28.11.2016

George Saunders: Joulukuun kymmenes


Olen jo pitkään halunnut lukea George Saundersin novelleja, etenkin kokoelman Joulukuun kymmenes. Sitten kävi tuuri ja se tuli vastaan Oulun Akateemisen kirjakaupan loppuunmyynnissä viime syksynä, vieläpä pikkurahalla. Niin kuin usein muidenkin ostamieni kirjojen kohdalla, Joulukuun kymmeneskin jäi yli vuodeksi kirjahyllyyn makaamaan. En uskaltanut lukea sitä. Olin varma, että sen novellit ovat hyviä, joten halusin säästää sen johonkin sopivaan aikaan X. Tyypillistä. Yleensä mitään sopivaa aikaa X ei ole edes olemassa. Tai on, se on aina. Mutta nyt oikeastaan olikin, täsmällinen oikea aika, nimittäin novellihaaste. Tiesin, että haluan viimeinkin lukea Saundersia.

Joulukuun kymmenennen kaikki kymmenen novellia kuvaavat kipeän osuvasti tähän päivään paikantuvia yhdysvaltalaisia ilmiöitä, keskiluokkaisten lähiöiden tilaa, rahvaan asemaa, yksilön sisintä. Saunders kirjoittaa raikkaalla tavalla, näkökulmat novellien aiheisiin eivät ole ollenkaan kulahtaneita. Novellien tapahtumat vaikuttavat alkuun hyvin naurettavilta, mutta osoittautuvat sitten viiltävän tosiksi. Saundersin satiiri puree – ja se käy kipeää.

Melkein kaikki kokoelman novellit ovat suosikkejani. Kokoelman avaa Kunniakierros, jossa teini-ikäinen Alison joutuu kidnappausyrityksen kohteeksi. Näkökulma vaihtelee Alisonin, naapurinpoika Kylen ja kidnappaajan välillä. Mitä jos naapurinpojan katse ei olisi ollut oikeassa paikassa oikeaan aikaan? Kokoelman lyhin, vain kahden sivun mittainen novelli Oksat kertoo elämänsä aikana monin eri tavoin pihallaan olevaa tolppaa tuunaavasta miehestä. Se on kenties kokoelman monimerkityksisin tarina, ja minä koin sen äärettömän surullisena.

Sitten äiti kuoli ja isä puki tolpan Kuolemaksi ja ripusti poikkipuuhun kuvia äidistä vauvana. Kun me käytiin katsomassa isää, tolpan juurelle oli levitelty outoja talismaaneja isän nuoruudesta: kunniamerkkejä, teatterilippuja, vanhoja svetareita, äidin meikkituubeja.

Pako hämähäkin sydämestä on kokoelman eniten dystopiaelementtejä sisältävä novelli, jossa Jeff-niminen nuori mies on alistunut häiritsevän ihmiskokeen uhriksi. Se vie koko kokoelman aivan uusiin ulottuvuuksiin. Semplica-päiväkirjat on hieman maltillisempi. Siinä avautuu keski-ikäisen miehen ahdistus elämästä, jossa pitäisi olla jotain, että on jotain. Tyttären lähestyvät syntymäpäivät ja onnenpotku tuovat perheen pihalle samanlaisen ihmistelineen kuin rikkaillakin on.

En ole kyllästynyt työhön. Työ on etuoikeus. Enkä vihaa rikkaita. Haluan rikastua itsekin. Sitten kun meillä on oma silta, taimenia, puumaja ja ST-ripustus, on päivänselvää, että kaikki on ansaittu itse toisin kuin esim. Torrineilla, joilla on pakostakin perintörahaa.

Kenties valjuimman jäljen jätti kokoelman päättävä Joulukuun kymmenes, joka kertoo sairaan miehen halusta kuolla. Se on kylläkin hyvin surullinen, mutta myös kovin vakava, ei ollenkaan sellaista ilotulittelua kuin suurin osa muista kokoelman novelleista. Ehkä se tuli liian lähelle, ehkä sen perinteisempi ote ei enää toiminut kaiken jälkeen.

Joulukuun kymmenennen novellit kiinnittyvät toisiinsa tiukasti, ne ovat kaikki yhtä taitavia, niin rakenteellisesti kuin kielellisestikin (kiitos upeasta suomennoksesta), ja sopivan nyrjähtäneitä. Mutta ne ovat myös tarpeeksi vaihtelevia pitäen jatkuvasti kiinnostuksen yllä. Luin kokoelmaa novellin päivässä, mikä osoittautui hyväksi ratkaisuksi, sillä novellit vaativat keskittymistä, ajattelua, reflektointia. Vahva suositus.


Osallistun kokoelmalla Reader, why did I marry him? -blogin novellihaasteeseen.
Novelleja: 10
Novelleja luettu yhteensä: 40

––

George Saunders: Joulukuun kymmenes
(Tenth of December, 2013)
Suom. Markku Päkkilä
Siltala 2015, 230 s.

12 kommenttia :

  1. Tämä on kyllä mahtava kokoelma. Pidin suuresti minäkin ja paljon enemmän kuin Sotapuiston perikadosta, joka oli synkkä alusta loppuun.

    Sulla onkin jo hienosti novelleja kasassa. Hieno juttu! Minä lainasin eilen varmuuden vuoksi 5 novellikokoelmaa, kun mistäs sitä tietää, mitä seuraavaksi haluaa lukea. On sitten ainakin valinnan varaa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivon, että ehtisin lukea Sotapuiston perikadon pian. Täytyykin kysyä, onko poikaystävän äiti jo lukenut sen, kun annoin kirjaston kappaleen ensin hänelle luettavaksi.

      Tykkään sun periaatteesta :D Luulen, etten mäkään pärjää pelkillä oman hyllyn novellikokoelmilla, ei niitä niin paljon ole lukemattomina ja eihän sitä välttämättä tee mieli lukea just niitä!

      Poista
  2. Pitihän se tämäkin lisätä lukulistalle. Sotapuiston perikato on listalla myös ja saa nähdä kummasta sitten aloitan.
    Hienon löydön oot kyllä tehnyt, mä täällä jo odottelen joulun jälkeisiä alennuksia. Olis paljon kaikkea muutakin mitä ostaa, ajattelin laittaa sisustuksen uusiksi. :D Nojoo, se siitä.

    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos haluat jotain edes vähän kevyempää(?), valitse tämä. Jos taas tekee mieli jotain kamalan synkkää (viittaan Ompun blogijuttuun), valitse Sotapuiston perikato.

      Harmi vain, että Akateeminen häipyi tuon loppuunmyynnin myötä täältä tyystin. Siellä oli aina tosi hyvät alet ja muutenkin laajempi valikoima kirjoja kuin vaikka Suomalaisessa, joka onkin nyt ainoa keskustan kirjakauppa. Ihan tylsää. Minäkin mietin, että jos ostaisi joulun jälkeisistä alennusmyynneistä uudet talvikengät! Uutena laadukkaat nahkakengät ovat sen verran hintavia, että jos säästelis vielä roposiaan (=tuhlais kirjoihin).

      Poista
  3. Huippua, että oikea aika lukea tämä oli juuri nyt. Hieno kokoelma, kerta kaikkiaan. Ostin tuon uuden suomennoksen kirjamessuilta ja aion lukea sen lähiaikoina. Saunders jätti lähtemättömän vaikutuksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iski ihan sellainen olo, että NYT haluan vihdoinkin lukea nämä novellit ja sitten vain luin. Miksi joskus on niin vaikeaa vain alkaa lukea.

      Jäänpä odottelemaan tekstiäsi Sotapuistosta! Jospa lukisin sen itsekin vielä tämän vuoden puolella.

      Poista
  4. Pitäisikin varmaan lisätä tämä lukulistalle, kirjoitat tästä sen verran hyvin. Eiku hetkinen - taisinkin jo aiemmin lisätä tämän lukulistalle. No, sanotaan sitten, että pitäisi lukea.

    Minun novellihaasteeni on vielä nollassa, mutta ehkä pian voisi olla novellikokoelman aika.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, hyvä, että se löysi jo tiensä sinne :)

      Olen lukenut nyt pitkän ajan yhtä paksua ja hyvin intensiivistä kirjaa (Ferranten napolilaissarjan viimeinen osa), joten sen rinnalla on ollut mukava lukea jotain lyhyttä ja tiivistä. En oikein tykkää lukea novellikokoelmaa kerralla kannesta kanteen, yksittäisiä novelleja on kiva sulatella vaikkapa päivän ajan. Nyt kuitenkin pidän pienen breikin novelleista, kun pitäisi ehtiä lukea pari kirjastolainaa ennen niiden palautuspäivää. Toivottavasti ehdin, sillä ne kiinnostaa todella paljon!

      Poista
  5. Saunders tarttui minullakin lukulistalle Ompun vinkkaamana, tuo Sotapuiston perikato itseasiassa jo odotteleekin lukemistaan hyllyllä. Otin tämänkin jo sinulta nyt ylös, toivottavasti tuo toinen jo vie mennessään. Huippu tämä haaste kyllä, minulle novellit ovat tähän asti olleet suurinpiirtein yhtä kuin Alice Munro, ihana laajentaa hieman omaakin kirjallisuuskuvaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sotapuiston perikato on tulossa minullakin lukuun, odotan kovasti! Joulukuun kymmenes lienee kesympi, vaikka aika hurjia juttuja tässäkin on.

      Minäkään en ole mikään novelliasiantuntija, vaikka niitä olen alkanutkin lukea jo ennen tätä haastetta, joten ihan huippua saada vinkkejä muiden haasteeseen osallistuvien blogeista!

      Poista
  6. Tämä oli minulle viime vuoden huikein lukukokemus! Todella haastoi ajattelemaan ja miettimään. On ollut mielenkiintoista huomata, että kaikki läheiset lukevaiset ystäväni eivät ole olleet samaa mieltä kanssani novelleista. Jotkut ovat jopa jättäneet kirjan kesken. Ei ihan helppo, vaikka minusta Saundersin teksti on jopa nerokasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo ei, Saunders ei ole sieltä helpoimmasta ja ymmärrettävimmästä päästä. Hän jättää paljon tilaa lukijan omille tulkinnoille, mikä on positiivinen asia. Ymmärrän kyllä sen, että joskus novellien tulkitseminen voi turhauttaa, on minuakin joskus turhauttanut, mutta onneksi niitä voi tulkita ihan oman mielensä mukaan. Joulukuun kymmennen novellit eivät kuitenkaan missään nimessä ole liian vaikeita!

      Poista