Lukuisa: Reetta Laitinen (toim.): Sisaret 1918

Onneksi viime vuosina on alettu kirjoittaa ja julkaista enemmän naisten historiasta kertovia kirjoja. Historia ei näyttäydy enää pelkkänä miesten puuhasteluna, vaan tuo esiin myös naiset aktiivisina toimijoina. Eikä naisten tarvitse edes olla erityisen aktiivisia tai vaikkapa tunnettuja, vaan ihan tavallisten naistenkin historia on muistamisen ja kirjoittamisen arvoista.

Yksi naisten historiaa ansiokkaalla tavalla kuvaava kevään uutuuskirja on Reetta Laitisen toimittama sarjakuva-antologia Sisaret 1918. Se koostuu kymmenen kotimaisen sarjakuvataiteilijan kymmenestä yksittäisestä sarjakuvasta, joiden keskiössä on sisällissodan ajan nainen tai tyttö. Tarinat ovat sisällissodan kokeneiden naisten aitoja, arkistoituja muistelmia. Muistelmat ovat peräisin Kansan Arkiston muistitietokokoelmasta ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran 1918-kokoelmasta. Mukana on sekä punaisten että valkoisten puolella olleiden naisten tarinoita.

Antologiaan on valittu ihastuttavan moniääninen joukko erilaisia naisia ja heidän tarinoitaan. Muutamassa sarjakuvassa päähenkilönä on vasta pieni tyttö, jolle sota näyttäytyy hämmentävänä ja tietysti myös pelottavana asiana; muutamissa päähenkilönä on vanhempi, kenties perheellinen nainen, joka ottaa aktiivisesti osaa sotatoimiin ja joutuu vastapuolen vangiksi. Väliin mahtuu kaikenlaisia muitakin naisia. Sarjakuvissa ollaan niin kotirintamalla, keskellä sotatoimia kuin vankileirilläkin.

Albumin esipuheessa todetaan, ettei siihen haluttu ottaa mukaan kaikkein väkivaltaisimpia tarinoita, sillä ne olisivat muun muassa vain toisintaneet sisällissotagenren kliseitä. Päätös oli mielestäni hyvä ja onnistunut, sillä kyllähän me jo tiedämme sodan kauheudet. Tarinat eivät anna sodasta liian siloista kuvaa, vaan varsin todellisen: sota on myös rauhallista kotirintamaa, toivoa ja ylpeyttä.

Jos tuntuu, että Suomen sisällissota on vieras alue, ei kuitenkaan kannata jättää tätä albumia sen takia väliin. Jokaista tarinaa pohjustetaan muutamalla sitä kontekstoivalla tekstikappaleella ennen sen alkua, jolloin lukijalle muodostuu ainakin jonkinlainen käsitys siitä, millaista sota oli.

Luin Sisaret 1918 suunnilleen yhdeltä istumalta, sillä tarinat pitivät otteessaan, olivat keskenään tarpeeksi erilaisia ja koskettivat. Rakastin teoksen toteutustapaa, arkistoihin talletettujen muistelmien käyttämistä sarjakuvamuotoisten tarinoiden pohjana, miten hieno ja luova idea! Olen vasta-alkaja, mitä tulee suomalaiseen sarjakuvaan. Sisaret 1918 toimi siis myös hyvänä väylänä tutustua paremmin suomalaisiin naissarjakuvataiteilijoihin. Minua viehättivät erityisesti Tiitu Takalon (kuva 1), Mari Ahokoivun (kuva 3) ja Emmi Niemisen (kuva 2) tyylit piirtää. Edellisten lisäksi albumissa ovat Warda Ahmedin, Ainur Elmgrenin, Annukka Leppäsen, Reetta Niemensivun, Elina Ovaskaisen, Hannele Richertin ja Aino Sutisen piirtämät sarjakuvat.

Sisaret 1918 on teos, jossa taiteen avulla tulkitaan muistitietoa. Muistitietotutkimuksen päämääränä ei ole löytää totuuksia, vaan kertoa moniäänisesti menneiden tapahtumien merkityksistä. Sisaret 1918 -teoksen tarinoissa on myös kyse muistikuvista ja niiden tulkinnoista. Taiteilijat puolestaan ovat tulkinneet tulkintoja ja lukija tuo tähän mukaan vielä oman tulkintansa. Tulkinnan kerroksista huolimatta naisten äänet ovat säilyneet voimakkaina kaikissa tarinoissa. On upeaa kuulla, mitä he kuiskivat kymmenien vuosien takaa.