Katja Kettu, Meeri Koutaniemi & Maria Seppälä: Fintiaanien mailla


Lääkäri Arne Vainio hoitaa diabetespotilaita Fond du Lacin reservaatissa. Lyz Jaakola vetää naisten rumpuryhmää, joka esittää vanhoja ojibwa-intiaanien lauluja. Jim ja Rebecca Gawboyn koti toimii autististen, hyväksikäytettyjen intiaanilasten orpokotina. Sue Raker hoitaa mehiläistilaansa Ylä-Michiganissa. Entinen sekakäyttäjä Shauna Pelto rauhoittuu reservaattinsa metsässä.

Ehkä mietit, miksi osalla yllä mainituista henkilöistä on varsin tutun kuuloiset nimet. He ovat kaikki fintiaaneja, suomalaisten ja ojibwa-intiaanien jälkeläisiä. Ja juuri heistä ja muista fintiaaneista Katja Ketun, Meeri Koutaniemen ja Maria Seppälän yhteisteos Fintiaanien mailla kertoo.

Fintiaanien mailla vie lukijansa suoraan fintiaaniuden ytimeen, sen historiaan ja nykypäivään. Sen ensimmäinen puolisko keskittyy kertomaan, keitä fintiaanit ovat, ja miten ja miksi suomalaiset ja ojibwa-intiaanit kohtasivat toisensa. Ojibwa-intiaaneja ja suomalaisia lähensivät 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa muun muassa rakentamistaito, metsä ja sauna, mutta myös köyhyys, sosiaalinen syrjäytyminen ja alkoholi. Osa asioita, jotka yhdistävät meitä vielä nykyäänkin, hyvässä ja pahassa. Oivana taustatietona käydään läpi myös sitä, miten suomalaiset alkujaan päätyivät nykyisten fintiaanien asuinsijoille Suurten järvien alueelle Pohjois-Amerikkaan, mitä he siellä tekivät ja keitä ojibwa-intiaanit ovat ja millainen on heidän historiansa.


Kettu, Koutaniemi ja Seppälä tekivät kolmen vuoden tutkimusmatkan Pohjois-Amerikkaan, jolloin he ehtivät löytää, nähdä, kokea ja tuntea hyvin paljon. Kirjan toinen puolisko pohjautuu naisten konkreettisiin matkoihin fintiaanien mailla ja sen tutkimusote on enemmän antropologinen ensimmäisen puoliskon historiallisen sijaan. Siinä pureudutaan (f)intiaanien elämään reservaateissa nykypäivänä ja historiassa, heidän hengellisiin tapoihinsa ja intiaanien harjoittamaan aktivismiin oikeuksiensa puolesta.

Fintiaanien mailla on sekä visuaalisesti että sisällöllisesti komea teos. Siinä on runsaasti Meeri Koutaniemen varsin henkeäsalpaavan tunnelmallisia valokuvia, jotka sopivat hyvin kauniin yksinkertaiseen ja väljään taittoon. Katja Kettu taas on kirjoittanut kirjaan intiaanien kansanperinteeseen pohjautuvia tarinoita. Niiden funktion näin hieman turhaksi, mutta toki ne vielä syvensivät intiaanien maailmankatsomuksesta ja uskomuksista tuotua kuvaa. Nähdäkseni Maria Seppälä on vastannut kirjan muusta tekstistä. Kerronta on paikoitellen ehkä hieman kömpelöä, mutta kirjan aihe on sen verran kiinnostava, ettei se liiemmin häirinnyt.


Fintiaanien mailla yhdistelee sujuvasti mikro- ja makrotason tutkimusta. Se kertoo nykyajan fintiaaneista, jotka enemmän tai vähemmän identifioivat itsensä kyseiseen perimään, ja heidän päivittäisestä elämästään reservaateissa. Heidän elämänsä ei useimmiten ole kovin helppoa, mikä juontaa juurensa historiaan, alkuperäiskansojen järkyttävään kohteluun, ja kytkeytyy nykypäivän uusiin yhteiskunnallisiin taisteluihin. Mutta kirjassa esiintyvien ihmisten tarinoissa on kuitenkin myös sitkeyttä (sisua?), lämpöä ja toivoa.

Fintiaanien mailla on tuhti, tärkeä ja äärimmäisen mielenkiintoinen tietopaketti aiheesta, jota ei olla vielä liiemmin dokumentoitu. Lämmin suositus.

Muissa blogeissa: Kirjojen keskellä, Kirjapolkuni, Lumiomena ja Kulttuuri kukoistaa.

48. Kirja aiheesta, josta tiedät hyvin vähän / Helmet-lukuhaaste 2017

––

Katja Kettu, Meeri Koutaniemi & Maria Seppälä: Fintiaanien mailla
WSOY 2016, 316 s.

Tunnisteet: , , , , , , , ,