27.1.2017

Emma Donoghue: The Wonder


Emma Donoghue on kiinnostanut minua vuodesta 2012 lähtien, kun luin hänen läpimurtoromaaninsa Huone, josta pidin oikeastaan aika paljon. Donoghuen uusin romaani The Wonder muistuttaa tavallaan Huonetta; siinäkin on nainen ja lapsi sekä ikään kuin suljetun huoneen mysteeri.

The Wonderin tarina on saanut inspiraationsa eri aikoina tunnettujen paastoavien tyttöjen (ja myös muutamien poikien) tarinoista. Nämä tytöt ja pojat olivat yleensä vasta lapsia, joiden väitettiin pysyneen hengissä pitkiä aikoja syömättä tai juomatta yhtään mitään. Osalla heistä oli uskonnollinen motiivi syömättömyydelleen, osalla ei. Jotkut heistä asetettiin valvonnan alaisiksi ja lopulta osa heistä alkoi jälleen syödä, vapaaehtoisesti tai pakotettuna, osa nääntyi nälkään. Jotkut tapaukset taas jäivät selvittämättä: paastonneet tytöt ja pojat elivät vielä vuosikymmeniä edelleen väittäen, etteivät syö mitään.

The Wonderissa nuori englantilainen hoitaja Lib Wright, joka on saanut oppinsa peräti itse Florence Nightingalelta, kutsutaan irlantilaiseen pikkukylään tutkimaan erikoista tapausta: 11-vuotias Anna O'Donnell on väitetysti ollut syömättä neljän kuukauden ajan. Eletään 1850-lukua ja paastoavien lasten tapauksia oli viktoriaanisella ajalla runsaasti, mutta Lib ei ole koskaan uransa aikana törmännyt vastaavaan.

Libin ja toisen paikalle kutsutun hoitajan tehtävänä on olla Annan seurassa ympäri vuorokauden kahden viikon ajan ja tarkkailla, pitävätkö väitteet paikkansa. Viimeistään kahden viikon kuluttua Libin ja toisen hoitajan on raportoitava havainnoistaan eräänlaisella komitealle, johon kuuluu paikkakunnan silmäätekeviä herroja. Lib uskoo selvittävänsä Annan tapauksen hetkessä, sillä hän ei usko ihmeisiin, uskonnollisiin (Anna, hänen perheensä ja koko kylä on mitä hartaimpia katolilaisia) tai mihinkään muihinkaan. Mutta tunnit ja päivät kuluvat ilman, että Anna syö mitään. Onko Anna elävä ihme vai sittenkin vain huijari?

Ajattelin etukäteen The Wonderin olevan minun heiniäni. Ei kenties täydellinen, mutta yhtä nautinnollinen kuin vaikkapa Sarah Watersin romaanit. Etenkin historiallinen miljöö ja mielenkiintoinen ilmiö vetivät minua puoleensa. Romaani veikin heti mennessään käyden kuitenkin vähä vähältä yhä epäkiinnostavammaksi, kunnes lopulta helpottuneena suljin sen kannet. Täydellinen mahalasku.

On vaikea eritellä tässä niitä asioita, jotka The Wonderissa menevät pieleen kertomatta oleellisia asioita sen juonesta. Lyhyesti ja mitään paljastamatta voin kertoa, että melkein ne kaikki. Annan kiitokseni lähinnä vain kiinnostavalle konseptille ja kiihkouskovaisuuden esittämiselle. Kömpelöt ja paikoitellen kliseiset juonenkäänteet, tyhmät ja karikatyyrimaiset henkilöhahmot, huonolla tavalla ärsyttävä ja epäsamastuttava päähenkilö sekä pitkäveteinen kerronta, joka on ärsyttävästi konfliktissa juonivetoisuuden kanssa – niin moni romaanin keskeinen tekijä meni The Wonderissa pieleen. Luin romaanin loppuun toivoen edes viimeisten tapahtumien nostavan sen hetkeksi ylös kaivamastaan ojasta – olin jopa lukenut vaisummista arvioista, että loppu sentään pelastaa romaanin – mutta ei, loppu oikeastaan pilasi ihan kaiken, se oli naurettava.

Pidän nykyään yleensä vähän taukoa (muutamasta päivästä viikkoon) ennen kuin kirjoitan blogiini lukemastani kirjasta, ihan vain kootakseni mietteeni. The Wonderin sen sijaan luin vasta eilen loppuun, sillä kiukutti niin paljon, että oli pakko oksentaa lyhyet ajatukseni ulos jo tänään, muuten ne jäisivät oksentamatta. Nyt kiukuttaa ehkä vähän vähemmän. Toisaalta kiukun jälkeen on herännyt pelko siitä, millaisia Donoghuen muut kirjat ovat. Etenkin hänen novellikokoelmansa ovat olleet tähtäimessäni. Jos olette lukeneet muita Donoghuen kirjoja kuin Huoneen, olisi kiinnostavaa kuulla mietteitänne niistä.

44. Kirjassa käsitellään uskontoa tai uskonnollisuutta / Helmet-lukuhaaste 2017

––

Emma Donoghue: The Wonder
Little, Brown and Company 2016, 291 s.

8 kommenttia :

  1. Superkiinnostava ja erikoinen aihe ja olin jo pyörimässä pöksyissäni joskin hieman varautuneena, mutta mahalasku alkoi huolettaa. Täytyy harkita, jos sopivan hetken tullen. Minulta jäi muuten taannoin Huone (enkuksi "luin") kesken. Tai siis lopetin sen jo toisella sivulla, koska en pitänyt kirjan tyylistä ollenkaan ja heti meni hermo. Tiedostan, että todennäköisesti aika oli vain väärä, koska eihän nyt parin sivun perusteella voi tuomita koko kirjaa. Sittemmin satuin katsomaan kirjan pohjalta tehdyn elokuvan ja oikeastaan kirjan lukemiselta meni sitten pohja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olin alkuun todella innoissani tästä ja alku olikin vielä hyvä, mutta sitten äh. Tämä oli oikeastaan tosi tylsä.

      Piditkö Huoneesta elokuvana? En ole nähnyt sitä vielä. Siinä on kyllä sama juttu kuin tässä The Wonderissa, että jos katsoo elokuvan, niin kirjaa ei ole ehkä järkeä enää lukea, ellei sitten halua muuten vain tietää, miten kirja on kirjoitettu. Siis jos The Wonderista olisi tehty elokuva.

      Poista
  2. En ole erityisemmin historiallisen romaanin ystävä, mutta sekä Donoghuen Frog Music (josta olen blogannutkin) että The Sealed Letter ovat kummatkin olleet mieluisia lukukokemuksia. Melkein veikkaan, että saattaisin pitää tästä Wonderistakin, joka on ollut jo pari kolme kuukautta mulla varattuna kirjastosta, mutta olen jäädyttänyt varauksen, kun on tätä lukutulvaa niin mahdottomasti.

    Huone oli vallan hieno ja sen myötä alunperin Donoghuen löysin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, täytyy vielä yrittää Donoghuen kanssa eikä lopettaa heti tähän Wonderiin. Tai no olisi vähän hölmöä lopettaa tähän, kun pidin kuitenkin Huoneesta. Kokeilepa tätä sitten kun lukutulva vähän helpottaa!

      Poista
  3. Komppaan Omppua ja kehun Huonetta. En ole nähnyt elokuvaa. Wonderin luen heti, kunhan se on suomennettu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huoneesta pidin minäkin ja elokuvakin on vielä näkemättä. Toivotaan, että Wonder saataisiin piakkoin myös suomeksi, eiköhän se kiinnostaisi monia.

      Poista
  4. Kuulostaa kiinnostavalta. Tekee aina mieli tarttua englanninkieliseen kirjaan, kun lukee näitä sinun arvioitasi. Nyt ei ole kuitenkaan mitään omalla listalla, pitää jossain vaiheessa ottaa oikein urakaksi kehittää seuraava enkku itsellekin luettavaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Englanniksi tulee luettua kyllä koko ajan enemmän ja enemmän, kun on alkanut tarkemmin seurata mitä kirjoja Suomen ulkopuolella julkaistaan. En malta jäädä odottelemaan suomennoksia, jos niitä koskaan edes tulee. Ja pysyypähän kielitaitokin samalla ainakin jollakin tavalla yllä :)

      Poista