Katja Kallio: Yön kantaja


Iltaisin Amanda nukahti heti mentyään levolle, mutta heräsi jo minuuttia tai paria myöhemmin, ja makasi valveilla tunteja. Aamuyöt menivät niin kevyessä unessa, ettei se ollut unta ollenkaan vaan vain hiukan ohentunutta olemista. Päivisin pää oli lasia, kirkasta ja läpinäkyvää. Sen hiussäröt hiersivät toinen toistaan vasten. Silmät raapivat kivisinä silmäkuoppien kiiltävää pintaa. Sellaista päätä piti kuljettaa ympäriinsä, liikuttaa nopsasti paikasta toiseen jottei se olisi hajonnut. Vauhti piti kappaleet kasassa.

Amanda Fredrika Aaltonen on kuumailmapallossa matkalla Pariisiin. Mitä Pariisissa on, sitä ei Amandakaan tiedä – ehkä rakkaus? – ja tuuli kuljettaa hänet sinne minne hän ikinä mielii. Amanda on levoton kulkijasielu, irtolainen, joka ei oikein osaa asettua minnekään. Hän ei sovi 1800-luvun naiselle annettuun muottiin, vaan näpistelee, juopottelee ja myy itseään. Amanda haluaa tehdä asiat oman mielensä mukaan eikä välitä muiden mielipiteistä.

Sitten Amanda joutuu vankilaan ja vankilan kautta Seilin saaren mielisairaalaan. Diagnoosi on insania epileptica menstrualis, epileptinen kuukautishulluus. Todisteita erilaiselle, moraalittomana pidetylle käytökselle eli käytännössä mielisairaudelle saatettiin siis hakea aina kuukautiskierrosta asti. Eli riitti, että oli nainen. Myös esimerkiksi köyhyys, yhteiskuntaluokka, siviilisääty ja rotuoppi vaikuttivat siihen, miten naista katsottiin. Alaluokkaisen, naimattoman naisen uskottiin olevan kaikista taipuvaisin moraalittomaan käytökseen ja hulluuteen.

Kun kerran on Seilin saarelle joutunut, ei sieltä käytännössä ole pois tulemista. Vihdoinkin Amandan täytyy asettua aloilleen, sopeutua elämään muiden potilaiden kanssa, alistua hoitajien valtaan. Elämä suljetulla saarella voi olla pitkästyttävää, varsinkin jos ei itse pidä itseään hulluna, mutta kaikkeen tottuu, Amandakin. Silti hänen sisällään pysyy tietynlainen kipinä, joka kantaa Amandaa eteenpäin läpi pettymysten ja onnen hetkien.

Katja Kallion uutuusromaanin Yön kantaja päähenkilö pohjautuu todellisen Amanda Fredrika Aaltosen (1864–1918) elämään. Hän oli yksi niistä sadoista mielisairaana pidetyistä naisista, jotka lähetettiin hoidettavaksi Seilin saaren mielisairaalaan, joka toimi aina vuoteen 1962 saakka. Mistään varsinaisesta psykiatrisesta hoidosta ei voida Seilin kohdalla puhua, vaan poikkeavana pidetyt naiset haluttiin vain saada pois muiden silmistä, eristää. Yön kantaja muistuttaa monin paikoin viime syksynä lukemaani Riitta Jalosen upeaa, niin upeaa Kirkkautta. Sekin kertoo oikeasti eläneestä naisesta, uusiseelantilaisesta kirjailijasta Janet Framesta, joka hänkin oli omalaatuinen nainen ja jota hoidettiin aiheetta skitsofreenikkona. Jos pidit Kirkkaudesta, pidät luultavasti myös Yön kantajasta. Romaanit eivät kuitenkaan ole liian samanlaisia yhteneväisistä teemoistaan huolimatta.

Olen mieltänyt Katja Kallion ehkä hieman kevyemmän kirjallisuuden kirjoittajaksi. En tiedä, ehkä hän on ollutkin sitä. Yön kantaja on kuitenkin jotain ihan muuta. Ensinnäkin se on kirjoitettu erittäin taitavasti. Kieli soljuu ja hurmaa. Kallio ei kaihda rujojakaan ilmaisuja, mutta kieli on pääsääntöisesti miellyttävää ja pehmeää. Erityisen hienosti ja taidolla hän kuvaa Amandan sisäistä maailmaa sekä Seilin saaren asukkaiden välisiä suhteita ja valta-asetelmia. Kliseisesti todeten tunsin melkein itsekin olevani tuolla saarella Amandan ja muiden sen asukkaiden kanssa. Kallio tuo hienovaraisesti esiin Amandan muuttumisen, vaikka hän onkin pohjimmiltaan samanlainen kuin ennen. Eristys ja saarella tapahtuvat osittain kipeätkin asiat tekevät hänestä kuitenkin säyseämmän, tavallaan kohtalonsa hyväksyneen naisen.

Toiseksi romaani kysyy tärkeitä kysymyksiä, kuten mitä on normaali ja kuka sen määrittelee, ja millainen naisen tulee olla. Se ottaa vahvasti kantaa naisen asemaan sen historiallisuuden kautta. Hullaannun, jos romaani kertoo näistä asioista, ja tutkin niitä myös pian valmistuvassa pro gradussani (en tosin romaanien kontekstissa). Historian avulla voimme ainakin yrittää ymmärtää eri ilmiöitä ja siihen riittää yksikin tarina.

45. Suomalaisesta naisesta kertova kirja / Helmet-lukuhaaste 2017

Muissa blogeissa: Tuijata. Kulttuuripohdintoja, Tekstiluola, Rakkaudesta kirjoihin, Kirja vieköön!, Kirsin kirjanurkka, Lumiomena ja Kulttuuri kukoistaa.

––

Katja Kallio: Yön kantaja
Otava 2017, 380 s.

Tunnisteet: , , , , , , ,