8.2.2017

Petri Tamminen: Suomen historia


Vuosi 1954: Äiti istui sängyn laidalla täysissä navettavaatteissa ja hiissasi itseään näin edestakaisin, että pitäisi mennä, pitäisi mennä, lehmät jo ammuu. Mutta ei millään saanut lasketuksi kirjaa käsistään, jatkoi vain lukemista, sodan käynyt lotta.

Nappasin välipalaksi Petri Tammisen Suomen historian, jonka välipalaolemus olikin harhaa. Noin 150-sivuisen kirjan kyllä lukaisee hetkessä läpi niin halutessaan, mutta sisältö on historiasta painava, vaikka lukija kokeekin siitä vain välähdyksiä, pieniä palasia eletystä elämästä. Kontekstissaan nuo välähdykset kuitenkin saavat laajemman merkityksen ja tarkoituksen.

Suomen historia koostuu useista näennäisesti lyhyistä ja pienistä, mutta varmasti kertojilleen merkityksellisistä muistoista aina Suomen itsenäistymisvuodesta viime vuoteen asti. Tamminen haastatteli kirjaansa varten yli viittäsataa ihmistä, joten muistot rakentuvat hyvin monenlaisista eri näkökulmista. On nuoria ja vanhoja, aikalaisia ja menneitä muistelevia, maalla ja kaupungissa asuvia, suoraan tapahtumien keskipisteessä ja sivussa olevia kertojia. Kirjassa ei käydä läpi ihan jokaista Suomen itsenäistä vuotta, mutta joistakin vuosista on useampia muistoja. Muistojen taustalla ovat niin sodat, jälleenrakennus, Helsingin olympialaiset, yleislakko, keskioluen vapautuminen, lama kuin Euroviisutkin. Myös suomalaiset merkkihenkilöt, kuten Armi Kuusela ja Kekkonen ovat painuneet monen muistelijan mieleen.

Tamminen kirjoittaa napakasti ja iskevästi. Vaikka muistot ovat lyhyitä, useimmat vain muutaman virkkeen mittaisia, kerronta ei ole mitenkään luetteloimasta, vaan jokaisen, pienenkin, muiston kohdalla on pysähdyttävä. Muistot kertovat hyvin inhimillisistä asioita jonkin tietyn hetken tai tapahtuman äärellä. Osa niistä on hyvinkin yksityisiä ja intiimejä, kuiskattuja salaisuuksia, osa veijarimaisia, hassuja sattumuksia. Muistoja leimaa traagisuus ja humoristisuus, useimmiten näiden vaihtelevan vahvuinen yhdistelmä.

Suomen historiasta tuli minulle merkittävämpi kuin ensin olin ajatellutkaan. Tamminen on taitava kertoja, joka osaa tiivistää lyhyeen muotoon kaiken tarpeellisen eikä hänen tekstinsä ole koskaan tylsää, vaan päinvastoin, se on hyvin vivahteikasta ja moniulotteista. Tamminen on hurmannut minut aiemmin teoksillaan Muita hyviä ominaisuuksia ja Meriromaani, mutta haluan ehdottomasti lukea lisää.


8. Suomen historiasta kertova kirja / Helmet-lukuhaaste 2017

––

Petri Tamminen: Suomen historia
Otava 2017, 157 s.

8 kommenttia :

  1. Tästä olen niin monta kehua lukenut, että pakko on kirja jossain vaiheessa lukea. Meriromaanista pidin paljon, mutta muuta en ole tainnut Tammiselta lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä on helppo suositella, yllättäen, kaikille suomalaisille :)

      Poista
  2. Olen nyt lukenut tätä ääneen oppilaille ja kyllä on naurettu Helsingin olympialaisten muisteloille, kun perhe lähti ulkomaalaisia katsomaan tai mummo näkyy Armi Kuuselan kanssa samassa kuvassa. Tammisella on kyky luoda pienestä merkittävää asiaa, joka tulee liki.

    Elämiä on klassikkoainesta ja Meriromaani samoin. Suuresti nautin myös tästä Suomen historiasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauskaa, että olette lukeneet tätä yhdessä! Tämä sopii hyvin nuorillekin, hyvää kertausta Suomen historiasta ja vieläpä hauskalla tavalla.

      Elämiä pitäisi lukea. Ja muutenkin lisää Tammista.

      Poista
  3. Tässä oli hurjasti hienoja, pieniä hetkiä, jotka avasivat enemmän kuin paraskaan historian kirjoitus. Ja silti ehkä hieman juuri päinvastoin kuin sinulle, minulle kävi niin, että odotin vielä vahvempaa, ja lopulta jäi vähän lattea fiilis. Hieno kirja kuitenkin, pitänee lukea Tammista lisääkin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta. Mikrohistoria on yksiä kiinnostuksen kohteitani, onneksi se on ollut viime vuosikymmenien trendinä niin tutkimuksessa kuin kirjallisuudessakin.

      Kokeile ihmeessä lisää, minäkin aion lukea pian Enon opetukset, kun se löytyy sopivasti hyllystä.

      Poista
  4. Tammisella on kyllä taito sisällyttää tiiviiseen ja simppeliin ilmaisuun paljon merkityksiä. Pitääpä ottaa tämä lukulistalle! Itse luin juuri Tammisen teoksen Enon opetukset, ja siinäkin oli tiiviissä paketissa paljon asiaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tamminen tuntuu olevan hyvin oivaltava kertoja. Minä otan puolestani Enon opetukset seuraavaksi lukuun, kun se löytyy kirjahyllystä :)

      Poista