George Saunders: Sotapuiston perikato


George Saundersin novellit hurmasivat minut viime vuoden lopulla, kun luin hänen aiemmin suomennetun kokoelmansa Joulukuun kymmenes. Kyseinen kokoelma ei ollut täydellinen, mutta tiesin, että näitä novelleja on pakko saada lisää. Onneksi Siltala toi Saundersin vuonna 1996 julkaistun esikoisnovellikokoelman Sotapuiston perikato viime vuonna suomeksi.

Sotapuiston perikadon novellit ovat Joulukuun kymmenestä tuttua Saundersia, mutta potenssiin sata. Jo Joulukuun kymmenennen novellit olivat varsin nyrjähtäneitä, mutta Sotapuiston perikadon novellit menevät sijoiltaan vieläkin voimakkaammin. Ne ovat ällöttäviä ja brutaaleja, mutta silti kauhistuttavan hauskoja, ja täynnä pelkästään omaa etuaan tavoittelevia moraalittomia ihmisiä. Niissä ihmiset kuolevat ja kuolleet palaavat.

Sotapuiston perikadossa on seitsemän novellia, kuusi lyhyehköä ja yksi pitkä, ja se on kauttaaltaan varsin tiivis ja yhteneväinen kokoelma. Novelleja yhdistää tulevaisuuden kauhukuva rapautuneesta ja eriarvoistuneesta yhteiskunnasta, teknologia, ahneet teemapuistojen tai muiden yritysten johtajat, kurja työ ja eri tavoin syrjäytyneet ja epätoivoiset yksilöt. Suosikeissani nämä kaikki elementit tulevat esiin. Kokoelman niminovellissa Sotapuiston perikato päähenkilö joutuu ratkomaan Yhdysvaltain sisällissodan vaiheita esittelevää teemapuistoa terrorisoivien jengien aiheuttamaa ongelmaa, mutta sitten asiat karkaavat käsistä. Lyhyt novelli Isabelle kertoo Ristihuuli-nimisestä miehestä ja hänen vammaisesta tyttärestään, jota tämä kutsuu Luuttomaksi, sekä pojasta, joka näkee enemmän kuin pitäisi. Kolmas suosikkini on Muistoja rouva Schwartzille, jossa interaktiivisia hologrammeja tuottavien moduulien myyjä on joutunut ahtaalle puolisonsa kuoleman ja kaupankäynnin hiipumisen takia.

Minun on vaikea antaa novellikokoelmalle täysiä pisteitä ellei sen joka ikinen novelli ole täysin pisteiden arvoinen. Sotapuiston perikadossakin on novelleja, jotka saivat minut suorastaan lankeamaan polvilleni ja novelleja, jotka olivat hyviä, jopa upeita, mutta eivät yhtä vaikuttavia. Kokoelman päättävä ja samalla myös sen pisin novelli Runsaudenmaa ei, osittain ehkä pituutensa vuoksi, yltänyt samaan kuin edelliset. Mistään epätasaisuudesta ei kuitenkaan voi missään nimessä puhua, sillä kaikki novellit ovat erittäin huolellisesti hiottuja.

Jos toivot novelleilta kieroutta, yllätyksellisyyttä ja vimmaisuutta, lue Saundersia.

Muissa blogeissa: Reader, why did I marry him?, Opus eka, Eniten minua kiinnostaa tie, Mitä luimme kerran ja Dysphoria.

28. Kirja kirjailijalta, jolta olet aiemmin lukenut vain yhden kirjan / Helmet-lukuhaaste 2017

Reader, why did I marry him? -blogin novellihaaste
Novelleja: 7
Novelleja luettu yhteensä: 47

––

George Saunders: Sotapuiston perikato
(CivilWarLand in Bad Decline, 1996)
Suom. Markku Päkkilä
Siltala 2016, 208 s.

Tunnisteet: , , , , , , , , , , ,