14.3.2017

Linda Boström Knausgård: Tervetuloa Amerikkaan


Pimeys oli kaikkialla. Pimeys tuoksui. Se tuoksui kauhulle ja jollekin makealle. Pimeys virtasi myös hanasta ja täytti kylpyammeen. Pesin hiukset pimeydessä, vartaloni, kaiken minussa. Söin pimeyttä ja se värjäsi minun sisukseni. Pimeys valtasi alaa vähän kerrallaan. Vain äiti oli edelleen valoisa.

Linda Boström Knausgårdin Helioskatastrofi (Like, 2013) on jäänyt mieleeni hämmentävänä, mutta silti hyvin positiivisena lukukokemuksena. Totesin Boström Knausgårdin silloin taitavaksi kertojaksi, joten hänen toinen romaaninsa Tervetuloa Amerikkaan oli automaattisesti tämän kevään kiinnostavampien kirjojen kärkipäässä.

Ellen on 11-vuotias ja lakannut puhumasta. Äiti on hankkinut Ellenille kirjoitusvihkon, mutta hän ei halua käyttää sitä. Ellenin isä on kuollut, koska Ellen rukoili Jumalalta isän kuolemaa ja Jumala toteutti hänen toiveensa. Siksikö Ellen lakkasi puhumasta? Vai siksi, että kasvaminen vie Ellenissä liikaa tilaa? Tai ehkä koska:

Perinnöllisyys takoo hurjasti minun suvussani. Armottomasti. Suoraan alenevassa polvessa.

Ellenin äidin mielestä he ovat valoisa perhe, mutta velikin on naulannut huoneensa oven umpeen ja hakkaa päivät pitkät rumpuja. Kuollut isä alkaa ilmaantua Ellenin uniin, lopulta huoneeseenkin. Pimeys tihkuu hanasta ja ovenraosta. Kuka heistä on lopulta vahvin?

Boström Knausgård tykkää lapsikertojistaan, mutta mikäpäs siinä, sillä hän kirjoittaa heidät niin pirun hyvin. En tiedä, miten totuudenmukaisen kuvan Boström Knausgård antaa lapsen suhteesta maailmaan, mutta ainakin se on kiehtova ja yhtä aikaa hieman naiivi ja realistinen. Tämä toteutui erityisen hyvin Ellenin hahmossa, mutta hänen hiljaisuudessaan, eristäytymisessään ja suhteessaan isäänsä on paljon samaa kuin Helioskatastrofin Annassa. Luultavasti heissä on myös paljon Lindaa.

Tervetuloa Amerikkaan on erilaisiin, tunnelmallisiin tai jopa elokuvallisiin tilannekuviin vahvasti nojaava pienoisromaani, jonka ilmaisu on tarkkaa ja runollista. Lisäksi romaani haastaa lukijansa sopivasti. Siinä on tulkinnanvaraisuutta, mutta se ei sulje kaikkea sisäänsä, vaan päästää myös lähelleen. Se riittää vajaan sadan sivun mitallaan loistavasti, sivuissa on kaikki. En jäänyt kaipaamaan yhtään enempää. Lisää kyllä, Boström Knausgårdia.

23. Käännöskirja / Helmet-lukuhaaste 2017

––

Linda Boström Knausgård: Tervetuloa Amerikkaan
(Välkommen till Amerika, 2016)
Suom. Petri Stenman
Like 2017, 96 s.

6 kommenttia :

  1. Tämä kirja tuli tällä kertaa todella lähelle, sillä olen tekemisissä tällaisen mykän tytön kanssa, joka osaa puhua, mutta ei puhu, ei kommunikoi, ei viittaa ym. Se on järkyttävää ja hänen vanhempi siskonsa on samanlainen, tosin en ole häntä tavannut.
    Kirja on raskas ja vaativa, mutta erittäin haastava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän hyvin, että omakohtaisuus teki kirjasta vielä voimakkaamman kokemuksen. Raskas kirja olikin, hyvä pari esimerkiksi aiemmin lukemalleni Haurun Jääkannelle. Jälkimmäinen on suorasukaisempi, tämä taas hiljaisempi ja peittelevämpi.

      Poista
  2. Kiitos kiinnostavasta arviosta, laitoin kirjan heti varaukseen :) Linda Boström Knausgård on tulossa toukokuussa Helsinki Litiin, jossa keskustelee Märta Tikkasen ja Juha Itkosen kanssa. Se on varmasti kiinnostava keskustelu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä! Kannattaa lukea myös Helioskatastrofi, ellet jo ole. Helsinki Litin keskustelu kiinnostaa minuakin. Onneksi festarit taidetaan jälleen televisioida, Helsinkiin kun en keväällä ehdi :)

      Poista
  3. Vaikutuin myös siitä, miten näin tiiviiseen pienoisromaaniin mahtuu niin paljon. Täsmällisen lyyrisellä kielellä on merkittävä osansa siinä, ja vaikutuin myös noista lainaamistasi kirjailijan luomista kuvista, joissa pimeys valuu hanoista ja valtaa alaa, jopa tuoksuu. Pitäisi tarttua myös Boström Knausgårdin esikoisromaaniin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Boström Knausgård kirjoittaa hitsin hyvin ja sillä todella on merkittävä rooli hänen romaaneissaan. Ne eivät olisi lähelläkään sitä mitä ovat ilman omanlaista kieltään.

      Helioskatastrofi on minusta utuisempi ja monitulkintaisempi kuin Tervetuloa Amerikkaan, ainakin muistan niin, mutta hieno. Täytyisi lukea se itsekin uudelleen.

      Poista