Yoko Ogawa: Professori ja taloudenhoitaja


eπi + 1 = 0

Professori on hankala tapaus. Hänen asiakaskorttinsa taustapuolella on jo yhdeksän sinistä tähtileimaa, joista jokainen kertoo taloudenhoitajan vaihtumisesta. Kotipalveluiden välitystoimisto lähettää professorin luo jälleen kerran uuden taloudenhoitajan. Työhaastattelussa taloudenhoitaja saa kuulla professorin kälyltä, että auto-onnettomuudesta aiheutuneen aivovamman takia professorin muisti on vain 80 minuutin mittainen. Tasan tunti ja kaksikymmentä minuuttia.

Ja niin uusi taloudenhoitaja aloittaa työssään. Aina uudestaan ja uudestaan, sillä professori ei enää muista häntä seuraavana päivänä, saatika edes 80 minuutin päästä. Vaikka professorin muisti on lyhyt, hän kykenee kuitenkin muistamaan kaiken ennen onnettomuutta – ennen kaikkea numerot, yhtälöt, koko matematiikan kauneuden. Sen hän myös opettaa taloudenhoitajalle ja tämän 10-vuotiaalle pojalle, Juurelle.

Yoko Ogawan Professori ja taloudenhoitaja on lämmin ja hiljainen, kenties japanilaisen minimalistinen romaani. Se on tunnelmaltaan aika melankolinen, mutta lohdullinen. Professorin, taloudenhoitajan ja pojan suhde kehittyy ainutlaatuiseksi, ja on ihana ajatus, että niin erilaiset ihmiset ystävystyvät ja oppivat jotain tärkeää toisiltaan. Taloudenhoitaja ja hänen poikansa osaavat professorin avulla todellakin arvostaa hetkessä elämistä.

Romaanin kerronta on melko toteavaa ja havainnoivaa, mikä sopii yhteen romaanin tunnelman kanssa. Pidin kerronnasta, vaikka se myös etäännytti. Pidin henkilöistä, koska heistä ei kerrottu kaikkea, mutta en siitä, että he jäivät liian etäisiksi. Iloitsin heidän ystävyydestään, mutta en tuntenut heitä kohtaan juurikaan mitään muuta. Romaanit, joissa ei tapahdu paljon, ovat usein mieleeni, mutta Professorissa ja taloudenhoitajassa suurimpana ongelmana oli koko ajan taustalla lymyävä sentimentaalisuus. Ihan siihen suuntaan se ei keikahtanut, mutta lähellä oli.

Romaanissa oli omat, kauniit hetkensä, mutta en onnistunut saamaan siitä niin paljon irti kuin olisin halunnut. Se on kuin sunnuntai-ilta, vähän turruttava, mutta lohdullinen.

Muissa blogeissa: Kartanon kruunaamaton lukija ja Ullan luetut kirjat.

––

Yoko Ogawa: Professori ja taloudenhoitaja
(Hakase no Aishita Sûshiki, 2003)
Suom. Antti Valkama
Tammi 2016, 286 s.

Tunnisteet: , , , ,