Lukuisa: Vuoden kolmannen neljänneksen luetut kirjat

On taas perinteisen neljännesvuosittaisen koosteen aika ja jälleen saa ihmetellä, mihin ne kolme kuukautta oikein menivät. Kesä ei tuntunut kesältä, koska aina vain satoi ja oli kylmä. No ehkä yhtenä päivänä heinäkuun lopulla paistoi aurinko ja onneksi silloin oli Qstock, jossa kävimme kuuntelemassa muun muassa ihanaa Marilyn Mansonia. Lisäksi olin koko kesän töissä, mikä myös osaltaan vauhditti tämän koko kolmannen vuosineljänneksen kulkua. Onnekseni töitä on yhä riittänyt ja riittää ainakin vuoden loppuun asti, vaikka projekti hieman vaihtuukin tämän kuun aikana.

En ole vielä kokenut mitään valmistumisesta johtuvaa kriisiä tai edes kovinkaan outoa oloa, vaikka oletin sellaisen tulevan viimeistään syksyn alettua. Ehkä kokopäivätöissä oleminen jo ennen valmistumista ja sen jälkeen on ehkäissyt sellaiset tunteet. Muutama ihminen sanoi minulle, että kyllä sitä opiskelua ja jopa graduakin tulee vielä ikävä, mutta eipä ole näkynyt. Opintojen viimeinen vuosi oli minulle todella rankka, niin henkilökohtaisista kuin juuri niistä opinnoista (=lähinnä gradusta) johtuvista syistä, että en osaa kuvitella ikävöiväni sitä tulevaisuudessa. Toki opiskelua voi tulla siinä mielessä ikävä, että haluaisi oppia jostain asiasta mahdollisimman paljon, mutta onneksi sitä voi harrastaa ihan vapaa-ajallaankin esimerkiksi tietokirjallisuutta lukemalla. Tutkimuksen pariin en haikaile.

Olen niitä ihmisiä, jotka potevat kaamosrasitusta, lievempää muotoa kaamosmasennuksesta. Tuntuu, että tänä syksynä se alkoi jo heti syyskuun alussa, sillä sää on jatkunut samanlaisena kuin se oli kesällä, kylmempänä ja vielä vähän sateisempana vain. Olen siis ollut aika rasittunut ja väsynyt enkä ole jaksanut tehdä juuri muuta kuin istua sohvalla vilttimytyn keskellä teekuppi toisessa kädessä, kirja toisessa. Ja juuri sen vuoksi olenkin saanut luettua melko monta kirjaa.

Nyt kun katson tässä näitä kaikkia luettuja kirjoja, yllätyin hieman siitä, että luin valtaosan englanniksi. Koko vuoden saldo on kuitenkin tällä hetkellä hieman enemmän suomeksi luettujen eduksi. Tiedän silti jo, että tulen tänä vuonna lukemaan englanniksi enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Lukuun on tulossa vielä esimerkiksi pari muuta Man Booker -ehdokasta Mozleyn ja Fridlundin lisäksi. Viime neljänneksen aikana luin aika laajasti erilaisia kirjallisuuden lajeja: proosaa (myös yhden muistelman), sarjakuvia, runoja, novelleja ja esseitä. Nyt tyydyin pitkälti romaaneihin, sillä luin vain yhden sarjakuvan ja kolme novellikokoelmaa.

Kuluneen neljänneksen aikana en lukenut kovin montaa hutia. Vähiten pidin Naomi Aldermanin The Powerista, mutta myös Selja Ahavan omakohtainen uutuusromaani herätti sekavia tunteita. Kaksi kirjaa jätin kesken: Han Yujoon The Impossible Fairy Tale (liian kokeellinen makuuni tai ainakin siihen hetkeen) ja Mark Mansonin The Subtle Art of Not Giving a F*ck: A Counterintuitive Approach to Living a Good Life (ihan hauska kirja, mutta tunnen jo eläväni pitkälti kirjan oppien mukaan, joten en oikein oppinut siitä mitään uutta).

Luin ainakin kolme kirjaa, jotka hyvin todennäköisesti tullaan näkemään loppuvuoden suosikkieni joukossa. Ihastuin ikihyviksi Margaret Atwoodin The Handmaid's Taleen, Fiona Mozleyn Elmetiin ja Sarah Winmanin Tin Maniin. Mennyt neljännes olikin siitä mielenkiintoinen, että luin sen aikana kolme viidestä tämän vuoden niin sanotusta viiden tähden kirjastani. Lähelle näitä pääsi myös aina ihanan Johan Bargumin uusin tekstikokoelma Lyhykäisiä. Jos näistä pitäisi valita kaikkein paras, syvimmän vaikutuksen teki Mozleyn Elmet. Tunnelma, henkilöhahmot, miljöö, kaikki siinä on kohdallaan, liki täydellistä. Luulen, että se hiipi jo ihan kaikkien aikojen suosikkikirjojeni listalle.

Luin heinä-, elo- ja syyskuussa 17 kirjaa, joissa oli yhteensä 4712 sivua. Se on yli tuhat sivua enemmän kuin edellisellä neljänneksellä. Kirjat olivat keskimäärin 277 sivun mittaisia eli luin nyt paksumpia kirjoja kuin aiemmilla neljänneksillä. Lisäksi kuluneeseen neljännekseen sisältyi elämäni toinen lukumaraton, joka ei mennytkään niin sujuvasti kuin ensimmäinen, ja Man Booker Prizen ja National Book Awardin ehdokaslistoja.

Tälle vuodelle asettamani lukutavoitteet eivät edistyneet paljoa tämän neljänneksen aikana. Luin vain yhden sarjakuvan ja kolme novellikokoelmaa. Tähän mennessä vuotta olen kuitenkin lukenut yhteensä kuusi sarjakuvaa ja yhdeksän novellikokoelmaa. Sarjakuvia voisi mennä enemmän, mutta novellikokoelmien määrään – kokoelma per kuukausi – olen suht tyytyväinen. Omassa hyllyssä olevia kirjoja sain luettua vain kolme. No, se on enemmän kuin ensimmäisenä puolena vuotena yhteensä! Tietokirjojen osuus taas jäi nollaan, mutta se ei ole ollutkaan yhtä tärkeä tavoite tälle vuodelle kuin nuo muut. Ensimmäisen puolen vuoden aikana olen silti lukenut kuusi tietokirjaa, mikä on sekin aivan ok lukema. Helmet-lukuhaaste on puolestaan sujunut hyvin (37/50), mutta en osaa sanoa, saanko sitä valmiiksi vuoden loppuun mennessä. Se olisi hauskaa, mutta en pahoita mieltäni, jos niin ei käykään.

Entäs sitten loppuvuosi? Ei niin mitään suunnitelmia, oikeastaan minkään suhteen. Loppukiri tavoitteissa ja sitten voikin alkaa jo suunnitella ensi vuotta. Odotan oikeastaan vain, että vuosi päättyisi pian, sillä tämä ei ole ollenkaan suosikkivuodenaikani. Yritänkin käyttää sen vain kivoihin asioihin, kuten vaikkapa juuri lukemiseen.