4.4.2017

Daniel Katz: Saksalainen sikakoira


Miten kostetaan siansaparo? Toisella saparolla? Saparo saparosta? Kärsä kärsästä? Sorkka sorkasta? Ei suinkaan, minun laskuoppini mukaan siansaparo maksetaan kuolemalla.

Rehtori ja voimistelunopettaja Mauri Pertuskalla todetaan keuhkosyöpä. Samoihin aikoihin hän saa käsiinsä juutalaisen isänsä vanhan, 1930-luvulla kirjoittaman päiväkirjan, johon tämä on kirjoittanut vuosistaan Saksassa, joissa pääroolia esittivät pesti sirkuksessa ja eräs hurmaava nainen. Isä on jäänyt Maurille melko tuntemattomaksi hahmoksi, sillä tämä kuoli Maurin ollessa vasta pikkupoika. Mutta nyt Maurin sisällä ahdistava syöpä saa hänet tekemään järjestelyjä ja lähtemään polkupyörällä Eggenaun kaupunkiin entiseen Itä-Saksaan etsimään isänsä menneisyyttä ja kostamaan tähän kohdistuneet vääryydet, ennen kaikkea sen siansaparon. Mukanaan hänellä on aimo annos taistelutahtoa, pistooli ja matkan aikana karttuva tappolista.

Daniel Katzin Saksalainen sikakoira on Ylen Kirjojen Suomen 101 kirjaa -listan vuoden 1992 kirja. Olen ilolla mukana juhlistamassa Suomen satavuotista itsenäisyyttä ja suomalaista kirjallisuutta Ylen Kirjojen Suomi -hankkeessa yhdessä muiden kirjabloggaajien kanssa. Kun arpaonneni osui Katzin Saksalaisen sikakoiran kohdalle, ensimmäinen reaktioni oli, että mikä kirja tämä oikein on, en ole koskaan kuullutkaan! Lähdin tutustumaan kirjaan avoimin mielin ja hyvä niin, sillä hupsujen ysäriä henkivien kansien sisään mahtuikin varsin hulvaton, mutta lämmin tarina.

Saksalainen sikakoira on kertomus yhden ihmisen taistelusta vääryyttä vastaan, menneisyyden painolastista, itsensä löytämisestä ja siitä, kuinka nykyisyys on aina sidoksissa menneisyyteen. Vaikka romaanin teemat ovat tärkeitä ja vakavia, tarinaa sävyttää omintakeinen, musta huumori, joka on koko kirjan sielu. Katz ei selvästikään ole ottanut melkein kuin veijariromaaneista tuttua päähenkilöään liian vakavasti, vaan laittaa hänet tuon tuostakin mitä erilaisimpiin, hulvattomiinkin, tilanteisiin. Taitavasta huumorin käytöstä kielii myös romaanin nimi Saksalainen sikakoira. Se herättää uteliaisuuden, se on monella tapaa symbolinen kirjan tarinan kannalta. Sika ja koira ovat juutalaisille saastaisia eläimiä ja sikakoira, schweinehund, haukkumasana juutalaisesta. Mutta mikä on saksalainen sikakoira? Sekin selviää.

Romaani perustuu Katzin omaan elämään, olematta kuitenkaan sinällään omaelämäkerrallinen tarina. Katz on myös menettänyt isänsä nuorena, lukenut tämän vanhoja päiväkirjoja ja lähtenyt 1990-luvun alussa pyörällä entiseen Itä-Saksaan isänsä menneisyyden jäljille. Ehkä juuri omakohtaisuus tekee romaanista niin elävän ja lämpimän. Näen Saksalaisessa sikakoirassa aika paljon samaa kuin lempikirjailijani John Irvingin romaaneissa. Katzia ja Irvingia yhdistävät selvästi mukaansatempaavat, oivaltavat tarinat ja pikimusta huumori.

Katzin romaanissa koetaan kaksi natsismin nousukautta: kansallissosialismi 1930-luvun Hitlerin Saksassa sekä 1990-luvun uusnatsismi juuri yhdistyneissä Saksoissa ja Suomessa. Muukalaisvihan käsittely ei tunnu romaanissa pelkästään 90-lukulaiselta, vaan se kytkeytyy tiukasti myös tähän päivään. Saksalainen sikakoira ei aiheidensa puolesta ole lainkaan vanhentunut, sen kaiut elävät yhä voimakkaina.

––

Daniel Katz: Saksalainen sikakoira
WSOY 1992, 398 s.


P. S. Kiinnostuitko kirjasta? Lue se täältä!

4 kommenttia :

  1. Kuulostaa mainiolta! Minulla taitaa tämä Katzin kirja olla hyllyssäni ja taidanpa tarttua siihen pikimmiten. Vertauksesi Irvingiin teki kirjasta kertaheitolla aivan vastustamattoman ja tuo henkilökohtaisen historian penkominen on aina kiehtonut minua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että innostuit! Tälle kirjalle soisi enemmänkin lukijoita. Ja voi, yhteydet Irvingiin olivat hienot, tykkäsin kamalasti. Kirja oli ehdottomasti positiivinen yllätys.

      Poista
  2. Jonkun Katzin kirjan voisin lukeakin, tämä saattaisi olla minulle ihan passeli. Katselin muuten aamutv:stä Katzin haastattelun kirjan tiimoilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli tosi menevä, joten lienee hyvä valinta kaikista Katzin kirjoista! Minä voisin puolestani jossain välissä lukea jonkin toisen miehen kirjoista.

      Poista