Emma Donoghue: The Wonder


Emma Donoghue on kiinnostanut minua vuodesta 2012 lähtien, kun luin hänen läpimurtoromaaninsa Huone, josta pidin oikeastaan aika paljon. Donoghuen uusin romaani The Wonder muistuttaa tavallaan Huonetta; siinäkin on nainen ja lapsi sekä ikään kuin suljetun huoneen mysteeri.

The Wonderin tarina on saanut inspiraationsa eri aikoina tunnettujen paastoavien tyttöjen (ja myös muutamien poikien) tarinoista. Nämä tytöt ja pojat olivat yleensä vasta lapsia, joiden väitettiin pysyneen hengissä pitkiä aikoja syömättä tai juomatta yhtään mitään. Osalla heistä oli uskonnollinen motiivi syömättömyydelleen, osalla ei. Jotkut heistä asetettiin valvonnan alaisiksi ja lopulta osa heistä alkoi jälleen syödä, vapaaehtoisesti tai pakotettuna, osa nääntyi nälkään. Jotkut tapaukset taas jäivät selvittämättä: paastonneet tytöt ja pojat elivät vielä vuosikymmeniä edelleen väittäen, etteivät syö mitään.

The Wonderissa nuori englantilainen hoitaja Lib Wright, joka on saanut oppinsa peräti itse Florence Nightingalelta, kutsutaan irlantilaiseen pikkukylään tutkimaan erikoista tapausta: 11-vuotias Anna O'Donnell on väitetysti ollut syömättä neljän kuukauden ajan. Eletään 1850-lukua ja paastoavien lasten tapauksia oli viktoriaanisella ajalla runsaasti, mutta Lib ei ole koskaan uransa aikana törmännyt vastaavaan.

Libin ja toisen paikalle kutsutun hoitajan tehtävänä on olla Annan seurassa ympäri vuorokauden kahden viikon ajan ja tarkkailla, pitävätkö väitteet paikkansa. Viimeistään kahden viikon kuluttua Libin ja toisen hoitajan on raportoitava havainnoistaan eräänlaisella komitealle, johon kuuluu paikkakunnan silmäätekeviä herroja. Lib uskoo selvittävänsä Annan tapauksen hetkessä, sillä hän ei usko ihmeisiin, uskonnollisiin (Anna, hänen perheensä ja koko kylä on mitä hartaimpia katolilaisia) tai mihinkään muihinkaan. Mutta tunnit ja päivät kuluvat ilman, että Anna syö mitään. Onko Anna elävä ihme vai sittenkin vain huijari?

Ajattelin etukäteen The Wonderin olevan minun heiniäni. Ei kenties täydellinen, mutta yhtä nautinnollinen kuin vaikkapa Sarah Watersin romaanit. Etenkin historiallinen miljöö ja mielenkiintoinen ilmiö vetivät minua puoleensa. Romaani veikin heti mennessään käyden kuitenkin vähä vähältä yhä epäkiinnostavammaksi, kunnes lopulta helpottuneena suljin sen kannet. Täydellinen mahalasku.

On vaikea eritellä tässä niitä asioita, jotka The Wonderissa menevät pieleen kertomatta oleellisia asioita sen juonesta. Lyhyesti ja mitään paljastamatta voin kertoa, että melkein ne kaikki. Annan kiitokseni lähinnä vain kiinnostavalle konseptille ja kiihkouskovaisuuden esittämiselle. Kömpelöt ja paikoitellen kliseiset juonenkäänteet, tyhmät ja karikatyyrimaiset henkilöhahmot, huonolla tavalla ärsyttävä ja epäsamastuttava päähenkilö sekä pitkäveteinen kerronta, joka on ärsyttävästi konfliktissa juonivetoisuuden kanssa – niin moni romaanin keskeinen tekijä meni The Wonderissa pieleen. Luin romaanin loppuun toivoen edes viimeisten tapahtumien nostavan sen hetkeksi ylös kaivamastaan ojasta – olin jopa lukenut vaisummista arvioista, että loppu sentään pelastaa romaanin – mutta ei, loppu oikeastaan pilasi ihan kaiken, se oli naurettava.

Pidän nykyään yleensä vähän taukoa (muutamasta päivästä viikkoon) ennen kuin kirjoitan blogiini lukemastani kirjasta, ihan vain kootakseni mietteeni. The Wonderin sen sijaan luin vasta eilen loppuun, sillä kiukutti niin paljon, että oli pakko oksentaa lyhyet ajatukseni ulos jo tänään, muuten ne jäisivät oksentamatta. Nyt kiukuttaa ehkä vähän vähemmän. Toisaalta kiukun jälkeen on herännyt pelko siitä, millaisia Donoghuen muut kirjat ovat. Etenkin hänen novellikokoelmansa ovat olleet tähtäimessäni. Jos olette lukeneet muita Donoghuen kirjoja kuin Huoneen, olisi kiinnostavaa kuulla mietteitänne niistä.

44. Kirjassa käsitellään uskontoa tai uskonnollisuutta / Helmet-lukuhaaste 2017

––

Emma Donoghue: The Wonder
Little, Brown and Company 2016, 291 s.

Tunnisteet: , , , , , , ,