2.2.2017

Margaret Atwood: Angel Catbird #1


Kun kuulin joskus viime vuonna, että Margaret Atwoodilta on tulossa sarjakuva (!), olin heti kiinnostunut. Atwood on kirjoittanut pitkän uransa aikana vaikka ja mitä, mutta sarjakuvat ovat hänen tuotannossaan uutta. Miksi Atwood on halunnut kirjoittaa sarjakuvan? Hän itse on asian suhteen varsin ironinen:

Some find it strange that a person known for her novels and poetry would take to writing comic books, especially comic books called Angel Catbird. Why is a nice literary old lady like me – an award-winning nice literary old lady – a nice literary old lady who should be resting on her laurels in her rocking chair, being dignified and iconic – why is such a nice old lady messing around with flying cat-owl superheroes and nightclubs for cat people, not to mention giant rat men? Strange.

Oikeasti Atwood on sarjakuvansa suhteen ihan tosissaan. Hän vietti lapsuutensa lukien, kirjoittaen ja piirtäen sarjakuvia. Ne ovat aina olleet osa hänen elämäänsä, joten miksi ei? Lisäksi Atwood on mukana Nature Canadan Cats and Birds -nimisessä kampanjassa, joka pyrkii levittämään tietoa vapaana liikkuvien kissojen aiheuttamista tuhoista etenkin lintupopulaatioissa. Hänen jo joitakin vuosia sitten ideoimansa sarjakuvasankari, Angel Catbird, sattui sopimaan hyvin ikään kuin kampanjan kasvoksi.

Angel Catbird nojaa vahvasti perinteisiin supersankarisarjakuviin. Sen päähenkilö on mies nimeltä Strig Feleedus, joka on aloittanut uuden työn yhtiössä, jossa hänen tehtävänään on ratkaista erään seerumin koodi. Seerumin avulla voidaan paikata vaurioituneita geenejä terveillä geeneillä ja siten vaikkapa parantaa sairauksia. Mutta erään kohtalokkaan onnettomuuden yhteydessä Strig altistuu itse kyseiselle seerumille. Kun hän tulee tajuihinsa, hänestä on tullut osaksi kissa, osaksi pöllö ja osaksi ihminen, Angel Catbird. Strig tapaa pian muita kaltaisiaan ja he saavat tietää, että joku on erittäin kiinnostunut Strigin muuttaneesta seerumista. Vaarallisen kiinnostunut.


Valitettavasti Angel Catbird ei tehnyt mitään kummoista vaikutusta. En oikeastaan uskonutkaan sen tekevän, vaikka olinkin hyvin kiinnostunut näkemään, millaisen sarjakuvan Atwood on luonut. Jo hahmon nimi Angel Catbird herättää vähän outoja mielikuvia eikä aiheetta. Hahmo on outo. Tyypissä ei ole lainkaan syvyyttä eikä liiemmin muita tunteita kuin himoa, ei ihmisenä eikä ihmiskissalintunakaan. Tuntuu, että hänen ainoa päämääränsä muuttumisensa jälkeen on päästä toisen kaltaisensa pöksyihin. Eläimen vietit, kyllä, mutta entä se ihmispuoli? Myös muut sarjakuvan hahmot ovat hyvin ohuita ja stereotyyppisiä.

Myös tarina on samanlainen kuin sen hahmot: ohut, liian nopeasti etenevä ja siinä on aivan liian tavallinen hyvä vastaan paha -asettelu. Välillä en tiennyt itkeäkö vai nauraa, joskus tapahtumat olivat niin kauheita ja siksi niin koomisia. Päätin nauraa, sillä elämä on liian lyhyt, jotta viitsisi vittuuntua yhteen sarjakuvaan.

Ihan täysin en Angel Catbirdiä kuitenkaan tyrmää, sillä sen piirustustyyli on aivan ok. Ei erikoisen hieno, mutta ei myöskään häiritsevä. Pidin myös kissahahmoista (etenkin niistä, jotka pystyivät olemaan ihan normaaleina kissoina) ja siitä, millaisen kampanjan yhteyteen sarjakuva on luotu. Jotakuta saattaa häiritä tällainen yhteys ja etenkin se, että sarjakuvan sivuille on ripoteltu tietoiskuja kampanjaan liittyen, mutta minua ei, koska aihe on tärkeä. Niin, ja saihan se minut myös nauramaan, vaikkei se ehkä ollutkaan sen tarkoitus. Tai sitten se nimenomaan oli juuri sen tarkoitus.

Angel Catbird saa jatkoa tässä kuussa, mutta en aio jatkaa sarjakuvan parissa.

37. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoon kuuluu yli 20 teosta / Helmet-lukuhaaste 2017

––

Margaret Atwood: Angel Catbird #1
Kuvitus: Johnnie Christmas
Värit: Tamra Bonvillain
Tekstaus: Nate Piekos of Blambot
Dark Horse 2016, 82 s.

2 kommenttia :

  1. No oho! Enpä olisi kuvitellut Atwoodin sarjakuvakirjailijaksi. Kirjailija kuuluu suosikkeihini, mutta taidan jättää tämän välistä ja keskittyä seuraavaksi hänen dystopia-trilogiansa toiseen osaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä hän ajatteli, että sarjakuva on ainoa kirjallisuudenlaji, jota hän ei ole vielä kirjoittanut, joten kokeillaan nyt sitäkin :D Mutta joo, tämän voi huoletta skipata, en usko, että menetät paljoa. Oi, aiot lukea Herran tarhureita? Se trilogia on kyllä todella hyvä.

      Poista