Lukuisa: Tove Jansson: Bulevardi – ja muita kirjoituksia

Kun on ollut yksin hyvin kauan, alkaa kuunnella eri lailla, tajuaa miten elävää ja arvaamatonta ympärillä on ja pysähtelee koskettamaan kaikenlaista käsittämättömän kaunista. Vanhat sisäänpäin kääntyneet ajatukset juoksevat uusille urille tai kurtistuvat ja kuolevat. Unet muuttuvat yksinkertaisiksi ja herätessä hymyilyttää. Saari (1961)

Tove Janssonin Bulevardi – ja muita kirjoituksia sisältää Janssonin eri lehtiin kirjoittamia novelleja ja muutaman esseen, jotka on aiemmin julkaistu vain rajatulle yleisölle tai ei ollenkaan. Tekstit on valinnut ja koostanut Tove Janssonin tuotantoon laajasti perehtynyt ja siitä myös väitellyt Sirke Happonen. Yhtä tekstiä lukuunottamatta hän on myös suomentanut kokoelman tekstit. Ihanaa, että Janssonilta löytyy vielä kirjoituksia, jotka eivät ole olleet laajemman yleisön tietoisuudessa.

Tove Jansson kuvitti useimmat lehtitekstinsä. Unohdettujen tekstien lisäksi Bulevardi – ja muita kirjoituksia sisältää runsaasti novellien kuvituksena käytettyä harvinaista kuva-aineistoa. Kuvitus tekee kirjasta todella kauniin. Rakastan esimerkiksi jo tuota kansikuvaa! Nautin kovasti Janssonin teksteistä, mutta täytyy sanoa, että puolet koko lukemisnautinnosta johtui näistä ihanista kuvista.

Kokoelma sisältää kirjoituksia Tove Janssonin koko uran ajalta, painottuen hänen nuoruuteensa 1930-luvulle. Kokoelman niminovelli Bulevardi on Janssonin ensimmäinen novelli, jonka hän julkaisi vuonna 1934 ollessaan vasta 20-vuotias. Kokoelman päättää teksti Kerran puistossa, joka on kirjoitettu vuonna 1995. Kirjoituksissa liikutaan usein ulkomaisissa kaupungeissa – muun muassa Ranskassa ja Italiassa – tai kotimaassa, Janssonille tyypillisessä saaristomiljöössä. Mukana on myös muutama muumiaiheinen teksti.

Kokoelman tekstit ovat tunnelmaltaan mukavan vaihtelevia. Osa niistä, kuten vaikkapa novellit Klisee (1935) ja Saari (1961), ovat synkkiä tai jopa vähän pelottavia. Ne ovat myös todella kauniisti kirjoitettuja. Toista puolta Janssonin tuotannossa edustavat novellit Vuokrataan huone (1939) ja Ei enää ikinä Caprille! (1939), jotka ovat kepeitä, suorastaan hilpeitä. Sota ei juurikaan näy kokoelman teksteissä, vaikka osa niistä on julkaistu sotavuosina. En ole niin hyvä Tove Janssonin tuntija, että osaisin sanoa, onko se hänelle tyypillistä, kirjoittiko hän koskaan sodasta? Muita suosikkikirjoituksiani tässä kokoelmassa ovat Pariisin kaduille sijoittuva Viulu (1940) ja erikoisen, kovia kokeneen veronalaisnaisen ja päähenkilön kohtaamisesta kertova, poikkeuksellisen rohkea novelli San Zeno Maggiore, 1 tähti (1940).

Etsiskelin itselleni huonetta. Millaista se on, ei voi kuvitellakaan, jos ei itse ole sitä kokenut. Ensimmäinen hakukierros on täynnä vilpitöntä optimismia, löytöretki, joka muuttuu parin päivän päästä suunnittelemattomaksi paniikiksi ja jättää jälkeensä masennusta ja ihmisvihaa. Toinen kierros sujuu järjestelmällisesti ja laskelmoiden: kyseessä on pakkotilanne, josta täytyy suoriutua niin nopeasti kuin mahdollista. Kolmannella kerralla hakemisesta on kehittänyt taidetta ja siinä huomaa hauskuuksiakin. Vuokrataan huone (1939)

Useat kokoelman teksteistä linkittyvät Janssonin omiin elämäntapahtumiin. Voisi ollakin ihan hyvä ajatus lukea tämän kokoelman rinnalla esimerkiksi Boel Westin ja Helen Svenssonin toimittamaa Kirjeitä Tove Janssonilta (S&S, 2014), sillä näissä kirjeissä Jansson usein viittaa kokoelmissa oleviin teksteihin tai niihin liittyviin tapahtumiin. En ole itse lukenut kyseistä kirjaa tai mitään elämäkertaakaan Janssonista. Nyt todella tekisi mieli, sillä se varmasti syventäisi tämänkin kokoelman tekstejä. Samoin tekisi mieli lukea lisää Janssonin romaaneja ja novelleja. Mitä suosittelisitte? Kesäkirjan olen lukenut muutama vuosi sitten.