Lukuisa: Sara Baume: Spill Simmer Falter Wither

Sometimes I see the sadness in you, the same sadness that's in me. It's in the way you sigh and stare and hang your head. It's in the way you never wholly let your guard down and take the world I've given you for granted. My sadness isn't a way I feel but a thing trapped inside the walls of my flesh, like a smog. It takes the sheen off everything. It rolls the world in soot. It saps the power from my limbs and presses my back into a stoop.

57-vuotias Ray on mies, joka on liian vanha aloittamaan alusta, mutta liian nuori luovuttamaan. Hänen isänsä, ainoa perheenjäsen, on kuollut, eikä hänellä ole ystäviä, ei ole koskaan ollutkaan. Kaikenlainen sosiaalinen kanssakäyminen ahdistaa häntä, pelottavimpia ovat lapset, joten hän viettää suurimman osan ajastaan yksin isänsä talossa.

Eräänä keväisenä tiistaipäivänä Ray näkee sekatavarakaupan ikkunassa ilmoituksen: "COMPASSIONATE & TOLERANT OWNER. A PERSON WITHOUT OTHER PETS & WITHOUT CHILDREN UNDER FOUR". Ilmoitus koskee terrieriä, joka etsii kotia. Ray toimii vaistonvaraisesti, adoptoi koiran, joka on yhtä yksinäinen ja kaltoinkohdeltu kuin hänkin. Koiralla on vain yksi silmä, joten se saa nimekseen One Eye. Rayn ja One Eyen suhde vahvistuu kun kevät muuttuu kesäksi, kesä syksyksi ja syksy talveksi, ja samalla Rayn menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus avautuvat.

Sara Baumen esikoisromaani Spill Simmer Falter Wither, jonka nimi viittaa eri vuodenaikoihin, ei ole sellainen sentimentaalinen, sokerilla kuorrutettu tarina vähän ressukasta, kenties masentuneesta ja kaiken menettäneestä vanhasta miehestä, joka löytää lohdun adoptoimastaan koirasta, ja sitten tuo koira sairastuu tai joutuu onnettomuuteen ja kuolee, mutta ei turhaan, vaan se ehtii tuoda iloa omistajansa elämään ja opettaa siitä kaikenlaista. Ei sillä, että sellaisissa romaaneissa olisi sinällään mitään vikaa, mutta Baumen romaani on kuitenkin kaikkea muuta.

Spill Simmer Falter Wither ei ole pätkääkään herttainen, se on yhtä masentava kuin marraskuu. Sekä mies että koira ovat toisaalta kamalia, toisaalta säälittäviä, mutta positiivisemmalla tavalla säälittäviä, pakosta olosuhteiden uhreiksi joutuneita. Ray ei ole koskaan tavannut äitiään, ei edes tiedä missä hän on vai onko missään. Suhde isään oli aina hyvin etäinen ja välinpitämätön, eikä hänellä ole koskaan ollut ystäviä, vain kirjat. Ulkopuolinen maailma pelottaa häntä. Kun Ray sitten hankkii One Eyen, tuon silmäpuolen ruman terrierin, hän näkee eläimessä itsensä. Koira ei paranna tai pelasta Rayta, ei mikään koira pystyisi siihen, se johtaa jopa vaikeuksiin, mutta se lievittää yksinäisyyttä ja tuo seuraa.

Spill Simmer Falter Wither ei ole kirja koirasta, vaan kirja yksinäisyydestä, ulkopuolisuudesta ja mielenterveyden hajoamisesta. Masentavien teemojen kontrastina on kaunis ja yksityiskohtainen lyyrinen kieli, joka sinkoilee sinne ja tänne, hengittää Rayn hengityksen tahdissa. Siitä on välillä vaikea saada otetta, sitä ei ole useinkaan helppo lukea, mutta sitten kun sen otteen saa, se tuntuu jossain syvällä. Vastakohtaisuuksista syntyy jotain surullisen kaunista, joka hämmentää ja joka jää mieleen pitkäksi ajaksi.