10.10.2016

Patrick Ness: Hirviön kutsu


Patrick Ness vaikuttaa olevan tällä hetkellä yksiä suosituimpia nuortenkirjailijoita. Kun näin vastikään suomennetun Hirviön kutsun kirjastossa, päätin katsoa, millaisen vaikutuksen Ness tekee minuun, jo hieman varttuneempaan lukijaan.

13-vuotiaan Conorin äiti sairastuu vakavasti ja siitä lähtien Conor on nähnyt miltei joka yö kamalaa painajaista, aina sitä samaa. Kun äidin kunto yhä heikkenee, hirviö alkaa vierailla Conorin luona aina tasan seitsemän minuuttia yli keskiyön. Jättimäinen, marjakuusen näköinen hirviö kertoo Conorille kolme tarinaa, mutta neljäs Conorin on kerrottava itse. Mitä hirviö oikein haluaa sanoa?

Idean Hirviön kutsusta kehitti alunperin lasten- ja nuortenkirjailija Siobhan Dowd, joka ehti menehtyä rintasyöpään ennen kirjan kirjoittamista. Dowdin kustantaja ehdotti Patrick Nessille, että hän kirjoittaisi kirjan Dowdin puolesta. Ness ei kuitenkaan halunnut tehdä karhunpalvelusta Dowdille, se ei olisi oikein, mutta hän kehitti Dowdin ajatuksista tarinan, joka on ainakin kehyksiltään samanlainen kuin alkuperäinen idea.

Hirviön kutsu ei ole tarina hirviöstä, vaan se on tarina läheisen sairastumisen aiheuttamista muutoksista ja tunteista, etenkin pelosta. Vaikka päähenkilö on 13-vuotias poika, hänen tunteensa ovat samastuttavia aikuisestakin lukijasta. Luimme kirjaa vuorotellen ääneen iltasaduksi yhdessä poikaystäväni kanssa ja se herättikin meissä paljon ajatuksia ja tunteita. Nukkumaanmenoa alkoi jo ihan odottaa, jotta saisi tietää, miten tarina jatkuu ja miksi hirviö on saapunut Conorin luokse.

Luen harvoin nuortenkirjoja, sillä yleensä ne käsittelevät sellaisia aiheita, jotka omalla kohdallani kuuluvat jo suhteellisen kaukaiseen elämänvaiheeseen. Yhä useammin haluan myös tekstiltä enemmän, enemmän monikerroksisuutta ja -tulkintaisuutta, haastetta. Hirviön kutsukin on selkeä nuortenkirja, sillä sen kerronta on aika yksinkertaista ja suoraviivaista, sitä on helppo lukea. Tarina on myös aika ennalta-arvattava. Teemojensa puolesta Hirviön kutsu kuitenkin puhuttelee monenikäisiä lukijoita, mitä arvostan. Arvostan myös sitä, miten tämäntyyppinen kirja voi tuoda lohtua samanlaisessa tilanteessa oleville, sillä vertaistuen saaminen voi olla vaikeaa.


––

Patrick Ness: Hirviön kutsu
(A Monster Calls, 2011)
Alkuperäisidea: Siobhan Dowd
Kuvitus: Jim Kay
Suom. Kaisa Kattelus
Tammi 2016, 215 s.

4 kommenttia :

  1. Toihan olisi meillekin hyvä idea lukea jotain vuorotellen ääneen ennen nukkumaan menoa, enpä ole ennen tullut ajatelleeksi. Luetaan vaan aina kumpikin omilla tahoillamme. Tämä rupesi kiinnostamaan tuon Jim Kayn kuvituksen ansiosta, hänen kuvittamat Harry Potter-kirjat ovat niin näyttäviä!
    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hirviön kutsu taisi olla meillekin ensimmäinen kirja, jota luettiin ihan vuorotellen toisillemme iltasaduksi. Aiemmin mä olen silloin tällöin lukenut poikaystävälleni ääneen kirjaa, joka mulla on silloin sattunut olemaan kesken. Mun monotoninen lukuääni auttaa vissiin nukahtamaan :D

      Jim Kayn kuvitus oli tässä kivan näköistä, vaikka olikin tummaa. Sopi ainakin tarinan synkkyyteen.

      Poista
  2. Hei Laura, hankin tämän kesälomalukemiseksi poikieni kanssa ja ehdimme vähän aloittaa yhdessä juuri ääneen lukemisella. Se jäi silloin kutkuttavasti kesken, mutta nyt aloitamme pian uudestaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Sara! Tätä olikin mukava lukea juuri ääneen :) Toivottavasti olette koko porukka tykänneet!

      Poista