1.4.2017

Ervo Vesterinen: Naisen ruumiin historia


Lääketieteen ja kirurgian tohtori Ervo Vesterinen lupaa kertoa millaisia käsityksiä naiseudesta on ollut vallalla antiikin ajoista nykypäivään asti uutuuskirjassaan Naisen ruumiin historia. Mitä hyötyä on esimerkiksi aromaattisten aineiden suihkuttamisesta emättimeen tai miten nenäverenvuoto liittyy kuukautisiin? Pidin Vesterisen kirjaa yhtenä kevään kiinnostavimmista tietokirjoista. Se osoittautui kuitenkin aivan erilaiseksi kuin lupasi olla.

Naisen ruumiin historia ei oikeastaan ole kirja naisen ruumiin historiasta. Tai on se sitäkin, mutta vain vähän. Se on pikemminkin kirja siitä, minkälaista tutkimusta muut ovat aiheesta tehneet. Toki tällaisessa aiheessa täytyykin vahvasti nojata ja viitata aikaisempaan tutkimukseen, mutta Vesterinen tekee sen hyvin kömpelösti. Muihin tutkimuksiin viittaamista ei ole toteutettu esimerkiksi hienovaraisesti alaviitteitä käyttäen, vaan köykäisesti tekstin sekaan tunkemalla ja vieläpä siten, että lukijalle tulee sellainen olo, että tässä vain luetellaan aiempaa tutkimusta. Ihan kuin Naisen ruumiin historia olisi vasta tutkimustilanteen kartoitusta, jonkinlaista esimateriaalia oikeaa tutkimusta varten.

Tekstissä on toki Vesterisen omiakin huomioita, mutta ne tuppaavat kulkemaan ihan omilla sivupoluillaan, kaukana varsinaisesta aiheesta. Mieleeni jäi vahvasti Vesterisen tarina hänen 1960–1970-luvuilla Helsingin naistenklinikan lapsettomuuspoliklinikalla työskennelleestä kollegastaan, Carl-Johan Johanssonista eli "Sperma-Kallesta". Hän selviytyi kuulemma kolme kertaa täpärästi kuolemalta. Tämä tarinahan ei liity millään tavalla kirjan aiheeseen, mutta Vesterinen jatkaa seuraavasti:

Hedelmöitys ja sitä seuraava raskaus ovat kuin ote Carl-Johan Johanssonin monivaiheisesta elämästä ja täpäristä pelastumisista, sillä itse elämän alkukin on monien suotuisien tapahtumien summa, aivan kuten koko elämäkin. Johansson oli, paitsi kiinnostunut elämän alusta, myös sen ylläpitämisestä, johon viittaavat hänen monet pelastumisensakin kuoleman kynsistä. Hänellä oli tapana panna kahvimukiinsa kymmenisen palaa sokeria. Hän piti sokeria ensiarvoisen tärkeänä terveydelle, mikä mahdollisesti oli hänen pitkän ja ansiorikkaan elämänsä salaisuus.

Ja näin "Sperma-Kallen" tarina saadaan varsin luontevalla (...) tavalla kytkettyä kirjan aiheeseen. Sen jälkeen alkaakin tarina "Pavesta", toisesta ansioituneesta ja mainetta niittäneestä gynekologista.

Kun kirja on täynnä tämän tyyppisiä katkelmia, on helppo ymmärtää, miksi en aivan vaikuttunut. Olisin kovasti halunnut lukea nimenomaan naisen ruumiin historiasta, miten naisen ruumiiseen on suhtauduttu ja minkälaisia uskomuksia siihen on liitetty antiikin ajoista lähtien. Vesterinen vastaa näihin kysymyksiin vain pienin hippusin. Kirja on jaettu temaattisiin lukuihin, mutta etenkin näin jälkikäteen ne ovat puuroutuneet mielessäni enkä enää muista, mitä kaikkea niissä käsiteltiin. Lukujen asiat menevät todella päällekkäin, samoja asioita toistellaan pitkin kirjaa. Lisäksi Vesterisen kirjoitustyyli on suoraan sanoen melko omintakeinen.

Naisen ruumiin historia antoi minulle hyvin vähän. Opin siitä muutaman uuden ja mielenkiintoisen faktan ja näin mielenkiintoisia kuvia, joista osa on tekijän omista ilmeisesti varsin kattavista ja arvokkaista kokoelmista, mutta koska en saanut sitä, mitä kirjan nimi ja kuvaus lupasivat, olen pettynyt.

11. Jonkun muun alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama kirja / Helmet-lukuhaaste 2017

––

Ervo Vesterinen: Naisen ruumiin historia
Into 2017, 255 s.

8 kommenttia :

  1. Höh! Ensin innostuin, onpa kiinnostava aihe ja melkein yhtä nopeasti tuli pettymys tuollaisesta lähestymistavasta siihen. Tässä olisi ollut potentiaalia todella kiinnostavaan tietokirjaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just samalla tavalla meni minullakin: ensin innostuin nähdessäni tämän kevään katalogissa, mutta sitten kun aloitin kirjan ja tajusin melkein heti, ettei tämä ollutkaan ihan sitä mitä kuvittelin sen olevan, niin valtava pettymys. Kesken olisi jäänyt, jos ei olisi ollut pyydetty arvostelukappale! Tosi harmi.

      Poista
  2. Sääli! Minulla oli tämä lainassa, mutta vaikutti niin puisevalta, etten edes aloittanut. Harmi, ettei sinun lukukokemuksesi ollut kummoinenkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teit kyllä oikean päätöksen, en usko, että olisit sinäkään saanut sitä mitä toivoit. Minä luin kirjan loppuun, koska olin pyytänyt sen arvostelukappaleena – muuten olisi jäänyt kesken.

      Poista
  3. Harmi, että mielenkiintoisesta aiheesta tehty kirja olikin jotain aivan muuta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntuu, että harvemmin menee näin vikaan omat odotukset jostain kirjasta. Tosin tämän kirjan kuvauskin johti aika paljon harhaan...

      Poista
  4. Haha apua, kuulostaa kyllä hyvin vahvasti siltä, että tätä ei tosiaan lukulistalle tarvitse nostaa.. :D Harmi sinäänsä, sillä aihe tosiaan kuulosti minustakin mielenkiintoiselta, ja ihan alkuun innostuin postaustasi aloitellessa, että tässäkö itsellekin muuten ohi mennyt kirja, jonka voisi ottaa pian lukuun. Ehkä pitää tutustua johonkin niihin aiempaan tutkimukseen, joihin tässä sitten viitattiin saadakseen mitä aihe antaa ymmärtää lupaavansa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harvoin sanoin, mutta nyt voin ihan käsi sydämellä: en suosittele ollenkaan :D Kirjaa lukiessa minuakin alkoi monin verroin enemmän kiinnostaa se aiempi tutkimus kuin kyseinen kirja itse, mikä on vähän huono merkki. Harmi kyllä, sillä aihe olisi ollut todella todella kiinnostava ja tuo kansikuvakin todella hieno (ja lupaava).

      Poista