Chloe Benjamin: The Immortalists

Chloe Benjaminin The Immortalists on kirja, joka on ollut viime aikoina näkyvästi esillä sosiaalisessa mediassa. Olen nähnyt pääasiassa sitä kehuvia kommentteja, mutta kirjan luettuani en löytänyt itseäni tuosta joukosta.

The Immortalists alkaa vuoden 1969 New Yorkista, missä neljä sisarusta kuulevat kaupunkiin saapuneesta ennustajasta, joka kykenee ennustamaan kenen tahansa kuolinpäivän. Sisarusten uteliaisuus herää, lapsia kun vielä ovat, ja he löytävät paikan, jossa ennustaja majailee. Kukin heistä saa kuulla oman kuolinpäivänsä, mikä tulee tuottamaan heille pelkkää ahdistusta muodossa tai toisessa. Kaikki heistä eivät elä vanhoiksi.

Ennustusten jälkeen kirja jakaantuu neljään eri osioon, joissa kerrotaan kunkin sisaruksen myöhemmästä elämästä – ja luonnollisesti myös heidän kuolemastaan. Nuorin heistä, Simon, karkaa länsirannikolle etsimään rakkautta 1980-luvun San Franciscosta; aina kaikkea mystistä rakastaneesta Klarasta tulee Las Vegasissa esiintyvä taikuri; vanhin poika Daniel työskentelee armeijan lääkärinä ja yrittää puuttua kohtaloon; sisaruksista vanhin Varya ryhtyy tutkimaan kuolemattomuutta tieteen alalla.

Kirja tuntuu alkuun hyvin lupaavalta. Se heittää heti lukijan eteen kysymyksen siitä, miten eläisimme, jos tietäisimme päivän, jolloin kuolemme. On kiehtovaa kuvitella, miten kukin kirjan sisaruksista tulee siihen reagoimaan ja miten heidän välisensä side muotoutuu vuosikymmenien kuluessa.

Kirja alkaa Simonin tarinalla. Vaikka tiesin heti, mitä Simonille tulee tapahtumaan, se lopullinen tulee kuitenkin jotenkin varkain, tuntuu epäreilulta ja liikuttaa. Klaran tarina taas on erilainen, sinällään yllättävämpi. Danielin kohdalla mennään kuitenkin metsään, kirjaimellisestikin. Kaikki se, mitä hänen kohdallaan tapahtuu, tuntuu kamalan epäuskottavalta ja naurettavalta. Kirjan viimeisen osion eli Varyan tarinan alkaessa olin menettänyt jo lähes kaiken kiinnostukseni koko kirjaa kohtaan. Viimeiset parikymmentä sivua suoraan sanoen harpoin läpi enkä enää edes oikein muista mitä siinä tapahtui. Jotain imelää se oli.

Sain etukäteen sellaisen kuvan, että tarina sisältäisi maagista realismia. Jotenkin kaikki vihjasi siihen suuntaan ja olin hieman pettynyt, kun niin ei sitten ollutkaan, paitsi ettei ennustuksia ja niiden oikeutta selitetty lopulta sen kummemmin (tai sitten selitettiin sen imelän lopun yhteydessä, mutta se meni minulta ohi). Se olisi mahdollisesti voinut viedä tarinan vähän eri suuntaan kuin se nyt meni. Toki tämä kirja olisi voinut olla hyvä myös ilman mitään maagisia elementtejä, mutta sen kulunut sanoma, ohuehkot henkilöhahmot, joiden välillä ei tuntunut olevan juuri mitään, ja tylsä kerronta eivät tehneet siitä tällaisenakaan kovin kiinnostavaa. Harmi.

Helmet-lukuhaaste 2018: 49. Vuonna 2018 julkaistu kirja.