Minulle kävi niin Pulkkisen Totta-kirjan kanssa, se kun tuntuu olevan aika tykätty kirja.

    Jossu, lue ihmeessä!

    ANNI, oi voi :D Minäkin olen yleensä hirveän hidas näinkin paksujen kirjojen kanssa eikä se aina liity siihen, että kirja olisi tylsä. Jostain syystä tämä kuitenkin veti kovasti puoleensa enkä voinut lopettaa lukemista!

    Tessa, ihana se juuri onkin, niin hyvä! Ja Downton Abbey, ah! Harmi, että kolmas kausi alkaa Englannissa vasta ensi syksynä.

    VastaaPoista