Lukuisa: Rebecca Wells: Divine Secrets of the Ya-Ya Sisterhood

Englanniksi lukemisen toinen projekti on nyt takana, sillä sain alkuvaikeuksien jälkeen luettua Rebecca Wellsin Divine Secrets of the Ya-Ya Sisterhoodin (suom. Jumalaiset jajasiskot). Syyt siihen, miksi minulla meni melkein kaksi viikkoa yhden kirjan lukemiseen on a) tylsä alku ja b) englannin kieli. Kirja siis ehdottomasti parani loppua kohden, mutta alku oli mahdottoman pitkäveteinen. Englannintaitoni joutui myös koetukselle, sillä Divine Secrets of the Ya-Ya Sisterhoodin kieli oli paljon haastavampaa kuin Alexander McCall Smithin The No. 1 Ladies' Detective Agencyssa. Kirjaa on kehuttu hauskaksikin, mutta minulla vitsit menivät välillä ohi sellaisten sanojen ja sanontojen vuoksi, joita en ymmärtänyt.

Kirjassa seurataan etelän sydämestä Louisianasta kotoisin olevan nelikymppisen Sidda Walkerin ja hänen äitinsä Vivi Walkerin vaikeaa suhdetta toisiinsa. Sidda on menestyvä teatteriohjaaja, jonka sanoihin eräs lehtitoimittaja tarttuu liiankin hanakasti ja Siddan ja Vivin suhde tulehtuu. Sidda alkaa epäillä kykyään rakastaa ja tulla rakastetuksi ja pakenee metsän rauhaan. Siellä hän oivaltaa jotain tärkeää sukeltaessaan jajasiskojen menneisyyteen ja lapsuutensa tapahtumiin.

Kirjan rakenne on helppo, vaikka välillä liikutaankin menneessä, välillä nykyhetkessä. Minua kiinnosti eniten jajasiskojen menneisyydestä kertovat osiot: 30- ja 40-lukujen Amerikka, rotuerottelu, kuumat kesäpäivät Louisianassa, matkat rannalle, Euroopassa raivoava sota ja nuoren Vivin ajatukset ja ihastukset ja ihanat ystävät. Ne salaisuudet, joista kirjan nimi kertoo.

Olisin voinut pitää kirjasta enemmän suomen kielellä luettuna. Englanniksi lukemisessa vain on se etu (vaikkei aina kaikkia sanoja ymmärtäisikään), että se kuulostaa mahdottoman kauniilta:

Vivi ran until she was almost breathless, then she stopped and held the two sparklers out in front of her. Staring at them, she thought: These are all I have. I do not have the wide, bright beacon of some solid old lighthouse, guiding ships safely home, past the jagged rocks. I only have these little glimmers that flicker and then go out. Let me see my daughter like my mother could never see me. Let her see me, too.