Johan Bargum: Lyhykäisiä


Kuvittele, että vihdoinkin selviät Schubertin korukuvioista. Kuvittele, että jänis tulee huomennakin ja asettuu lepäämään marjakuusen alle. Älä ole surullinen. Olenhan siellä, niin kauan kuin sinä olet.

Johan Bargumin novellituotannon läpileikkaava kokoelma Novelleja 1965–2015 oli viime vuoden suosikkejani ja olenkin siitä asti halunnut lukea lisää Bargumin tekstejä – niin novelleja kuin romaanejakin. No, yli vuosi on vierähtänyt enkä ole lukenut muuta kuin Lyhykäisiä. Miksiköhän niitä suosikkikirjailijoidensa (tai ainakin yhden kirjan perusteella sellaisiksi kuvittelemiensa) kirjoja haluaa aina säästellä? Nyt kyllä yritän lukea lisää Bargumia ja pian, sillä hän on hyvää vauhtia muodostumassa suosikikseni.

Lyhykäisiä on nimensä mukaisesti kokoelma niukkoja, lyhyitä tekstejä, joiden pituus vaihtelee muutamasta kymmenestä rivistä muutamaan sivuun. Mukana on pääasiassa novelleja, mutta myös muutamia runoja. Bargum loistaa myös hyvin lyhyessä tekstilajissa. Osasin toki odottaa kauniita ja tarkkanäköisiä tekstejä, mutta varauduin epätasaisempaan kokonaisuuteen. Lyhykäisiä on kuitenkin hyvin tasaisen varma – ei silti missään nimessä tylsä tai mielikuvitukseton – kokoelma, jossa jokainen novelli ja runo toimivat. Toki osa teksteistä nousi ylitse muiden, sillä ne koskettivat jotain henkilökohtaista aluettani niin hyvin tai herättivät erityisiä ajatuksia, mutta jokaisen tekstin luki ilolla.

Jos olet aiemmin lukenut Bargumin novelleja, lyhykäiset ovat aiheiltaan ja teemoiltaan samankaltaisia. Niissä käsitellään usein luopumisia ja elämän käännekohtia, luontoa ja eläimiä sekä tietysti purjehtimista. Koin teksteissä etenkin luonnon ja meren läsnäolon hyvin voimakkaana ja jos vain olisin malttanut, olisin halunnut lukea kirjan luonnossa, meren rannassa. Luin sitä sitten mäntyjen latvuksia tuijotellen, mutta ei se haitannut, Bargum onnistui silti jälleen kerran lumoamaan minut.

Bargumin taika lienee hänen varsin eleettömissä teksteissään, jotka onnistuvat kuitenkin samalla olemaan hyvin tarkkanäköisiä. Ne kertovat paljon enemmän kuin äkkiseltään vaikuttaisi. Lisäksi Bargum kirjoittaa hyvin kauniisti, vaikka kieli onkin aika suoraa ja korutonta. Ja juuri sellaisesta tekstistä yleensä pidän kaikista eniten, sellaisesta, joka ei yritä mitään ylimääräistä, ei kikkaile, vaan on kaunista omassa hienovaraisuudessaan ja yksinkertaisuudessaan.

Muissa blogeissa: Pieni kirjasto ja Mummo matkalla.

47. Kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit (28. Kirja kirjailijalta, jolta olet aiemmin lukenut vain yhden kirjan & 49. Vuoden 2017 uutuuskirja) / Helmet-lukuhaaste 2017

––

Johan Bargum: Lyhykäisiä
Suom. Marja Kyrö
Teos & Förlaget 2017, 114 s.

Tunnisteet: , , , , , , ,