Heidi Köngäs: Hertta


Hertta on juuri vapautunut vankilasta istuttuaan siellä viisi vuotta valtiopetoksen valmistelusta. Miten suloiselta vapaus tuntuukaan! Toverit Neuvostoliitossa ovat kuitenkin vaitonaisia. Hertta ei saa tietää, mitä hänen Moskovaan jättämälle pojalleen kuuluu, isäkin vastaa ympäripyöreästi Hertan kirjeisiin. Huhutaan maassa riehuvista puhdistuksista, mutta eihän Hertta sellaisiin voi uskoa, eihän. Sen sijaan on oitis ryhdyttävä jatkamaan sitä mihin on jääty, vallankumouksen valmistelua, tällä kertaa Suomesta käsin. Sitten Hertta tapaa Yrjö Leinon, josta on tuleva hänen rakastajansa, puolisonsa ja maan ensimmäinen kommunistinen ministeri, ja maa Hertan jalkojen alla järisee.

Heidi Könkään Hertta kertoo fiktion keinoin kahden tunnetun suomalaisen kommunistin, Hertta Kuusisen ja Yrjö Leinon, rakkaustarinan. Hertan ja Leinon suhde on romaanin keskiössä, alkaahan tarina niistä ajoista kun he tapaavat toisensa ja päättyy suhteen kitkerään loppuun. Taustalla elää vahvana kuitenkin myös Suomen 1900-luvun alkupuoliskon poliittinen ilmapiiri, niin kommunismin kitkemisyritykset, sota-aika ja sodan jälkeiset vaaran vuodet, jolloin kommunistit viimein pääsevät mukaan politiikkaan. Maan politiikka välittyy Hertan ja Leinon kertojahahmojen lisäksi Etsivän keskuspoliisin päällikkö Esko Riekin kerronnan kautta.

Tunnetuista historiallisista henkilöistä kirjoittamisessa on fiktiossa aina omat ongelmansa, sillä on harkittava, miten paljon nojaa faktoihin, miten paljon keksii uutta. Hertassa nojataan vahvasti faktoihin, mutta Leinon kaksoisagenttirooli on villi kuvitelma, jota ei oikeasti ole osoitettu todeksi. Villitkään kuvitelmat eivät ole minulle ongelma (vrt. Mike Pohjolan 1872), vaan se, miten ne on toteutettu ja miten ne istuvat kokonaisuuteen. Hertassa Leinon rooli sekä kommunistina että valtiollisen poliisin asiamiehenä käy parhaiten ilmi Esko Riekin kerronnan kautta, mutta valitettavasti Riekin kertojahahmo ei istu tarinaan, vaan rikkoo sen jännitettä. Asiat, jotka avautuvat Riekin kautta, olisivat voineet osaksi avautua myös Leinon kautta ja osaksi olla avautumatta ollenkaan.

Hertasta Köngäs piirtää silti mielenkiintoisen kuvan. Juuri tämä kuva herättää minussa eniten ristiriitaisia tunteita. Hertta on voimakas, poikkeuksellisen epäsovinnainen omana aikanaan, uusi nainen. Hän huolehtii itse itsestään ja hänelläkin on tarpeensa. Hän ei tarvitse avioliittoa tai lapsia tunteakseen itsensä naiseksi. Rakastuin tähän puoleen Hertassa, tällaisista naisista haluan lukea enemmän! Mutta ikävä kyllä se ei ole vasta kuin yksi puoli Hertasta. Toisella puolella on sekä aatteen että rakkauden sokaisema nainen. Aatteen palo on niin voimakas, ettei Hertta suostu kuulemaan yhtäkään poikkipuolista sanaa kommunismista ja hän sulkee silmänsä kaikelta siltä mitä Neuvostoliitossa tapahtuu. Ainakin osaksi Hertan naiiviin asenteeseen vaikuttaa hänen isänsä Otto Wille Kuusinen, jonka luokse Moskovaan Hertta lähti jo nuorena tyttönä ja missä hänet koulittiin osaksi koneistoa. Isä on Hertalle pyhä loppuun asti, isä ja isän edustama aate menee kaiken edelle. Jopa rakkauden, joka sekin sokaisee Hertan näkemästä Leinon roolia kaksoisagenttina ja estää tekemättä mitään poikansa sijainnin selvittämiseksi. Tämä puoli Hertasta puistattaa minua. Haluaisin kovasti pitää hänestä, mutta samaan aikaan en vain voi.

Köngäs kirjoittaa hyvin, mutta vain hyvin. Kieli ei ole erikoista tai erityisen mieleenpainuvaa. Eri kertojaäänet tuovat kerrontaan toisteisuutta, joka on välillä häiritsevää. Tasapainoilu historiallisen kontekstin luomisen ja lukijan huomioonottamisen sekä lukijan aliarvioimisen välillä tuntuu paikoin huojuvalta. Hahmot, joista Hertta kuitenkin vähiten, jäävät aika ohuiksi ja heidän kertojaääniäänkin olisi vaikea erottaa toisistaan ellei niitä olisi merkitty lukujen alkuun.

Ongelmistaan huolimatta Hertta on kuitenkin kiinnostava romaani yhdestä maamme historian erikoisimmista ajoista ja mielenkiintoisimmista naisista. Sen voi lukea rakkausromaanina tai kuvauksena 1900-luvun alkupuoliskon poliittisista oloista tai mielellään sekä että. Hertta tuskin jättää kokonaan kylmäksi.

Muissa blogeissa: Täällä toisen tähden alla, Mari A:n kirjablogi, Kirsin kirjanurkka, Oksan hyllyltä, Kirsin Book Club, Reader, why did I marry him?, Lumiomena ja Luettua elämää.

12. Politiikasta tai poliitikosta kertova kirja / Helmet-lukuhaaste 2017

––

Heidi Köngäs: Hertta
Otava 2015, 285 s.

Tunnisteet: , , , , , , , ,