"Mustat aallot sekoittuivat myrskyssä toisiinsa kuin ruumiit. Ne olivat vesimuureja, joita myrsky ajoi, työnsi edellään, minä katselin vatsa pelosta sykkyrällä kun ne tulivat muureina ja murskautuivat kallioihin ja romahtivat ikkunoideni alle.
Nuo aallot, nuo kuohuvat tyrskyt.
Minä rakastin niitä.
Ja pelkäsinkin."
Claudie Gallayn uskomattoman kaunis Tyrskyt sijoittuu Normandian uloimmassa niemenkärjessä sijaitsevan pikkukylän, La Haguen, maisemiin. La Haguen asukkaat ovat kaikki jollain tapaa erikoisia ja omalaatuisia. He kantavat salaisuuksia. Kylän edessä aukeava, koko ajan väriään muuttava meri on heille tärkeä, he elävät sen ehdoilla.
Meille nimettömäksi jäävä nainen, joka työskentelee kylässä lintujen tutkijana, kertoo tarinaa menneisyytensä henkilölle. Hän on tullut kylään paetakseen menneisyyttään. Salaisuudet alkavat aueta, kun kylään saapuu keväisen myrskypäivän kynnyksellä nahkapusakkaan pukeutunut mies, joka puolestaan haluaa sitkeästi kohdata menneisyytensä.
Tyrskyjen kieli on äärettömän kaunista, runollista, mutta ei liian. Kerroin Riikka Pulkkisen Totan luettuani, että pidin hänen käyttämää kieltään paikoitellen liiankin kauniina, mutta sitä ongelmaa ei ole Gallayn kohdalla. Gallay kirjoittaa asioista suoraan, ilman koukeroita tai vaikeasti ymmärrettäviä metaforia. Lyhyet lauseet sopivat hänen romaaneihinsa.
La Haguen kylän kuvailu, sen karu meri ja paljas maisema saivat minut kaipaamaan Normandian rannikolle tai edes meren ääreen. Onneksi haistoin meren tuoksun, tunsin villapaidan karheuden ja kuulin tyrskyjen kuohun pelkästään lukemalla kirjaa. Harva kirja vaikuttaa näin vahvasti aisteihin.
Gallay on luonut kylän asukkaista hyvin mieleenpainuvia ja syviä hahmoja. Kun tarinaan astuu mukaan muutama mysteeri, haluat tietää kaiken kyläläisten salaisuuksista. Kuka on meressä seisova mustapukuinen nainen? Entä tuo kissojen keskellä asuva vanha mies? Miten La Haguen edustalla seisova majakka liittyy kaikkeen? Tyrskyt ei pelkästään ihastuta kielellään, sillä sen tarina ja juoni ovat myös taidokkaasti rakennettuja.
Tyrskyt on kirja selviytymisestä, menetyksistä, anteeksiannosta ja anteeksiantamattomuudesta, rakkaudesta ja merestä, totta kai. Kerronta on haikean kaunista, melkein itkettävää, mutta välillä valoisaakin. Vaikka Tyrskyjen väkevimmät luontokuvaukset sijoittuvat kevääseen, sopii kirja erinomaisesti myös syysmyrskyyn luettavaksi. Gallayn toinen suomennettu romaani, Rakkaus on saari, on taas enemmän kesähelteiden kirja.
✩✩✩✩✩
Claudie Gallay: Tyrskyt (Les Déferlantes, 2008)
Suom. Titia Schuurman
Avain 2010, 477 s.
Tunnisteet: arvostelukappale, Claudie Gallay, muistot, psykologiset romaanit, rakkaus
