Jos Ransom Riggsin esikoisromaania Miss Peregrine's Home for Peculiar Childreniä pitäisi kuvata yhdellä sanalla, sanoisin sen olevan omalaatuinen. Alussa se vie lukijan keskelle perhetragediaa, jonka myötä 16-vuotias Jacob matkaa syrjäiselle saarelle Walesin rannikon tuntumaan. Siellä on Miss Peregrinen koti eriskummallisille lapsille, se mistä isoisä usein puhui Jacobin ollessa pieni. Nyt talo on hylätty jo aikaa sitten ja se on rapistunut ja raunioitunut pahoin. Toisen maailmansodan pommitukset eivät olleet sille helliä. Talon kautta Jacob kuitenkin pääsee sen entisten asukkaiden, eriskummallisten lapsien ja Miss Peregrinen, jäljille.
Itse tarina ei tee kirjasta vielä omalaatuista. Omalaatuiseksi sen tekee aidot, yksityisten ihmisten kokoelmista peräisin olevat mustavalkoiset vintage-valokuvat, joita on ripoteltu sinne tänne tarinan sekaan. Ne eivät kuitenkaan ole ihan mitä tahansa valokuvia, vaan ne oikeasti istuvat tarinaan, kertovat tarinaa tekstin ohessa. Osa on hyvin eriskummallisia kuten on tarinakin, hyvin kiehtovia! Jos kirja ei sinua muuten kiinnosta, niin selaa ihmeessä läpi edes kuvat jos siihen tulee mahdollisuus.
En ole koskaan aiemmin lukenut aitoja valokuvia ja fiktiota yhdistelevää romaania ja siksi Miss Peregrine's Home for Peculiar Children oli erittäin mielenkiintoinen lukukokemus. Valitettavasti tarina ei imaissut minua mukaansa yhtä hyvin kuin valokuvien ihastelu. Pidin tarinasta, mutta etenkin loppua kohden se alkoi olla kovin ennalta-arvattava ja jotenkin liian helppo. Salaperäisen alun jälkeen petyin siihen, että loppu ei tuonut enää mitään kovin yllättävää. Välillä vain odotin seuraavaa valokuvaa, kun juoni tuntui tökkivän ja tarina polkevan paikallaan.
Lisäksi kirja tuntuu hieman enemmän nuorten kuin aikuisten kirjalta. Kieli ja kerronta ovat yksinkertaista, hahmot ovat nuoria eikä tapahtumia kuvailla kovinkaan yksityiskohtaisesti. Toisaalta kirjassa tapahtuu aika pelottaviakin asioita, joten kovin nuorille tämä ei ainakaan ole kohdennettu. Vaikka kirja tuntuukin siis sijoittuvan johonkin nuorten- ja aikuistenkirjallisuuden välimaastoon, ei se minua silti juuri häirinnyt. Ainakin tämä oli helppo lukea englanniksi kielen yksinkertaisuuden vuoksi!
Kirjan kannesta voisi olettaa, että kirja olisi pelottava. Minulle se ei sitä ollut, odotin jotain pelottavampaa. On kirjalla kuitenkin kammottavammatkin hetkensä ja toki herkemmille tarina voi olla hyytävämpi kuin minulle. Vaikkei tarina iskenyt niin lujaa kuin olisin toivonut, mielelläni luen jatko-osan kun se ilmestyy. Tarina nimittäin jäi pahasti kesken.
Seitsemäs luettu teos TBR 100 -listaltani.
Kirja on luettu myös englanniksi Taikakirjaimissa ja suomeksi Yöpöydän kirjoissa.
✩✩✩
Ransom Riggs: Miss Peregrine's Home for Peculiar Children
Quirk Books 2011, 352 s.
Tunnisteet: fantasia, historia, jännitys, kauhu, omaksi ostettu / lahjaksi saatu, Ransom Riggs, TBR 100, yliluonnollisuus, ystävyys