Sylvain Neuvel: Waking Gods

Kahden naisen lukupiirin lokakuun kirjana oli Sylvain Neuvelin Themis Files -sarjan toinen osa Waking Gods. Luimme sarjan ensimmäisen osan, Sleeping Giants, ensimmäisenä lukupiirikirjanamme elokuussa, ja koska toinen osa ilmestyi tänä vuonna, ajattelimme jatkaa sarjan parissa, pidimmehän molemmat sarjan aloitusosasta. Nyt kävi kuitenkin niin, että Jaana piti Waking Godsista aika paljon enemmän kuin minä.

Waking Godsin tapahtumat eivät ole suoraa jatkumoa Sleeping Giantsissa tapahtuneelle, vaan aikaa suuren, avaruudesta peräisin olevan jättiläisrobotin löytymisestä ja kaikesta siihen liittyneestä on kulunut lähes kymmenen vuotta. Jos yhden robotin löytyminen oli jo ainutlaatuinen, ihmiskunnan tietämystä teknologiasta ja koko maailmankaikkeudesta mullistava asia, nyt niitä ilmestyy maapallolle lisää, paljon lisää. Eivätkä niiden aikeet välttämättä ole kovin ystävälliset.

Muistelisin, että niissä harvoissa lukemissani trilogioissa keskimmäinen osa on yleensä aina ollut kaikkein heikoin. Käsittääkseni Themis Files on myös trilogia (kolmas osa ilmestyy ensi keväänä), joten toivon, että niin olisi myös sen suhteen ja (mahdollinen, toivottavasti ainakin) viimeinen osa olisi jälleen hyvä. Petyin Waking Godsiin. Siinä on toki monta hyvääkin asiaa, kuten ensimmäisestä osasta tuttu raporttimainen rakenne, joka on virkistävää, jatkuva toiminta, joka piti otteessaan, ja jälleen kerran loppu, jonka vuoksi ei jaksaisi odottaa sarjan kolmatta osaa.

Eniten kirjassa minua häiritsivät syyt jättiläisrobottien ilmaantumiselle maapallolle ja mitä sen vuoksi lopulta tehtiin. Nämä ovat tietysti tärkeitä asioita juonen kannalta, joten minun on nyt vaikea perustella, miksi ne juuri häiritsivät niin paljon. Yleisesti ottaen ne ja niihin sidoksissa olevat asiat tuntuivat vain epäuskottavilta ja pyörittelin silmiäni aika usein etenkin kirjan loppupuolella. Minulle tuli myös sellainen olo, että useat kirjan tapahtumat oli keksitty sen perusteella, että ne näyttäisivät hyvältä elokuvassa. Laskelmoivaa? Sinällään nopea tempo ja jatkuva toiminta eivät minua tässä häirinneet, sillä niitä osaa odottaakin tämäntyyppiseltä kirjalta.

Toinen aika iso ärtymystä herättävä asia on kirjan hahmot, jotka ovat pitkälti samoja vanhoja tuttuja (mikä on kiva asia), mutta jotka eivät olleet kehittyneet mihinkään suuntaan. Kirjan raporttimainen muoto vaikuttaa toki siihen, että hahmot jäävät aika etäisiksi ja litteiksi eikä heidän kehitystäkään ole kovin helppo kuvata, mutta ei kai se täysin mahdotontakaan olisi. Lisäksi kirjassa kuolee pari hahmoa, joiden en olisi välttämättä toivonut kuolevan, en ainakaan toisen heistä. Se ei nyt sinällään huononna kirjaa, mutta ärsytti.

Waking Gods ei siis ole kovinkaan vakuuttava esitys ja etenkin sen loppupuoli notkahtaa pahasti. Se antaa kuitenkin toivoa seuraavasta, luultavasti sarjan viimeisestä osasta, joka on nimeltään Only Human. Waking Gods julkaistaan ensi keväänä myös suomeksi nimellä Heräilevät jumalat (Like 2018).