Lukuisa: Richard Yates: Revolutionary Road

"-- tuon valloittavasti keimailevan ja sädehtivän tytön jokainen katse ja ele nostatti hänen kurkkuunsa kaipauksen palan ("Etkö haluaisi, että minä rakastan sinua?"), mutta sitten tyttö katosi hänen silmiensä edessä ja muuttui samaksi tympäiseväksi ja kärsiväksi olennoksi, jonka olemassaolon hän olisi halunnut kiistää elämänsä jokaisena päivänä --."

Richard Yatesin Revolutionary Road sijoittuu vuoden 1955 Länsi-Connecticutissa, New Yorkin läheisyydessä sijaitsevaan nukkumalähiöön. Revolutionary Hillin asuinalueella asuu Wheelereiden perhe: kolmekymppiset ja "keski-ikäiset" Frank ja April sekä heidän kaksi lastaan. Frank tekee ikävää ja kyllästyttävää työtä konttorirottana New Yorkissa ja April viettää aikaansa kotiäitinä kuten tuohon aikaan oli tapana.

Wheelereiden elämä näyttää kaikin puolin tavalliselta ulkopuolisen silmin. He viettävät aikaa ystäviensä kanssa jutellen maansa yhteiskunnallisista epäkohdista ja juoden väkeviä, käyvät välillä ulkona, Frank töissä, April näytelmäkerhossa. Mutta herttaisen näköisen talon sisällä kuohuu. Frankin ja Aprilin suhde repeilee pahasti.

Itse asiassa jo kirjan alusta asti osoittautuu, että Frank ja April eivät oikeastaan edes pidä toisistaan. Tämän kirjoitukseni alussa oleva lainaus osoittaa, että he ovat alkaneet jopa halveksua toisiaan. Kun tähän yhdistää vielä heidän kyllästymisensä elämään Yhdysvalloissa, turhautumisen tavalliseen lähiöarkeen ja Frankin vastenmielisen työn, on edessä pahoja konflikteja.

Elämä palaa kuitenkin hetkeksi vanhoille raiteilleen, kun April saa idean muutosta kiehtovaan Eurooppaan, missä Frank saisi toteuttaa itseään Aprilin tuodessa leivän pöytään. Suunnitelma kuulostaa ratkaisulta kaikkeen, mutta pian Wheelerit saavat huomata, ettei se ihan niin helposti sujukaan. Lopulta jäljellä on vain kammottava tragedia.

Minulla meni Revolutionary Roadin läpi tahkoamiseen todella kauan aikaa. Osaksi se johtui muuttuneesta elämäntilanteestani, mutta varmasti enemmän kirjan masentavasta tunnelmasta ja ikävistä henkilöhahmoista. Tästä huolimatta pidin kirjasta paljon! Se on hyvin mielenkiintoinen kuvaus 1950-luvun elämästä Yhdysvalloissa. Silmissäni vilisivät kuvat ankeista tupakantäyteisistä toimistoista, viinanhuuruisista olohuoneista, haaleasävyisistä kesäilloista ja 50-luvun pukeutumistyylistä. Siitä elämästä mitä ihmiset silloin todella elivät. Toisaalta näemme myös sen tutun arjen mitä mekin elämme 2010-luvulla. Parisuhdeongelmat, riidat, turhautumiset, unelmat ja kliseet kuuluvat myös meidän elämäämme ja siksi Revolutionary Road tuntuu myös tutulta.

Mutta vielä tarkemmin siitä miksi kirja oli minusta niin masentava. En ole pitkiin aikoihin lukenut mitään näin henkisesti raskasta kirjaa. Kukaan henkilöhahmoista ei oikeasti ollut mukava (välillä samaistuttava kuitenkin). Ilonpilkahduksia ei ollut montaa ja kaikki meni koko ajan pieleen ihan loppua myöten. Näiden asioiden tarkasteleminen oli mielenkiintoista, mutta kovin raskasta. Kirjan luettuani minuun iski kamalan hengästynyt ja loppuunkulunut olo.

Revolutionary Roadista sanotaan, että se sisältää myös komiikkaa. Sitä on lukiessa hankala huomata, mutta näin jälkikäteen tunnistan kirjassa olevan paljon tarkkanäköistä ja mustanpuhuvaa huumoria. Yates on myös erityisen hyvä ihmisluonnon kuvaaja, sillä synkkyydestään huolimatta kirjan hahmot ovat hyvin moniulotteisia ja tarkkapiirteisiä. Uskallan väittää, että harva osaa kuvailla ihmisen käyttäytymistä, ajatuksia ja tunteita niin hyvin kuin Yates.

Kirjan tärkein viesti on minusta se, että kannattaa elää täysillä ja uskoa unelmiinsa eikä missään nimessä tyytyä vähempään. Jälkimmäinen valitettavasti on liian ominaista meille ihmisille.