Rupi Kaur: Milk and Honey


Päätin hetkeksi astahtaa täysin oman mukavuusalueeni ulkopuolelle eli luin runoja. Minulla on aina ollut hieman kompleksinen suhde runoihin. Ehkä kouluajoista on jäänyt sellainen olo, että runot ovat jollakin tavalla vaikeita, koska ne pitäisi tajuta tietyllä tavalla, olisi vain ja ainoastaan yksi tapa tulkita jokin runo. Moni muukin 'runokammoinen' vaikuttaa tuntevan samoin. En tiedä, olisiko auttanut, jos opettaja olisi korostanut, ettei runoihin ole vain yhtä ja ainoaa oikeaa vastausta, mutta ei hän sitä ainakaan ääneen sanonut. Silti pieni uteliaisuus runoja kohtaan on säilynyt.

Joitakin vuosia sitten luin Sylvia Plathin Arielin, mutta en osannut kirjoittaa siitä mitään, koska en, yllättäen, ymmärtänyt kokoelman runoja. Tai sitten en vain halunnut yrittääkään ymmärtää tai sitten ne olivat englanniksi liian vieraita. On tietysti totta sekin, etteivät kaikki runot ole yhtä helppoja ja ymmärrettäviä kuin toiset, samoin kuin novellien ja romaanienkin kohdalla. Paljon suitsutusta saanut Rupi Kaurin Milk and Honey (yli puoli miljoonaa myytyä kirjaa! siis runokirjaa!) onkin ensimmäinen blogissani näkyvä runokokoelma. Sitä ei ainakaan voi syyttää vaikeaselkoisuudesta.

Milk and Honey jakautuu neljään eri osioon, joiden nimet ovat "the hurting", "the loving", "the breaking" ja "the healing". Kunkin osion runot kertovat siis otsikkonsa mukaisista asioista eli rakkaudesta, eroamisesta ja molempien tuottamasta kivusta, mutta lopulta myös toipumisesta. Kokoelma on myös kuvaus (nuoren) naisen maailmasta ja suuri osa sen runoista on varsin feministisiä. Uskonkin, että feministisyys on ollut sen suuri myyntivaltti.


Kuten jo totesin, Milk and Honey on erittäin selkeä kokoelma. Runoja ei ole ollenkaan vaikea ymmärtää, ne ovat ehkä vähän liiankin helppoja ja osittain yksinkertaisiakin. Tähän liittyykin minusta kokoelman suurin ongelma. Kaikki runot eivät oikeastaan tunnu runoilta, vaan pikemminkin vähän latteilta aforismeilta. Osa niistä käsittelee varsin itsestäänselviä asioita, osan tarkoitus on kai olla jollakin tavalla voimaannuttavia, mutta tunsin itseni usein vaivaantuneeksi.

Runot eivät myöskään olleet itselleni kaikista samastuttavimpia. Niistä huomaa, että ne on kirjoittanut parikymppinen nainen, ehkä jopa vähän nuorempikin, joka rakastuu mieheen, josta sitten eroaa ja toipuu. En ole itse kokenut vastaavaa, sillä olen jo 17-vuotiaasta asti seurustellut saman ihmisen kanssa, eli en ole kokenut mitään isoa, maata järisyttävää eroa, josta olisi pitänyt erityisemmin toipua. Vaikka toki teininä kaikki pienetkin asiat tuntuivat suurilta. Ehkä kaipaan runoilta romaaneja ja novelleja enemmän tuttuja tunteita.

Feministisyys runojen läpi kulkevana teemana oli ilostuttava asia, mutta jotenkin ne feminismiinkin kytkeytyvät runot tuntuivat usein vähän teennäisiltä ja latteilta. Harmi, sillä lopulta harva kokoelman runo teki vaikutuksen. Milk and Honey jätti kuitenkin ihan positiivisen fiiliksen sen vuoksi, että sen avulla pääsin jo hieman yli runokammostani, vaikka itse runot eivät kovin suurta vaikutusta tehneetkään.

––

Rupi Kaur: Milk and Honey
Andrews McMeel 2015, 204 s.

Tunnisteet: , , , , ,