22.10.2016

Rob Ewing: The Last of Us


Elizabeth, Rona, Alex, Calum Ian ja Duncan ovat syrjäisen skotlantilaisen saaren ainoat asukkaat, ainoat lapset. Kaikki muut saarella asuvat ovat kuolleet. Lapset eivät tiedä, onko muukin maailma samanlainen kuin heidän maailmansa. Onko jossain muitakin elossa olevia lapsia? Onko enää aikuisia?

Vanhimpana Elizabeth pitää huolta muista lapsista, etenkin joukon pienimmästä, Alexista, jonka insuliini ei riitä loputtomiin. Jotta päivät tuntuisivat mahdollisimman samanlaisilta kuin ennenkin, he käyvät koulua ja Elizabeth toimii joukon opettajana. He tekevät "ostosreissuja" taloihin, joissa eivät ole vielä käyneet. Talot, joissa ei ole hajua, merkitään g-kirjaimella, talot, joissa on paha haju, b-kirjaimella. Toisessa koulurakennuksessa on Viimeinen Aikuinen, jota he käyvät kunnioittamassa, mutta liikuntasaliin he eivät mene, sillä sieltä tulee todella paha haju.

Lasten väliset jännitteet alkavat kasvaa sitä mukaa kun he alkavat ymmärtää, ettei toivoa enää ole. Aikuiset eivät palaa enää takaisin, he eivät pelastu. Eikä siitä seuraa hyvää.

Rob Ewingin esikoisromaani The Last of Us on pelottava dystopia. Se kuvaa maailmaa, jossa jokin tuntematon virus on tappanut lähes kaikki ihmiset, säästäen vain muutaman syrjäisellä saarella asuvan lapsen. Nimenomaan se, että elossa olevat ovat lapsia, on kaikista karmeinta. Romaania on verrattu William Goldingin Kärpästen herraan, mutta ihan samanlaista tarinaa ei kannata odottaa. The Last of Usissa valtapeli ja julmuus eivät kärjisty yhtä pitkälle kuin Goldingin klassikossa.

The Last of Us on kahdessa eri aikatasossa etenevä romaani. Kertoja Ronan nykyisyys on arvoitus, lukija ei vielä alussa tiedä, mitä on tapahtunut ja miten Ronan teko johti muihin tekoihin, laittoi lumipallon liikkeelle. Alun hitaus ja pääseminen sisään niin hirvittävään maailmaan vaatii ensin totuttelua. Osasyy siihen on Ronan kertojaääni, joka on lapseksi uskottava, mutta myös vaikeasti tulkittava. Kenelle tahansa olisi kai vaikeaa jäsentää sellaista maailmaa, lapselle se olisi varmasti vielä vaikeampaa. Melko pian tarina vei kuitenkin mukanaan, lopulta jopa niin hyvin, että sitä oli vaikea jättää kesken edes hetkeksi.

Olen huomannut, että usein spefikirjat toimivat minulle sellaisen rennomman, välipalakirjallisuuden nälkään, mikä kuulostaa vähän hullulta, sillä etenkin dystopiat ovat kaikkea muuta kuin kepeää luettavaa. En myöskään sano, että kaikki spefi olisi jotenkin rentoa kirjallisuutta – rinnastettavissa viihteelliseen kirjallisuuteen, vastakohta ns. korkeakirjallisuudelle ja niin edelleen – mutta spefi on usein laji, jonka ääressä yksinkertaisesti rentoudun. Ehkä syynä on se, että kuvitteelliset maailmat ovat tarpeeksi etäällä arjesta, joten niiden ääressä rentoutuminen on erityisen helppoa. The Last of Us oli tällaiseen tarkoitukseen todella hyvä valinta ja muutenkin genressään erittäin hyvin rakennettu romaani.

––

Rob Ewing: The Last of Us
HarperCollins 2016, 306 s.

14 kommenttia :

  1. Teoksen nimi hämmentää. The Last of Us -niminen korkean profiilin peli ilmestyi vuonna 2013 ja sai todella hyvät arviot kansainvälisesti, erityisesti kerronnastaan muun hyvän lisäksi. Siinäkin on dystooppinen maailma, jossa ihmiskuntaa harventaa sienitauti, joka ensiksi kuitenkin muuttaa ihmiset zombienkaltaisiksi pedoiksi. Siinäkin vaellellaan rapautuneissa kaupungeissa ja hylätyillä asuinalueilla, ja toinen kahdesta päähenkilöstä on varhaisteini. Sikäli kun kirjalla ei näytä olevan mitään virallista kautta tekemistä kyseisen pelin kanssa, olen hieman yllättynyt, että näin läheltä liippaavaa ja täsmälleen samalla nimellä (!) varustettua viihdettä on edes haluttu tuoda markkinoille, koska jonkinlaisen tekijänoikeusmätkyn voisi kuvitella - yhdysvaltalaisen oikeudenkäyntikulttuurin tuntien - olevan aivan nurkan takana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedän myös pelin ja olen hieman seurannut, kun poikaystäväni pelasi sitä taannoin. Hänellekin tuli muuten heti mieleen ko. peli, kun näki kirjan nimen ja luki sen takakannen, joten näillä lienee tosiaan aika paljon yhteistä. En itse osaa ottaa siihen kamalasti kantaa, kun peli ei ole ihan hirveän tuttu. Nimi toki on tismalleen sama, mutta tarina nyt ei ole kamalan originelli edes pelissä – samaa ideaa on hyödynnetty aikaisemminkin niin peleissä, elokuvissa kuin kirjoissakin. Olisi kuitenkin ihan mielenkiintoista tietää, ovatko Naughty Dogin lakimiehet olleet yhteydessä Ewingiin :D

      Poista
    2. Jep, postapokalyptiset dystopiat tuppaavat sijoittumaan aika samantyylisiin asetelmiin muutenkin - ja kyseinen nimi nyt jo viittaa valmiiksi tietynlaiseen kehykseen. Veikkaan, että kirja ei ilman nimeään paljon mielleyhtymiä juuri tuohon peliin toisi, mutta sama nimi herättää kysymyksiä. Ja kiinnostaisi kyllä tietää, onko Naughty Dogilta reagoitu! Pitääkin seurata pelimediaa aiheen varalta.

      Genrekirjallisuus tulee oikeastaan yllättävän jälkijunassa tässä dystopia/apokalypsibuumissa, kun elokuvissa ja peleissä se alkoi jo vuosituhannen vaihteen tienoilla ja vasta Nälkäpeli taisi tehdä aiheesta kirjallisuuden valtavirtaa.

      Poista
    3. Tämä kirja on näemmä julkaistu jo keväällä, joten ovat varmaan jo reagoineet jos ovat (toki eri asia onko siitä puhuttu mitään julkisuuteen). Voihan olla niinkin, että kirjailija/kustantamo (iso kustantamo, HarperCollins, joten lienevät hyvin tarkkoja) ovat olleet yhteydessä Naughty Dogiin jo etukäteen eikä heillä ole ollut kirjan suhteen ongelmia.

      Ihan totta muuten, minäkin heikolla asiantuntemuksellani heittäisin, että Nälkäpeli (jonka idea sekin on tylysti kopioitu mm. Battle Royalesta, tulikohan siitä mitään isompaa tappelua?) aloitti dystopiabuumin, joka vaikuttaa olevan voimissaan edelleen, mutta peleissä ja leffoissa koko buumi tuli aiemmin.

      Poista
  2. Nimeen kiinnitin minäkin huomion. Kuten Lukijatar kertoikin, juonikuvaus on pitkälti samantyylinen kuin Last of Us -pelin juoni. Aika outoa? Jos näillä ei tosiaan ole mitään yhteyttä, niin ihmettelen kyllä miksi tuohon on lähdetty?
    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten vastasin Lukijattarellekin, en osaa oikein sanoa, ovatko kirjan ja pelin tarinat miten samanlaiset, kun peli ei ole minulle kamalan tuttu, vaikka olen seurannutkin poikaystäväni sitä pelaavan. Nimi nyt on ainakin tismalleen sama, mutta juoni ei ole kovin originelli edes pelissä. Kirjassa on kuitenkin viisi lasta, kun pelissä on myös aikuisia, kirjassa selviytyneet lapset eivät ole immuuneja taudille, vaan he paranivat siitä, kirjassa ei ole zombeja vaan kuolleet ovat vain kuolleita, kirjassa ei vaelleta pitkin maita ja mantuja, vaan pysytään saarella, kirjassa ei tapeta ketään jne. En tiedä, vaikuttaisiko kirja enää pelin plagiaatilta jos sillä olisikin eri nimi? Mielenkiintoinen juttu :)

      Poista
    2. Tuskin vaikuttaisi plagiaatilta jos nimi olisi eri. Aika paljon huomio kiinnittyi juuri tuohon nimeen. Jenkeissä oikeusjutut lähtee pienimmistäkin asioista, niin siksi alkoi kiinnostaa. :D

      Poista
    3. Haha, no se on kyllä totta. En sitten tiedä, onko tuosta nimestä ja samantyylisestä ideasta tullut mitään sanomista Naughty Dogilta. Ehkä siitä on keskusteltu jo ennen kirjan julkaisua ja heille se oli ihan fine. Tai sitten siellä on tapeltu koko vuosi :D

      Poista
  3. Minäkin ajattelin tämän ensin liittyvän samannimiseen peliin, mutta kirjana ihan uusi tuttavuus. Laitoin heti varauksen kirjastoon, kun se näytti olevan tänne Ouluunkin hankitun. :) Kivaa, kun saa ihan yllättäen kivan lukuvinkin. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy käydä ensi viikolla kirjastossa palauttamassa tämä kirja, niin pääset lukemaan :) Minusta tässä on loppujen lopuksi aika erilainen tarina verrattuna samannimiseen peliin, vaikka idea onkin sama. Olisi kiva kuulla, miten sinä vertaisit niitä keskenään, jos peli on sinulle tutumpi kuin minulle!

      Poista
  4. Kiitos kirjavinkistä! Tämän idea on sama kuin muutamassa muussakin kirjassa, mutta eipä se kai haittaa. Tämä kirja kuulostaa hieman erilaiselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näitä kyllä riittää! Lapset päähenkilöinä teki tästä kuitenkin virkistävän, vaikka lapsipäähenkilöitäkin varmasti dystopiakirjallisuudessa on paljon, mutta itse en ole tainnut lukea montaa sellaista. Tässä lapset ovat vieläpä kovin nuoria, Elizabeth taitaa olla ainoa suunnilleen teini-ikäinen.

      Poista
  5. Kuulostaapa todella kutkuttavalle kirjalle! Täytyy ehdottomasti laittaa myös lukulistalle. Heti alussa mieleen tulikin Kärpästen herra, josta juuri sen asetelman takia pidin paljon. Lapsinäkökulmat on jotenkin niin karmivia tällaisissa kirjoissa, tuovat ihan eri tunnelman.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen! Kärpästen herrasta minäkin pidin kun luin sen joskus liian kauan sitten, mutta en oikein muista siitä muuta kuin sen perusasetelman. Jos tässä päähenkilöt olisivat olleet aikuisia, niin tarina olisi ollut todella paljon tylsempi.

      Poista