Lukuisa: Yaa Gyasi: Homegoing

Ghanalais-yhdysvaltalaisen Yaa Gyasin romaani Homegoing (suom. Matkalla kotiin, Otava 2017) on kirja, joka tekee vaikutuksen. Olen vieläkin vähän järkyttynyt siitä, että se on nuoren Gyasin esikoisromaani. Ällistyttävää ja miten kunnianhimoista aloittaa kirjallinen ura tällaisella teoksella!

Homegoing on massiivinen sukusaaga, jossa seurataan yhteensä neljäntoista eri ihmisen elämää. Kaikki alkaa 1700-luvun Ghanasta, joka oli silloin vielä nimeltään Kultarannikko, jossa toisilleen tuntemattomien sisarpuolien polut vievät varsin erilaisiin suuntiin: Effiestä tulee valkoisen brittikuvernöörin vaimo maan rannikolla sijaitsevassa linnakkeessa, Esi rahdataan orjalaivalla Amerikkaan. Näitä tapahtumia seuraa kaksisataa vuotta, joiden aikana Effien ja Elin jälkeläiset pääsevät yksi kerrallaan ääneen; toinen sukuhaara Ghanassa, toinen Amerikassa. Ghanassa ihmisten elämään vaikuttavat merkittävällä tavalla vaikea suhde valkoisiin valloittajiin, orjakauppa ja heimosodat, Amerikassa taas orjuus ja rotuerottelu. Ne ovat kokemuksia, kipupisteitä, jotka kulkevat läpi sukupolvien ketjun ja vaikuttavat ihmisten elämään yhä edelleen.

Homegoing saattaa alkuun vaikuttaa raskaalta kirjalta. Sitä se onkin aiheidensa puolesta, mutta voisi olla myös rakenteeltaan, sillä kirjan kertoja vaihtuu joka luvussa, muutaman kymmenen sivun välein. Lukijan on siis jatkuvasti tutustuttava uuteen kertojaan ja uuteen miljööseen. En kuitenkaan kokenut kirjan rakennetta raskaaksi tai mitenkään ongelmalliseksi, vaan halusin pikemminkin jatkuvasti tietää, mitä seuraaville sukupolville tapahtuu. Onneksi kirjan alussa on sukupuu, joka auttaa pysymään kartalla. Jos pidät novelleista, tähän kirjaan on silloin erityisen helppo upota, sillä se on melkein kuin novellikokoelma, jossa kertomukset kuitenkin linkittyvät toisiinsa sukulaisuuden kautta.

Kummankaan kirjassa seurattavan sukuhaaran polut eivät ole helppoja kulkea. Ne ovat usein hyvin, hyvin pitkiä ja mutkikkaita, raastavia ja kipeitä. Edes aika ei auta, vaan sukupolvi sukupolvelta ongelmat joko kasautuvat tai uudistuvat. Kirjan henkilöiden kertomuksissa on kuitenkin lähes aina pilkahdus valoa, yleensä rakkauden muodossa, jokin tekee elämästä elämisen arvoista. Vaikka kirjan lukeminen oli välillä todella järkyttävää, oli se silti oudon lohdullinen lukukokemus. Ehkä tunne syntyi siitä, että tiesin koko ajan lukevani niin hyvin kirjoitettua ja tärkeää kirjaa. Ainakaan sen loppu, viimeinen luku, ei sitä tunnetta aiheuttanut, sillä se onnistui kliseisyydellään ja ennalta-arvattavuudellaan hieman latistamaan kokonaisvaikutelmaani kirjasta.

Lopun kömpelyydestä huolimatta Homegoing on kaikin puolin hirveän taidokas kirja, joka voisi vaikka korvata useat historian oppitunnit. Sitä on helppo suositella ihan kaikille.