5.11.2016

Yoko Ogawa: Professori ja taloudenhoitaja


eπi + 1 = 0

Professori on hankala tapaus. Hänen asiakaskorttinsa taustapuolella on jo yhdeksän sinistä tähtileimaa, joista jokainen kertoo taloudenhoitajan vaihtumisesta. Kotipalveluiden välitystoimisto lähettää professorin luo jälleen kerran uuden taloudenhoitajan. Työhaastattelussa taloudenhoitaja saa kuulla professorin kälyltä, että auto-onnettomuudesta aiheutuneen aivovamman takia professorin muisti on vain 80 minuutin mittainen. Tasan tunti ja kaksikymmentä minuuttia.

Ja niin uusi taloudenhoitaja aloittaa työssään. Aina uudestaan ja uudestaan, sillä professori ei enää muista häntä seuraavana päivänä, saatika edes 80 minuutin päästä. Vaikka professorin muisti on lyhyt, hän kykenee kuitenkin muistamaan kaiken ennen onnettomuutta – ennen kaikkea numerot, yhtälöt, koko matematiikan kauneuden. Sen hän myös opettaa taloudenhoitajalle ja tämän 10-vuotiaalle pojalle, Juurelle.

Yoko Ogawan Professori ja taloudenhoitaja on lämmin ja hiljainen, kenties japanilaisen minimalistinen romaani. Se on tunnelmaltaan aika melankolinen, mutta lohdullinen. Professorin, taloudenhoitajan ja pojan suhde kehittyy ainutlaatuiseksi, ja on ihana ajatus, että niin erilaiset ihmiset ystävystyvät ja oppivat jotain tärkeää toisiltaan. Taloudenhoitaja ja hänen poikansa osaavat professorin avulla todellakin arvostaa hetkessä elämistä.

Romaanin kerronta on melko toteavaa ja havainnoivaa, mikä sopii yhteen romaanin tunnelman kanssa. Pidin kerronnasta, vaikka se myös etäännytti. Pidin henkilöistä, koska heistä ei kerrottu kaikkea, mutta en siitä, että he jäivät liian etäisiksi. Iloitsin heidän ystävyydestään, mutta en tuntenut heitä kohtaan juurikaan mitään muuta. Romaanit, joissa ei tapahdu paljon, ovat usein mieleeni, mutta Professorissa ja taloudenhoitajassa suurimpana ongelmana oli koko ajan taustalla lymyävä sentimentaalisuus. Ihan siihen suuntaan se ei keikahtanut, mutta lähellä oli.

Romaanissa oli omat, kauniit hetkensä, mutta en onnistunut saamaan siitä niin paljon irti kuin olisin halunnut. Se on kuin sunnuntai-ilta, vähän turruttava, mutta lohdullinen.


––

Yoko Ogawa: Professori ja taloudenhoitaja
(Hakase no Aishita Sûshiki, 2003)
Suom. Antti Valkama
Tammi 2016, 286 s.

14 kommenttia :

  1. Minä ihastuin tähän kovasti, jotenkin kirjan lämpö ja taitava kerronta vei mukanaan. Ihana, positiivinen yllättäjä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hölmöä, koska tunnistan nuo samat asiat, joista sinä olet tässä kirjassa pitänyt, mutta silti lukukokemus jäi vähän vaisuksi. Mutta eteenpäin ja niin edelleen!

      Poista
  2. Kuulostaa hyvältä, tuosta mainitsemastasi etäisyyden tunnusta huolimatta. Odotan tätä kovasti kirjastosta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti tykkäät, kirjan lukeneet kommentoijat ovat ainakin minua enemmän. Tämä on sellainen kirja, jota uskaltaa suositella monelle. Luulen, että moni pitää, harva tuskin ainakaan vihaa.

      Poista
  3. Minä pidin tästä kovasti, kuten muistakin lukemistani Ogawan kirjoista. Minua viehättää minimalistisuus ja tietynlainen pidättyväisyys, jota on havaittavissa monissa japanilaisissa romaaneissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyykin ottaa selvää, mitä kaikkea muuta Ogawa on kirjoittanut. Ilmeisesti vaikka ja mitä. Ajattelinkin, että minimalistisuus on se japanilaisten romaanien juttu, vaikken kovin montaa ole lukenut. Tykkään myös siitä ja pidättyväisyydestäkin, esimerkiksi Hiraiden Kissavieras oli tosi kiva. Tämä romaani jäi kuitenkin vähän vaisuksi, mutta ei missään nimessä huono ollut!

      Poista
  4. Lukeudun tykästyneisiin: Ogawan tarinankudonnan, Professorin, taloudenhoitajan ja Juuren edessä olin täysin aseeton ja antauduin mielihyvin täysillä kerronnan vietäväksi. Tämä on kaunis romaani siitä, kuinka me parhaimmillaan ihmisinä voimme toinen toisemme kohdata. Hienoviritteinen ja samalla vahva teos täynnä herkkyyttä ja kunnioitusta:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa, että pidit! Minäkin pidin (tästä olisi vaikea olla pitämättäkään), mutta en ihastuksiin asti. Vähän pelkäsin, että lopussa tapahtuu jokin oikein siirappinen käänne, mutta ei onneksi.

      Poista
  5. Kuulostaa tosi kiinnostavalta kirjalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokeilehan! Tässä on aika paljon puhetta matematiikasta, mutta se oli aika kiehtovaa (olen huono matikassa).

      Poista
  6. Yoko Ogawan Professori ja taloudenhoitaja oli minulle täysin vieras, mutta odotin kirjaa. Pidän japanilaiseta nykykirjallisuudesta. Toivottavasti Ogawan kirjoja suomennetaan lisää tai sitten pitää tilata enkuksi. Matematiikka ei ole minun juttu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olin joskus kuullut englanninkielisestä käännöksestä, mutta vasta suomennoksen myötä oikeasti kiinnostuin. Olisi mukavaa lukea hänen muitakin teoksiaan. Onneksi matikka oli tässä melko helposti ymmärrettävää, se ei ole minunkaan vahvinta aluettani :)

      Poista
  7. Minä luin tämän juuri ja pidin. Minulle tämä oli sellaista lämmintä ja sympaattista hyvän mielen luettavaa, vaikka pieni melankolisuus taustalla oli sekä kaikki ne avoimeksi jääneet kysymykset. Taustalla oli enemmän kuin kerrottiin ja siitä pidin. Pitääkin kirjoitella tästä pian blogiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullekin tämä tuotti melankolisesta tunnelmastaan huolimatta hyvän mielen. Aika hyvä välipalakirja! Jään odottelemaan tarkempia mietteitäsi tästä.

      Poista