10.11.2016

Lue novelleja!


Reader, why did I marry him? -blogin Omppu haastoi eilen kaikki mukaan lukemaan novelleja. Olen huono ottamaan osaa haasteisiin, mutta tämä novellihaaste on kuin minua varten laadittu, sillä tarkoituksenani on ollut tänä vuonna lukea paljon novelleja! En ole vielä (koskaan?) kyllästynyt niihin, joten jatkan samaa harrastusta varmasti vielä tulevaisuudessakin.

Vielä pari vuotta sitten en lukenut novelleja juuri ollenkaan, vierastin tai jopa pelkäsin niitä. Ajattelin, ettei novellista voi millään saada niin paljon irti kuin romaanista, novellihan loppuu ennen kuin se ehtii edes alkaa. Ja niissähän on usein sellainen omituinen, auki jäävä loppukin, eihän niistä mitään ymmärrä.

Onneksi olin väärässä. Mieleni murtaja taisi olla vuoden 2014 keväällä lukemani Colm Tóibínin Äitejä ja poikia. Silloin aloin tosissani miettiä, mikä novelleissa minua oikein häiritsee. Mainitsin tuolloin syiksi, että eihän novelleissa voida millään ehtiä luoda sitä kaikkea, mitä romaaneissa on, henkilöhahmot jäävät etäisiksi, tarinat vaillinaisiksi, juonet puolitiehen. En kuulemma samasta syystä pitänyt lyhyistä, noin 100 sivuisista romaaneistakaan. Nyt naurattaa, sillä olen noista kaikista syistä täysin eri mieltä, niistä lyhyistä romaaneistakin.

Novelli on taitoa vaativa tekstilaji. Myös 800-sivuinen romaani vaatii taitoa, mutta eri syistä. Novelleissa minua viehättää se, miten kirjailija onnistuu tiivistämään lyhyeen tekstiin niin paljon kaikkea, oli se kaikki sitten mitä tahansa. Usein novellit loppuvat hieman arvoituksellisesti ja nykyään pidän paljon sellaisista lopuista, sillä ne jättävät tilaa lukijan mielikuvitukselle. Vaillinaisuus tai juonen puolitiehen jääminen eivät enää haittaa. Sekään ei pidä paikkansa, että novellien henkilöhahmot jäisivät jotenkin automaattisesti aina etäisiksi. Muistan yhä useiden lukemieni novellien päähenkilöt, heidän tekonsa ja tunnetilansa. Itsestäänselvä, mutta tärkeä havainto entiselle novellikammoiselle oli myös se, että kaikki novellit eivät ole samanlaisia.

Suomessa julkaistaan nykyään aika vähän novellikokoelmia (pienet kustantamot ovat onneksi kunnostautuneet tässä asiassa, ainakin spefin puolella, mutta kun ne eivät valitettavasti näy suurelle yleisölle). Inahdus-blogin mukaan meitä vaivaa suorastaan novellikato, joka saattaa johtua siitä, että novellikokoelmat suljettiin pois Finlandia-palkintokisasta vuonna 1993. Olen samoilla linjoilla. Suomalainen Runeberg-palkinto ottaa onneksi romaanien lisäksi huomioon novellit, esseet ja runot, ja siksi harkitsen vakavasti ottavani sen mukaan kirjallisuuspalkintokatsauksiini. Isossa-Britanniassa ja Yhdysvalloissa novellit ovat omien epävarmojen havaintojeni mukaan trendikkäämpiä. Onkin vähän hölmöä, että löydän paljon helpommin mielenkiintoisia ulkomaisia novellikokoelmia kuin suomalaisia, vaikka seuraan paljon tarkemmin suomalaista kirjallisuusmaailmaa.

Juuri kaiken edellä olevan vuoksi tämä novellihaaste onkin niin mainio. Toivottavasti se rohkaisee ihmisiä lukemaan enemmän novelleja ja huomaamaan, miten hieno kirjallisuudenlaji novelli on – etenkin jos novelleja ei tule muuten juuri luettua. Toivottavasti haaste ylipäätään tuo näkyvyyttä novelleille. Haaste on tarkoituksella mahdollisimman kynnyksetön, riittää kun luet vaikka vain yhden novellin ja bloggaat siitä. Lukuaikaa on 7.5.2017 asti. Käy ilmoittautumassa mukaan Ompun blogissa!

Lopuksi vinkkilista novellikokoelmista, jotka olen lukenut parin viime vuoden aikana:

Adam Johnson: Fortune Smiles
Yksiä parhaimpia lukemiani novellikokoelmia ja ylipäänsä kirjoja tänä vuonna. Vuoden 2015 National Book Award -voittaja. Novellit sijoittuvat nykyaikaan tai lähitulevaisuuteen, ja niitä yhdistää teknologia ja epävarmuus tulevaisuudesta.

Munro on novellien kuningatar! Hänen novellinsa ovat vähän pidempiä, joten ne sopivat erinomaisesti novellikammoisille.

Boccaccio: Decamerone
Keskiaikainen juoninovellin esi-isä. En ehkä suosittele lukemaan tätä yhdellä kertaa kannesta kanteen.

Colm Tóibín: Äitejä ja poikia
Äitien ja poikien välisiä suhteita, eri pituisia novelleja.

Johan Bargum: Novelleja 1965-2015
Toinen kova tänä vuonna lukemistani kirjoista. Laaja ja monipuolinen kattaus Bargumin upeita, usein luopumista ja menetystä kuvaavia novelleja.

Kazuo Ishiguro: Yösoittoja
Keskimittaisia novelleja, joiden teemana on musiikki.

Nimestään huolimatta laskisin tämän myös eräänlaiseksi novellikokoelmaksi. Lyhyitä ja älykkäitä novelleja yhdistää ihmisen toiminta maailman luhistuessa. Tsekkaa myös Krohnin muut novellikokoelmat.

Lyhyitä, mutta voimakkaita tilannekuvia ihmisten välisistä hetkistä.

Tove Jansson: Kesäkirja
Yhteneväisen tarinan muodostamia eri mittaisia novelleja kesän kaipuuseen. Tsekkaa myös muut Janssonin novellikokoelmat.

––

Mikä on paras lukemasi novellikokoelma tai yksittäinen novelli?

19 kommenttia :

  1. Ainoa novellikokoelma, jonka minä olen lukenut on Annie Proulxin Näin on hyvä. Se oli kyllä mielestäni hyvä kirja, mutta en sitten innostunut sen enempää novelleja lukemaan... Samoista syistä olen niitä karttanut kuin mitä sinäkin olet luetellut. Ehkä minunkin pitäisi osallistua haasteeseen. :D Minäkin innostuin vasta aloittamaan kirjablogin, voi käydä kurkkaamassakin jos kiinnostaa: https://kirjojenpyorteissa.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes huippua, uusi kirjablogi! Tulen vastavierailulle :)

      Minä en olekaan lukenut Proulxia, täytyykin harkita hänen lukemistaan tähän haasteeseen. Brokeback Mountain ei taida olla tuossa Näin on hyvä -kokoelmassa? Elokuva on toistaiseksi ainoa kosketukseni kirjailijaan. Kiitos vinkistä, siksi lemppareita kyselenkin, ihan itsekkäistä syistä :D Ja kannustan tietysti osallistumaan haasteeseen!

      Poista
  2. Maarit Verronen on oma novellistisuosikkini! Hänen vaatimaton, tarkkaileva tyylinsä sopii novelleihin hienosti. Luotettava ohikulkija on Verrosen kokoelmista se, johon tutustuin ensimmäiseksi ja joka on jäänyt parhaiten mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihan loistavasta vinkistä! Verronen on minulle entuudestaan tuntematon nimi, mutta kun googlailin hänen teoksiaan, sain niistä vähän krohnimaisia viboja. Täydellistä siis!

      Poista
  3. http://kirjasahkokayra.blogspot.fi/2016/07/kaksiosainen-sukunimi.html
    Dina Rubinan Kaksiosainen sukunimi sisältää mukavia novelleja :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että joku muukin oli bongannut tämän pikkuisen ja tykännyt. Erityisesti ensimmäinen novelli oli tykki!

      Poista
    2. Oi, kiinnostavan oloinen pieni kokoelma ja vieläpä tuplasuositukset! Laitan muistiin :)

      Poista
  4. Luigi Pirandellon klassiset novellit. Häneltä on suomennettu kaksi kokoelmaa: Sitruunoita Sisiliasta ja Ahdas frakki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Italialaista kirjallisuutta ei ole tullut luettua liiaksi asti, joten Pirandelloon olisi mukava tutustua. Mahtavaa, että teidän suosikeista saa niin hyviä vinkkejä!

      Poista
  5. Minulla on novelleihin hyvin samankaltainen suhde kuin sinulla. Ennen vierastin ja välttelin juuri samoista syistä kuin sinä ja nykyään pidän, jopa niistä arvoituksellisista tai auki jäävistä lopuista. Toki kaikista novelleista en vieläkään pidä, mutta enpähän minä pidä kaikista romaaneistakaan. Munro on, kuten ehkä tiedätkin, lempparini. Ehkä otan osaa haasteeseen, kun ainakin juuri niitä Munroja on lukematta vielä muutama!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, ei kaikki novellit ole hyviä, kuten ei kaikki romaanitkaan. En esimerkiksi järin nauttinut Decameronesta – pienempinä annoksina eli noin kymmenelle vuodelle jaettuna se olisi ollut ehkä ihan ok :D

      Minäkin lainasin taas uuden Munron kokoelman käydessäni viimeksi kirjastossa. Hänen novelleihinsa voi luottaa.

      Poista
  6. Olen lukenut viimeksi Eeva Kilven novelleja, ne ovat onneksi usein sen verran pitkiä että niihin pääsee uppoutumaan mukaan. Itse karsastan juuri sellaisia lyhykäisiä novelleja jotka loppuvat juuri kun olet päässyt oikeaan tunnelmaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ehkä vähän hölmö, kun en tiennyt, että Eeva Kilpi on kirjoittanut novelleja! Puolustaudun sillä, että ne on näemmä kaikki kirjoitettu ennen syntymääni :D Mutta enpä ole koskaan muutenkaan lukenut Kilpeä, pitää kyllä korjata se erhe niillä novelleilla.

      Luen tällä hetkellä Leena Krohnin Donna Quijote ja muita kaupunkilaisia -kokoelmaa, jossa novellit ovat pituudeltaan suunnilleen yhden ja kolmen sivun väliltä. Minäkään en ole tottunut näin lyhyeen, mutta onpahan virkistävä kokemus.

      Poista
  7. Tosi hyvä, että blogimaailmassa on nyt nostettu novellit näin hyvin esiin ja käydään keskustelua asiasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Olen iloinen Ompun puolesta, miten niin moni on ilmoittautunut mukaan haasteeseen. Toivottavasti tulevan puolen vuoden aikana luemme yhdessä satoja ellei peräti tuhansia novelleja. Novellit ovat minulle suht tuore juttu, joten on myös mahtavaa saada paljon uusia vinkkejä, näissä kommenteissakin on tullut jo niin monta uutta nimeä.

      Poista
  8. Helppoja novellikokoelmia novellikammoisille voisivat olla myös Ursula Le Guinin Neljä anteeksiantoa sekä Johanna Holmströmin Camera obscura. Näissä pitkähköt tarinat liittyvät toisiinsa, ja jokainen tarina kertoo jotain myös edellisestä.

    Itse rakastuin novelleihin luettuani Jhumpa Lahirin kokoelman Tämä siunattu koti (tämä Lahirin esikoisteos palkittiin Pulitzerillakin!). Vaikka Lahiri on sittemmin kirjoittanut myös romaaneja, hän on mielestäni parhaimmillaan juuri lyhyissä teksteissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla taitaakin olla jossain hyllyssä tuo Holmströmin Camera obscura, lukemattomana tietysti, mutta sehän sopisikin hyvin tähän haasteeseen. Pitemmät novellit ovat kyllä hyviä novellikammoisille, niissä juoni ehtii usein kehittyä paremmin ja tuntuu kuin lukisi romaania. Kiitos hyvistä vinkeistä!

      Poista
  9. Nappasin itselleni hyllystä samantien yhden lukemattoman Munron lukuvuoroon, ihan jo tämän haasteen innoittamana. Minullekin on auennut novellien maailma oikeastaan vasta tässä kirjabloggaamisen aikana, varsin tiukassa ne ennakkoluulot tätä kaunokirjallisuuden muotoa kohtaan ovat olleetkin. Nyt onneksi toisin, ja parastahan tässä haasteessa on saada entistä enemmän novellivinkkejä myös itselleen, jotain mihin syventyä. Yksi ensimmäisiä novellikokoelmiani on ollut Chimamanda Ngozi Adichien Huominen on liian kaukana, sitä suosittelisin ehdottomasti myös kaikille! :>

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Munroa täytyy lukea itsekin lisää, tämä on hyvä syy siihen :)

      Novellit ovat muuten siitäkin kivoja, että niitä on helppo lukea yhtä aikaa jonkun romaanin kanssa. Useimmiten luen vain yhtä kirjaa kerrallaan, maksimissaan kahta, mutta joskus pitkän romaanin kanssa alkaa kaivata vähän vaihtelua vaikka kyseinen romaani hyvä olisikin. Novellit ovat just sopivia siihen tarkoitukseen, jos ei halua aloittaa jotain uutta pitkää romaania. Muutenkin tykkään lukea novellikokoelmia hitaasti maistellen, en nopeasti ahmaisten.

      En olekaan lukenut vielä yhtään Adichien kirjaa, joten täytyy laittaa tuo novellikokoelma muistiin. Kiitos vinkistä :)

      Poista