2.10.2016

Vuoden kolmannen neljänneksen luetut kirjat


Syksy on täällä pohjoisemmassa Suomessa jo melko pitkällä. Vielä on kaunista ja usein aurinkoistakin, onneksi. Marraskuu on kuukausista ikävin: kylmyys, märkyys, pimeys, toiveajattelu lumesta, joka valaisisi maisemaa. Onneksi voin hyvällä syyllä sulkeutua kotiin ja kääriytyä viltteihin, sillä syksyn ohjelmassa on vain gradun tekoa. Jos sitä ehtisi samalla lukea vähän kirjojakin, tosin tämän vuoden kolmannen neljänneksen luettujen määriin en usko yltäväni. Oli vähän hullut kolme kuukautta, kun ei tarvinnut juurikaan opiskella, joten oli paljon aikaa vain lukea.

Luin heinä-, elo- ja syyskuun aikana seuraavat 21 kirjaa:

Minna Rytisalo: Lempi
Emily St. John Mandel: Station Eleven
Patrick deWitt: Alihovimestari Minor
Enni Mustonen: Paimentyttö
Giovanni Boccaccio: Decamerone
Margaret Atwood: MaddAddam
Brian K. Vaughan & Fiona Staples: Saga (vol. 1)
Kazuo Ishiguro: Pitkän päivän ilta
Mikaela Strömberg: Sophie
Miguel de Cervantes: Don Quijote
Helmi Kekkonen: Vieraat
Riitta Jalonen: Kirkkaus
Voltaire: Candide
Emma Cline: Tytöt
Alice Munro: Kallis elämä
Janet Ellis: The Butcher's Hook
Patrick Ness: Hirviön kutsu

Tähän jaksoon sattui enemmän pettymyksiä kuin alkuvuoden vastaaviin. Patrick deWittin Alihovimestari Minor ei hauskuuttanut samalla tavalla kuin Sistersin veljekset. Enni Mustosen Paimentyttö yllätti yksinkertaisuudellaan. Mikaela Strömbergin Sophie oli vähän liian hämmentävä sekoitus historiallista romaania, fiktiota ja elämäkertaa. Helmi Kekkosen Vierailta odotin jotain ihan muuta. Maja Lunden Mehiläisten historia ei lunastanut mehiläisten rooliin asetettuja odotuksia. Silti viimeisten kolmen kuukauden ikävimmän kirjan tittelin saa Giovanni Boccaccion Decamerone, jota luin välillä suorastaan hampaat irvessä.

Päädyin myös jättämään kaksi kirjaa kesken. Nobelisti Kenzaburō Ōen Death By Water oli suorastaan tylsä – ainakin ensimmäisten sadan sivun perusteella. Tarina ei tuntunut liikkuvan eteenpäin ollenkaan ja kirjan päähenkilö, iäkäs kirjailijamies, vaikutti ihan kamalalta vätykseltä. Kesken jäi myös Amie Kaufmanin Illuminae, The Illuminae Files -sarjan avausosa. Scifi-/dystopiakirjan tarina ja erikoinen rakenne vaikuttivat kiinnostavilta, mutta kokonaisuudessaan kirja tuntui liian teiniltä (vaikka se nuortenkirja onkin).

Mutta onneksi viime kuukausiin mahtui enemmän hyviä kuin huonoja kirjoja. Parhaimmat elämykset olivat kirjasyksyn avannut Minna Rytisalon Lempi, Leena Krohnin ihanan viisas ja erikoinen Pereat Mundus : romaani, eräänlainen, Elena Ferranten Napolilais-sarjan kolmas osa Those Who Leave and Those Who Stay, Kazuo Ishiguron rauhoittava Pitkän päivän ilta ja Riitta Jalosen Kirkkaus, joka pitää tällä hetkellä kärkisijaa vuoden parhaimman kirjan paikalla.

Sain onnekseni edistettyä hieman vuoden tavoitteitanikin. Luin yhden Kazuo Ishiguron kirjan lisää, luin sarjakuvan (mutta vain yhden, buu), luin lisää Leena Krohnia (jopa kaksi kirjaa!) ja luin kolmen kirjan verran novelleja (Krohn, tavallaan, Munro ja Boccaccio). Kazuo Ishiguron suhteen minulla menee ihan hyvin, sillä olen vuoden sisällä lukenut jo kolme hänen kirjaansa. Nämä tässä koosteessa olevat Krohnin kirjat ovat vasta ensimmäiset Krohnini tänä vuonna, olisihan niitä voinut lukea jo aikaisemminkin tänä vuonna. Novelleja olen tainnut lukea seitsemisen kokoelmaa, mikä on aika hyvin. Sarjakuvien suhteen minulla menee kaikista heikoiten, en ole lähelläkään noin kymmentä kappaletta, jonka asetin tavoitteekseni alkuvuodesta. Mutta vuotta on vielä jäljellä, katsotaan sitten koko vuoden koosteessa miten näiden kanssa loppujen lopuksi kävi!

Syksy käynnistyi mukavasti myös parin kirjallisuuspalkintokatsauksen osalta. Tällä hetkellä ollaan menossa The Man Booker Prizen lyhytlistan ja National Book Awardin pitkälistan parissa.

Luettuja sivuja kertyi yhteensä 6877, keskiarvo tästä on 327 sivua per kirja.

Samoja suosikkeja, samoja pettymyksiä? Minkä näistä haluaisitte lukea?

8 kommenttia :

  1. Kirkkaus ja Lempi ovat tällä hetkellä minunkin parhaimpien kirjojeni kärjessä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee! Tänä vuonna on tullut luettua monta kovaa kotimaista :)

      Poista
  2. Lempi on näistä lukemistani ehdottomasti vuoden parhaimpien kirjojen kärjessä itselle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että se yltää korkealle myös minun vuoden parhaimmissani :)

      Poista
  3. Kirkkaus on minullakin korkealla. En ole sijoitellut vielä kirjoja sen enempää, mutta niin Saision, Helmi Kekkosen kuin Leena Parkkisen kirjat ovat kärjessä. Saa nähdä, miten pääsevät Finlandiaan. Kirkkaus on todella vaikuttava kirja, joten toivottavasti se johtaa suomentamisiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saisiota en ole lukenut ja Kekkosen kirja ei ollut taas ihan mun juttu, mutta Parkkisen uusin oli hieno! Onneksi Finlandia-ehdokkaat kerrotaan jo kuukauden päästä, ei tarvitse enää pitkään jännittää.

      Poista
  4. Täälläkin Kirkkaus ja Lempi ovat aika korkealla parhaiden joukossa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin vain arvella, mitkä kirjat ovat kirjabloggaajien suosikkeja vuoden päättyessä :D

      Poista