12.12.2016

Kevään 2017 uudet kirjat

Loppuvuoden paras hetki heti vuoden suosikkikirjojen listaamisen jälkeen on taas täällä! On siis aika katsoa, mitä uutuuskirjoja ensi keväänä julkaistaan. Isoimmat kustantamot, ja pienemmistäkin ne, joita aktiivisimmin seuraan, ovat julkaisseet nyt seuraavan kauden kataloginsa. Kirjakevät 2017 ei näytä ollenkaan hullummalta.

Atena


Jukka Laajarinne: Pinnan alla pimeä (maaliskuu)
Psykologinen trilleri maapallolla leviävästä epidemiasta, tulvista, joka tarttuu sanoista ja katseista, televisio-ohjelmista. Romaani yhdistää myytit ja arkkityypit aikamme suurimpiin uhkakuviin.

Aula&Co

Matias Riikonen: Suuri fuuga (tammikuu)
Aika ennen loppua. Teinityttö pakenee sijaisvanhempiaan selkouniin, omaa hajuaan pelkäävä poika telttailee kylmenevässä säässä, domina kiusaa uhriaan ja karhu odottaa tekoälyä.

Avain

Klaus Brax: Unhoon jääneiden huuto (helmikuu)
Ensimmäinen kotimainen yleisesitys länsimaisesta postmodernista historiallisesta romaanista.

Bazar


John Williams: Augustus (helmikuu)
Kuvitteellisista tulevan keisari Augustuksen kirjeistä ja päiväkirjamerkinnöistä rakentuva romaani. Stonerin kirjoittajan viimeiseksi jäänyt kirja.

Alan Bradley: Kuolleet linnut eivät laula (toukokuu)
Kuudennessa Flavia de Luce -sarjan osassa 11-vuotias harrastelijasalapoliisi Flavia ryhtyy ratkomaan junan alle työnnetyn miehen arvoitusta.

Gummerus


Anneli Kanto: Lahtarit (tammikuu)
Ilmajokelaiset pojat valkoisten sotaretkellä Vaasasta Viipuriin. Ääneen pääsevät suojeluskuntalaisten lisäksi jääkäri, rintamalääkäri, muonittaja, arkuttaja, englantilainen kääntäjä ja suomenhevonen.

Tuomo Jäntti: Verso (maaliskuu)
Entistä toimittajaa Alis Ismantikia pyydetään tutkimaan pakkohoitolaitoksen sisäpiirin väärinkäytöksiä. Laitoksessa on hoidettu versottuneita, ihmisiä, jotka ovat jostain tuntemattomasta syystä alkaneet kasvaa ruohoa ja lehtiä. Mitä oikeasti on tekeillä?

Han Kang: Vegetaristi (maaliskuu)
Yeong-hye päättää lopettaa lihan syönnin, mikä saa hänen lähipiirinsä kuohahtamaan. Romaani perheestä, pakkomielteistä ja naisen oikeudesta omaan ruumiiseensa. Man Booker International -voittaja.

Into


Ervo Vesterinen: Naisen ruumiin historia (helmikuu)
Teos kertoo, millaisia käsityksiä naiseudesta on ollut vallalla antiikin ajoista nykypäivään. Miten lääketiedettä ja biologiaa käytetään perustelemaan kulttuurisia ja sosiaalisia näkemyksiä sukupuolesta ja seksuaalisuudesta?

Like

Hanna Hauru: Jääkansi (tammikuu)
Tytön isä on kaatunut rintamalla ja äiti ottanut uuden miehen, johon sota on jättänyt arpia. Kun kotimökistä tulee maanpäällinen helvetti, tyttö pakenee. Vartuttuaan naiseksi hän palaa takaisin, viimeisen kerran.

Sylvain Neuvel: Uinuvat jättiläiset (tammikuu)
Kun Rose putoaa syvään monttuun, maanpinnan alta paljastuu valtavia, metallisia ruumiinosia. Seitsemäntoista vuotta myöhemmin Rose ryhtyy tutkimaan esineiden alkuperää.

Tiina Lehikoinen: Yksityisiä tragedioita (helmikuu)
Psykologisesti tarkkoja novelleja yksilöistä hädän hetkellä.


Linda Boström Knausgård: Tervetuloa Amerikkaan (helmikuu)
Tyttö, joka on lakannut puhumasta aikoja sitten. Äiti ja veli, joka on naulannut huoneensa oven kiinni, ovat tottuneet siihen. He kaikki haluavat olla rauhassa, mutta samalla kaipaavat toisiaan. Ja vain tyttö tietää, että hän on syyllinen isän kuolemaan.

Karl Ove Knausgård: Kevät (maaliskuu)
Vuodenajat-sarjan kolmas osa, jossa isä kertoo pienelle tyttärelleen kesästä, jolloin lapsi oli vielä äitinsä vatsassa.

Roxane Gay: Bad Feminist (maaliskuu)
Omakohtaisissa esseissään Gay kertoo, millaista on kasvaa ja olla nainen, musta ja feministi

Otava

Petri Tamminen: Suomen historia (tammikuu)
Hauskoja ja riemastuttavia tarinoita Suomen itsenäistymisestä tähän päivään. Tamminen vie lukijan kansallisen muistin ytimeen ja laitamille.


Katja Kallio: Yön kantaja (maaliskuu)
Vasta vankilasta vapautunut irtolaistyttö Amanda ei sopeudu varattomien naisten elämään. Pariisin katujen jälkeen hänet passitetaan Seilin saarelle. Amanda ei kuitenkaan aio sopeutua. Romaani on saanut inspiraationsa Amanda Fredrika Aaltosen (1865–1918) tarinasta.

Philip Teir: Tällä tavalla maailma loppuu (maaliskuu)
Hauska romaani ja kesähuviladraama perheestä, joka aikoo viettää koko kesän suvun huvilalla meren rannalla. Mutta mitä tapahtuu, kun naapurissa asuu ekopessimistinen yhteisö ja lapsuus nousee pintaan yllättävällä tavalla?

S&S

John Hirst: Euroopan lyhin historia (toukokuu)
Miksi eurooppalainen sivilisaatio muutti koko maailmaa? Tiivis teos kertoo, mistä eurooppalaisuudessa on oikeastaan kysymys.

Siltala

Harry Salmenniemi: Uraanilamppu ja muita novelleja (tammikuu)
Ihmeellinen ja kiero novellikokoelma, joka muun muassa kasvaa parodiaksi pikkukylämentaliteetista ja rasismista. Proosadebyytti.

Geir Gulliksen: Kertomus eräästä avioliitosta (maaliskuu)
Häkellyttävän tarkka ja älykäs kuvaus kahden ihmisen yhteiselon hajoamisesta. Täydellisen avioliiton ruumiinavaus.

Miranda July: Uimakoulu (maaliskuu)
Novellikokoelma, jossa näennäisesti mitäänsanomattomat hetket, viattomat väärinkäsitykset ja nolot paljastukset muuttuvat asioiksi, jotka voivat kääntää kaiken päälaelleen.

Tammi

Petina Gappah: Muistojen kirja (helmikuu)
Memory on albiinonainen, joka odottaa sellissä kuolemantuomiota, koska häntä syytetään valkoisen kasvatti-isänsä murhasta. Mutta kuinka paljon muistin varaan voi rakentaa ja entä jos muistot ovatkin valheellisia?


Alice Munro: Jupiterin kuut (maaliskuu)
Munron neljäs, ennen suomentamaton neljäntoista tuttuun tapaan eleettömän, mutta niin vahvan novellin kokoelma.

Hanya Yanagihara: Pieni elämä (maaliskuu)
Järkyttävä ja liikuttava kuvaus ystävyydestä, muistista ja sietokyvyn rajoista. Tarina neljästä newyorkilaisesta opiskelukaverista, joista yhden kannettavana on kammottava menneisyyden taakka.


Tove Jansson (toim. Sirke Happonen): Bulevardi – ja muita kirjoituksia (maaliskuu)
Uusi kokoelma Janssonin aikaisemmin julkaisemattomia novelleja, esseitä ja muita kirjoituksia sekä kuvituksia.

Teos

Anu Kaaja: Leda (helmikuu)
Erään myytin mukaan Jupiter laskeutui kerran joutsenen hahmossa nuoren Leda-nimisen neidon luo ja – lopunhan jo tietää. Mielipuolisessa kuvaelmassa myytti kerrotaan uudelleen, niin kuin sen oikeasti pitäisi mennä.

Mikko Rimminen: Maailman luonnollisin asia (helmikuu)
Berliinissä asuva Ernst käy päivittäin töissä ja vain on, ihan kuin kaikki muutkin. Sitten hänet yhtäkkiä siirretäänkin uuden tehtävän pariin kellarilaboratorioon. Hänen täytyy vartioida salaperäistä "kuutiota". Samaan aikaan toisaalla tai ihan eri aikaan samassa paikassa tai jotain siltä väliltä ruotsalainen laupeudensisar Elsa hoitaa sotavankeja Siperiassa. Aika, paikka ja etäisyys alkavat poukkoilla sinne ja tänne.

Jarkko Volanen: Hiekankantajat (maaliskuu)
Aura ja Henri muuttavat kaupungista saareen. He kunnostavat kotiaan ja haaveilevat tulevaisuudesta. Mutta julma kevät hajottaa jään lisäksi paljon muuta.

Hilary Mantel: Margaret Thatcherin salamurha (maaliskuu)
Yhdentoista novellin kokoelma, jossa sijansa saavat groteskit yksityiskohdat ja ihmisen vino kasvu, puutteet ja heikkoudet.

WSOY


Tuuve Aro: Lihanleikkaaja (tammikuu)
Novellikokoelma, jossa lihanleikkaaja on kutsumaton vieras puutarhassa, jyrkkä käänne elämässä. Aron kokoelma on täyttä novellia.

Marisha Rasi-Koskinen: Eksymisen ja unohtamisen kirja (helmikuu)
Julia on lähdössä matkalle, mutta on outoa, että sinne on lähdettävä aamuyön hämärissä. Jan on kiinnostuneempi numeroista kuin ihmisistä, joten hänet lähetetään leirille saamaan ystäviä. Vaellusretkestä tulee kuitenkin selviytymistaistelu. Julian ja Janin kohtalot sekoittuvat toisiinsa, jokin vetää heitä kohti toisiaan.

Katja Kaukonen: Lumikadun kertoja (maaliskuu)
Pikkukaupungin väki Puolassa vuonna 1937. Eurooppa ei vielä tiedä mikä sitä odottaa. Vuosien vieriessä puolalaisista aletaan muokata orjakansaa. Nielaiseeko tuho myös koko Lumikadun?


Miki Liukkonen: O (huhtikuu)
O on romaani, joka kertoo muun muassa olympialaisiin valmistautuvasta uimajoukkueesta, neuroosejaan pihavarastoon pakenevasta miehestä, hevoskauppoja tekevistä romaneista, jotka aikapoimun takia elävät kaksi tuntia tulevaisuudessa, ja Johan Sebastian Bach -faneista. O on kirja arjesta, tässä ja nyt.

Elena Ferrante: Uuden nimen tarina (huhtikuu)
Napolilaissarjan toinen osa, jossa ystävykset Lila ja Elena ovat nyt nuoria aikuisia. Toinen jää kotiin, toinen lähtee, mutta molemmat kapinoivat omalla tavallaan lapsuudessa annettuja rajoja vastaan.


Zadie Smith: Swing Time (huhtikuu)
Kaksi tyttöä, jotka haaveilevat tanssijanurasta, mutta vain toisella on siihen lahjoja. Romaani ystävyyden voimasta, musiikista yli rajojen ja sitkeistä juurista.

Lars Jansson: Muumit. Sarjakuvaklassikot X (huhtikuu)
Kymmenes kokoelma hersyvän hauskoja alkuperäisiä muumisarjakuvia.

––

Kevään tärpeistäni löytyy runsaasti niin kotimaista kuin suomennettuakin kirjallisuutta. Kevät lienee kuitenkin kotimaisen kirjallisuuden juhlaa, sillä reilu puolet tärpeistäni näyttää olevan kotimaisten kirjailijoiden kirjoja. Virkistävä poikkeus!

Joukossa on minulle ihan uusia kirjailijoita, mutta myös vanhoja tuttuja. Muutaman suomennetuista olen ennättänyt jo lukea: Hanya Yanagiharan Pieni elämä (A Little Life, 2015) ja Elena Ferranten Uuden nimen tarina (The Story of a New Name, 2013). Tarjoan niitä silti tärpeiksi, sillä etenkin ensiksi mainitun vastaanotto Suomessa kiinnostaa kovasti.

Jos pitäisi valita vielä tärpeistä tärpeimmät (= mitkä kirjat haluan ehdottomasti lukea hetitässäjanyt), valitsisin

Anneli Kannon Lahtarit, koska viime vuonna julkaistu Pyöveli on ihan mahtava ja luotan siihen, että tälläkin kertaa Kanto on kirjoittanut ihan mahtavan historiallisen romaanin.
Han Kangin Vegetaristin, jonka aion lukea englanninkielisenä käännöksenä ihan pian, koska olen malttamaton.
Sylvain Neuvelin Uinuvat jättiläiset, jonka aion myös lukea pian alkuperäiskielellä, koska se on odottanut hyllyssä jo tovin.
Linda Boström Knausgårdin Tervetuloa Amerikkaan, koska pidin kovasti Helioskatastrofista.
Katja Kallion Yön kantajan, koska se muistuttaa minua Riitta Jalosen upeasta Kirkkaudesta.
Geir Gulliksenin Kertomuksen eräästä avioliitosta, koska älykäs romaani kuulostaa vain niin puoleensavetävältä.
Tove Janssonin Bulevardin jo vaikka vain upean kantensa vuoksi. Ja tietysti muutenkin.
Hilary Mantelin Margaret Thatcherin salamurhan, koska olen muutenkin halunnut lukea sen jo kauan aikaa.
Miki Liukkosen O:n, joka vaikuttaa varsin kunnianhimoiselta romaanilta.

Vielä muutama huomio: Milloin viimeksi olen löytänyt Liken katalogista kerralla näin monta kiinnostavaa kirjaa? Ja katsonko nykyään katalogeja novellinhuuruisten lasien läpi vai julkaistaanko ensi keväänä oikeasti poikkeuksellisen paljon novellikokoelmia?

Mitä kevään kirjoja sinä odotat eniten?

15 kommenttia :

  1. Eniten odotamme Tove Janssonin Bulevardia ja Charles Bukowskin Rakkaus on koira helvetistä -runokokoelmaa.
    Samaan kiinnitin muuten huomion, novellikokoelmien määrään. Vai kiinnittääkö niihin vain enemmän huomiota novellihaasteen myötä?
    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Bulevardi vaikuttaa ihanalta kirjalta, miten sitä malttaa odottaa maaliskuuhun asti!

      Luulisin, että olisin huomioinut ainakin tämän vuoden syksyn uutuusten osalta novellikokoelmat, mutta ei niitä kertynyt silloin tärpeiksi asti kuin yksi. Voisiko tosiaan olla niin, että ensi keväänä novellikokoelmia oikeasti ilmestyy enemmän kuin vaikkapa tänä vuonna? No, joka tapauksessa: mahtavaa!

      Poista
  2. Unohdin itse lisätä listalleni Miki Liukkosen O:n! Vaikutti todellakin kunnianhimoiselta romaanilta. Jäi kiinnostamaan todella kovasti! Bulevardikin jäi omalta listaltani pois (olen ollut huolimaton näköjään) :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi muiden blogeista on helppo bongata unohtuneet :D Minulle käy aina niin, että vasta blogiarvioiden myötä kiinnostun kovasti jostain kirjasta, joka ei alkujaan eli katalogeja selaillessani herättänyt hirveästi mitään haluja lukea sitä. Eli tämäkin lista olisi varmaan oikeasti tuplasti pidempi!

      Mikähän ongelma minulla on, sillä jo toista kertaa tänään huomaan, etten ole liittynyt jonkun toisen blogin lukijaksi, vaikka mielestäni olen! Nyt siis sinunkin blogin kohdallasi. Raivostuttavaa. Vaihdoin yhdessä välissä käyttäjätiliä, joten siinä on varmaan tapahtunut jotain. Täytyy korjata asia ja tulla lukemaan sinun katsauksesi ensi kevääseen :)

      Poista
    2. Onneksi on kirjablogit! :D

      Itsellenikin käynyt joskus noin! Mutta kiva, että kävit lukemassa! :)

      Poista
  3. Näistä odotan ehdottomasti eniten Williamsin Augustusta, Janssonin Bulevardia sekä Kangin Vegetaristia! Lisäksi Otavalta ilmestyvä Yaa Gyasin Matkalla kotiin kiinnosta hurjasti, ja olen varsin iloinen tän kiinnostavan käännöskirjallisuuden määrän äärellä, tämä vuosi kun on mennyt vähän yliedustetusti kotimaisen parissa, ensi vuonna voisi kallistella tilannetta taas jollei käännöskirjallisuuden eduksi niin ainakin tasaväkisemmäksi. :)

    Anneli Kannon Lahtari oli taas itseltäni mennyt ohi näitä katalogeja selaillessa, se täytyy lukulistalle nostaa myös ehdottomasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vegetaristi vaikuttaa varsin mielenkiintoiselta tapaukselta. Luen sitä paraikaa englanniksi.

      Minä olen puolestani iloinen, että tuli listattua enemmän kotimaisia kuin käännöksiä, kun aikaisempina kausina se on tainnut aina olla toisin päin. Tosin vaikea vielä sanoa, tuleeko ensi keväänä tai vuonna todellisuudessa luettua enemmän kotimaisia. Tuskinpa, kun en aikaisemminkaan ole, mutta jospa osuus olisi silti isompi :)

      Jos et ole vielä lukenut Kannon Pyöveliä, niin lue ihmeessä sekin!

      Poista
  4. Näistä kiinnostaa Hauru, Kallio, Bradley ja Linda Boström Knausgård. Olen varannut jo kirjastosta pitkän listan kirjoja, niistä lähemmin ensi vuonna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minunkin täytyy alkaa tehdä varauslistaa kirjastoon, suurin osa tulee kuitenkin lainattua sieltä :) Jäädäänpä odottelemaan ensi vuotta!

      Poista
  5. Kiitos kattavasta kevät-esittelystä. Tämä oli ensikosketukseni tulevaan:) Nyt kun olen hoitovapaalla kotona, ei tule juuri seurattua mitä kirjamaailmassa tapahtuu justnyt. Sitten kun palaan taas kirjakaupan arkeen niin tilanne muuttuu. Luettelemistasi kirjoista jäi kiinnostamaan Katja Kallion romaani ja New Yorkiin sijoittuva Pieni elämä. Ja kyllä - tuntuu poikkeuksellisen runsaalta novellikirjakasalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa, että tästä oli sinullekin hyötyä! :)

      Ihanaa, että kiinnostavia novellikokoelmia ilmestyy keväällä niin paljon. Tässä listauksessani ei edes ollut ne kaikki!

      Jännittävää kuulla, minkälaisen vastaanoton Pieni elämä saa kotimaisissa kirjablogeissa. Minusta se oli hirveän ristiriitainen kirja. Alkuun pidin, mutta ajan myötä aloin nähdä siinä ei niin edullisia asioita.

      Poista
  6. Tuon Kangin Vegaanin sain juuri luettua englanniksi ja odotan kyllä innolla, miten suomalainen lukeneisto suhtautuu siihen. Tulevien arvioiden lukemisten ohella varron muun muassa Williamsin Augustusta, Liukkosen 0-mysteeriromaania ja Rimmisen uusinta. -Petter

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin luin Vegetaristin pari päivää sitten, ollaan oltu samoihin aikoihin liikkeellä :) Vielä kun saisi purettua ajatukset sanoiksi!

      Poista
  7. Williamsin Augustus kiinnostaa nyt kovasti. Sain juuri Sahlbergin Pilatuksen luetuksi ja tykkäsin kovasti. Sielläkin jumala Augustus esiintyy. Pilatus piirtää hienon kuvan Varuksen legioonassa taistelleesta Pilatuksesta, joka sitten päätyy Juudean prefektiksi. Haluan tutkiskella Williamsin maailmaa tuolta ajalta, kiitos vinkistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen vielä vähän kiikun kaakun tuon Augustuksen suhteen. Kiinnostaa, koska se on Williamsin kirjoittama, mutta toisaalta ei kamalasti, koska Rooman keisarit eivät kuulu kiinnostuksenkohteisiini niin kuin ei antiikki aikakautena ylipäätään. Mutta saa nähdä, Williams kirjoittaa varmasti jälleen todella hyvin.

      Poista