Geir Gulliksen: Kertomus eräästä avioliitosta


Sitä ihmistä, joka hän oli eläessään minun kanssani, ei enää ole. Sitäkään, joka minä olin hänen kanssaan, ei enää ole. Kerran oli olemassa me, elimme yhdessä, ja nyt se elämä on ohi ja hän on unohtanut, keitä me olimme. Hän on tapahtuneen ulottumattomissa, ja minä myös. Kukaan ei voi enää tietää, miten hän ja minä puhuimme toisillemme. Kuka hän oli silloin kun oli minun kanssani?

Geir Gulliksenin Kertomus eräästä avioliitosta on riipaiseva tarina avioliitosta ja sen päättymisestä. Se on "täydellisen avioliiton ruumiinavaus", kuten kirjan takakansiteksti oivallisesti kertoo. Jon ja Timmy ovat olleet naimisissa kaksikymmentä vuotta. Heillä on kaksi yhteistä lasta, Jon on journalisti ja kirjailija, Timmy lääkäri. He antavat toisilleen tilaa ja vapautta, heidän välillään on intohimoa. Sitten Timmy kohtaa toisen miehen ja heidän yhteiselonsa hajoaa, se hiipuu pois, noin vain, yhtäkkiä, ihan kuin niillä kahdellakymmenellä vuodella ei olisi enää mitään merkitystä.

Romaanin alussa Jon pyytää vaimoaan kertomaan, mitä heille on oikein tapahtunut. Kun Timmy ei vastaa, Jon alkaa kertoa heidän tarinaansa, käydä läpi heidän avioliittoaan ja niitä asioita, jotka johtivat heidän eroonsa. Se mitä Jon ei tiedä, hän kuvittelee tietävänsä. Hän kertoo, mitä hänen vaimonsa on milloinkin ajatellut ja tuntenut, vaikkei oikeasti tiedä. Lukijan on kuitenkin pakko kuunnella ja uskoa tai sitten olla uskomatta Jonia, sillä ei ole muuta vaihtoehtoa.

Siellä, niissä huoneissa, oli se joka oli hänen miehensä, jolla oli tapana seurata häntä katseellaan, kun hän liikkui huoneessa. Enää hän ei muista edes kasvojani, ei pysty palauttamaan niitä silmiensä eteen, paitsi niinä harvoina kertoina kun tapaamme sattumalta. Hän ei enää muista, miten käänsin kasvoni häneen päin, miten läsnä ja avoin olin. Hän tietää, että sellaista sen on täytynyt olla, häntä on katseltu, hyväntahtoisesti, täysin avoimesti, ihaillen, rakastuneesti. Mutta hän ei muista, millaista oli elää sen katseen, niiden kasvojen edessä.

Kertomus eräästä avioliitosta on ilmeisesti autofiktiivinen romaani. Geir Gulliksen on Karl Ove Knausgårdin editori – autofiktiivisyys on kenties tarttuva tauti. Vai onko se tauti? Missä menee soveliaisuuden raja yksityisten asioiden riepottelussa, kuinka paljon on liian paljon? Ei mitään hajua, mutta Gulliksen kirjoittaa helvetin hyvin. Kertomus eräästä avioliitosta imaisi mukaansa heti ensimmäisiltä sivuilta lähtien. Avioliiton näin perinpohjainen perkaaminen on todella ahdistavaa ja jotenkin häiritsevää luettavaa, varsinkin kun se sisältää vain Jonin näkökulman tapahtuneisiin asioihin. Välillä minulle tuli jopa vähän epämiellyttävä ja tirkistelevä olo, en pystynyt jatkamaan kirjan lukemista, sydänkin jo hakkasi. Nämä tunteet eivät tietääkseni johtuneet siitä, että kirjassa käsitellyt asiat ovat totta, vaan Gulliksenin varsin intensiivisestä lähestymistavasta aiheeseen. Hän ei pidättele mitään, vaan suorastaan viiltää henkilöhahmojensa avioliiton auki. Kyllä, romaani on kuin ruumiinavaus.

Avioliittoromaaneja, ainakaan tällaisia, ei taideta ihan hirveästi kirjoittaa miehen näkökulmasta, joten oli ilahduttavaa lukea yksi sellainen. Jonin hahmo on todella ärsyttävä, mutta samalla myös hirveän hyvä. Jon kuvataan varsin feminiinisenä miehenä. Hän on avioliitossaan omaksunut niin kutsutun vaimon roolin, hän on kotona kun Timmy tulee kotiin, hän huolehtii lapset, pyykit, ruoan. Timmy taas on se uraa tekevä ja leipää pöytään tuova osapuoli suhteessa. Toisaalta Jonin maskuliinisuutta tuodaan esiin kirjan runsaiden seksikohtausten kautta. Ennen kuin Timmy edes tapaa miehen, jonka takia hänen ja Jonin avioliitto hajoaa, Jon on jopa toivonut joskus näkevänsä Timmyn toisen miehen kanssa. Ehkä se on fantasia, ehkä toive suhteen avoimuudesta. Alkuun Timmy kertookin tapaamastaan miehestä Jonille ja Jon suorastaan kehottaa Timmya viettämään aikaa tuon miehen kanssa, vaikka tietääkin, mihin se tulee johtamaan. Jonin käytös on ärsyttävää – miksi hän tekee niin, miksi kiusata itseään?

Koin kirjan hyvin kiehtovaksi varmaankin juuri sen herättämien negatiivisten tunteiden vuoksi. Kertomus eräästä avioliitosta ei ole mikään miellyttävä kirja, mutta se on taitavasti kirjoitettu. Se on toisaalta vähän steriili, mutta toisaalta hyvin intiimi ja riipaiseva romaani erään avioliiton päättymisestä. Kirjan luettuani oloni oli helpottunut, mutta yhä hengästynyt.

Muissa blogeissa: Reader, why did I marry him?, Nannan kirjakimara, Kulttuuri kukoistaa, Tuijata. Kulttuuripohdintoja ja Täysien sivujen nautinto.

25. Kirja, jossa kukaan ei kuole / Helmet-lukuhaaste 2017

––

Geir Gulliksen: Kertomus eräästä avioliitosta
(Historie om et ekteskap, 2015)
Suom. Hanna Tarkka
Siltala 2017, 200 s.

Tunnisteet: , , , , , , ,