Ennen naimisiin menoani uskoin, että rakkaus pystyy mihin vain. Pian opin, ettei se kestänyt neljän lapsettoman vuoden painoa. Jos taakka on liian raskas ja pitkäaikainen, jopa rakkaus taipuu, rakoilee, uhkaa särkyä ja joskus myös särkyy. Mutta vaikka se menisi tuhansiksi pirstaleiksi, se ei tarkoita, ettei se olisi enää rakkautta.
Olen kuullut nigerialaisen kirjailijan Ayòbámi Adébáyòn esikoisromaanista Älä mene pois niin paljon hyvää sen viimevuotisesta Baileys-ehdokkuudesta lähtien, että voitte usko, että odotin sen suomennosta kuumeisesti. Aikomukseni oli lukea se jo englanniksi, mutta suomennos ehti ensin.
Älä mene pois kertoo Yejide-nimisestä naisesta, joka on toivonut lasta jo parin vuoden ajan. Myös Yejiden mies Akin haluaa lapsen, kuten myös tämän koko suku anopista lähtien. Lasta ei kuitenkaan yrityksistä huolimatta kuulu, joten taloon tuodaan uusi nainen, Akinin toinen vaimo. Yejidesta tulee ensimmäinen vaimo, epäonnistuja. Elämä muuttuu katkeraksi ja epätoivoiseksi. Yejiden on pakko saada lapsi ennen uutta vaimoa, hinnalla millä hyvänsä.
Heti romaanin ensimmäiseltä sivulta käy ilmi, että Yejide ja Akin ovat jossain välissä eronneet toisistaan. Romaanin jännite rakentuukin siitä, miten tähän tilanteeseen on päädytty: mistä syystä Yejide ja Akin ovat eronneet ja saivatko he lopulta lasta? Romaani palaa ajassa taaksepäin ja tarina alkaa vuorotella Yejiden ja Akinin kertojaäänien välillä. Lukija saa siis tietää molempien näkökulmat asioiden kulkuun. Tarina ei kuitenkaan keskity pelkästään Yejiden tuskaan saada lapsi, vaan siinä on myös muuta. Siitä kaikki kuitenkin lähtee liikkeelle.
Näiden asioiden lisäksi Älä mene pois on romaani naiseudesta ja äitiydestä, niiden yhteydestä. Onko naiseus yhtä kuin äitiys? Tuleeko naisesta nainen vasta kun hän on saanut ensimmäisen lapsensa? Entä jos hän ei saa koskaan lasta? Yejidelle lapsen saamisesta tulee pakkomielle. Hän turvautuu erilaisiin poppaskonsteihin tullakseen raskaaksi ja kaikki menee lopulta niin pitkälle, että erään lahkon menoihin osallistumisen jälkeen Yejide kuvittelee niin kovasti olevansa raskaana, että hänen kuukautisensa loppuvat, rinnat alkavat aristaa ja vatsa turpoaa. Edes ultraäänitutkimuksessa todettu tyhjä kohtu ja jo vuoden kestänyt "raskaus" ei saa häntä luopumaan kuvitelmastaan.
Älä mene pois on kerronnaltaan aika kepeää ja menevää luettavaa, vaikka se käsitteleekin ikäviä asioita, kuten lapsettomuutta ja parisuhteen ongelmia hyvin kipeästi. Alun humoristinen sävy saa pian paljon tummempia piirteitä. Taustalla häilyy 1980-1990-lukujen Nigerian yhteiskunnallinen tilanne ja sotilaalliset vallankaappaukset, mutta vain häilyy. Niistä asioista olisi ollut mukava lukea enemmänkin, mutta nyt ne jäivät osittain vain roikkumaan ilmaan.
Odotin, että Älä mene pois olisi hyvin yllätyksellinen romaani, sillä olin kuullut, että se sisältää lähes uskomattomia käänteitä. Kyllä, se sisältää yllätyksiä, joita ei osaa ennakoida, mutta jostain syystä ne eivät oikein kiinnostaneetkaan minua. En jotenkin löytänyt sitä samaa aaltopituutta kirjan kanssa, en oikein osannut asettua siihen kerronnan kepeyden ja raskaiden aiheiden välimaastoon. Kiinnostavaa Adébáyòn romaanissa on silti äitiyden ja naiseuden välisen yhteyden pohdinta ja naisen asema 1900-luvun lopun Nigeriassa, ne saivat minut jatkamaan lukemista ja nauttimaan kirjasta.
Ayòbámi Adébáyò: Älä mene pois
Tunnisteet: arvostelukappale, avioliitto, Ayòbámi Adébáyò, Helmet-lukuhaaste 2018, lapsettomuus, naisen asema, parisuhde, rakkaus, äitiys