Lukuisa: Jung Yun: Shelter

Viime vuonna monien huulilla ollut Jung Yunin Shelter tuli minua sattumalta vastaan kirjastossa. Käytän paljon kirjaston tietokantaa uusimpien englanninkielisten kirjahankintojen tarkkailuun (tosin viime aikoina olen yrittänyt vähentää sitä, sillä en muuten saisi graduani koskaan valmiiksi), mutta Shelter oli mennyt minulta täysin ohi. Ilahduin siis suuresti, kun näin sen yhtäkkiä hyllyssä.

Yliopistotutkijana työskentelevällä Kyung Cholla ja hänen vaimollaan Gillianilla on talo, johon heillä ei ole enää varaa. Ei ole oikeastaan koskaan ollutkaan. Opintolainat ja luottokorttivelat niskassaan he valmistautuvat myymään, tai edes vuokraamaan kotinsa, ja muuttamaan sitten väliaikaisesti Kyungin muutaman kilometrin päässä hienostoalueella asuvien vanhempien luokse. Sitä Kyung ei tekisi mielellään, sillä hänellä on aina ollut viileä ja ongelmallinen suhde vanhempiinsa. Kyungilla ja Gillianilla on kuitenkin neljävuotias poika Ethan, jonka parasta heidän on ajateltava.

Päivänä, jolloin kiinteistövälittäjä on vierailemassa Kyungin ja Gillianin kotona, Kyung näkee olohuoneensa ikkunasta äitinsä Maen ulkona, alasti. Jotain kamalaa on tapahtunut, myös Kyungin isälle Jinille. Kun asiat alkavat selvitä, Kyungin on vihdoin kohdattava vanhempansa.

Shelter on erikoinen sekoitus jännitystä ja perhedraamaa. Se, mitä Kyungin vanhemmille Maelle ja Jinille on tapahtunut ja mitä kaikkia asioita siihen liittyy, on pitkään epäselvää. Toinen puoli kirjan jännitteestä rakentuukin tämän kuvion perustalle. Toinen puoli taas liittyy perhesuhteisiin, joita Yun kuvaa erittäin terävästi. Etelä-Koreasta Yhdysvaltoihin muuttaneiden vanhempiensa poikana Kyungin lapsuutta on määrittänyt kulttuurisesti tiukat hierarkiat. Isä on ollut aina perheen auktoriteetti eikä äidillä ole ollut sananvaltaa mihinkään. Tiettyjen lapsuuden tapahtumien vuoksi Kyung on nyt etääntynyt vanhemmistaan. Vaikkei hän toisaalta ole kamalasti kiinnostunut olemaan vanhempiinsa yhteydessä, on hän silti oudolla, mutta kuitenkin luonnollisella tavalla heistä riippuvainen. Kyung haluaisi tehdä varakkaisiin, hienolla alueella asuviin vanhempiinsa vaikutuksen, mutta ei oman elämäntyylinsä ja -valintojensa vuoksi pysty siihen.

Kyungia rassaa myös monet muutkin asiat, kuten pienen perheensä taloudellinen tilanne, avioliitto Gillianin kanssa, suhde omaan poikaansa ja palkitsematon työ, jossa hän ei tunnu etenevän mihinkään ja jonka hän on varmaan muutenkin saanut isänsä myötävaikutuksella. Niin, jälleen isä. Tuntuu siltä, että kaikki Kyungin elämässä kietoutuu aina jollakin tavalla tämän isään. Maelle ja Jinille sattuvan kamalan asian takia Kyung joutuukin lopulta kohtaamaan niin isänsä kuin äitinsä tavalla, joka on hänelle uutta eikä laisinkaan kivutonta.

Shelter on hyvä esimerkki kirjasta, jossa suurin osa henkilöhahmoista on ihanalla tavalla erittäin ärsyttäviä. Kyungin hahmo on usein todella raivostuttava, mutta siksi myös niin aito. Hän tekee virheitä, jotka tuovat kylmän hien lukijankin otsalle, mutta samalla sitä ymmärtää, että noin minäkin voisin tehdä vastaavanlaisessa tilanteessa. Ehkä se juuri toikin sen kylmän hien pintaan.

Etnisyys on isosti läsnä Shelterissä, mutta parhaiten se tulee näkyväksi amerikkalaisen unelman kritiikissä. Esimerkiksi varakkuus ja oman kodin omistaminen on tärkeää sekä korealaisessa että amerikkalaisessa kulttuurissa, mutta Shelterissä tuo unelma hajoaa jo tarinan alussa. Koti ei myöskään aina ole tae suojasta, mikä tulee romaanissa esiin monin eri merkityksin. Lisäksi Shelter leikittelee monilla eri vastakohdilla, joissa etnisyys tulee myöskin korostetusti esille. Tämä ei siis ole lainkaan huono, vaan todella kiinnostava asia, johon olisin kirjaa lukiessani halunnut kiinnittää enemmänkin huomiota.

Otaksuin Shelterin olevan paljon enemmän trilleri kuin se lopulta oli. Jännitteitä riittää silti ihan loppumetreille asti. Yllätyin kuitenkin positiivisesti, miten syvälle perheenjäsenten välisiin suhteisiin romaani porautuu, ja lopulta nautin kaikkein eniten juuri siitä.