5.9.2016

Riitta Jalonen: Kirkkaus


Ensimmäinen lause toi tullessaan toivon. Vain toivon tähden voin kirjoittaa, en vihan tai pelon. Kun on kirjoittamalla kokenut kirkkauden ja nähnyt mustasta ajasta erottuvan valon, ei voi unohtaa sanojen voimaa.

Janet on nainen, jolla on kirkuvanpunainen tukka, voimakas sisäinen maailma ja rakkaus sanoja kohtaan. Janet asuu meren rannalla, perhe on köyhä ja hänen kaksi sisarustaan kuolee hukkumalla. Lupaavasti alkanut opettajan ura vaihtuu mielisairaalan huoneisiin ja satoihin sähköshokkeihin. Joitakin vuosia myöhemmin Janetin esikoisteos, novellikokoelma, palkitaan yllättäen yhdellä Uuden-Seelannin arvostetuimmalla kirjallisuuspalkinnolla, ja Janet ei saakaan hänelle suunniteltua lobotomiaa. Onneksi, sillä se on alku Janetin kirjailijan uralle, joka vie hänet lopulta ulos mielisairaalasta, ulos lapsuudenkodistaan, lopulta Eurooppaan asti. Janetin sisällä asuvat niin elävät kuin kuolleetkin, ja ainoastaan kirjoittaminen tuo kirkkauden, vie pois pimeän.

Riitta Jalosen Kirkkaus on fiktiivinen romaani tunnetusta uusiseelantilaisesta kirjailijasta Janet Framesta (1924–2004), poikkeuksellisen herkästä naisesta, jota hoidettiin aiheetta vuosia psykiatrisessa sairaalassa. Häntä pidettiin skitsofreenikkona, mutta myöhemmin diagnoosi kumottiin. Sen sijaan Janetista tuli kuuluisa kirjailija. Kieli ja sanat pelastivat hänen elämänsä.

Olen lukenut yhden vuoden parhaimmista kirjoista. En liioittele yhtään. Tiesin ensimmäisestä sivusta lähtien, että tämä on minun kirjani, tulen rakastamaan sitä, ja niin siinä kävi; Kirkkaus vangitsi minut heti. En muista, milloin olisin viimeksi lukenut niin kaunista ja herkkää proosaa, tai milloin viimeksi kirjailija olisi päässyt päähenkilönsä pään sisälle niin taidokkaasti kuin Jalonen tässä romaanissa. Romaanin lopussa olevassa jälkipuheessaan Jalonen kertoo Kirkkautta kirjoittaessaan katsoneensa kuin peiliin, josta heijastui kaksi ihmistä lähes sulautuneena toisiinsa. Jalosen läsnäolon romaanissa huomaakin hyvin, hän on yhtä kuin Janetin ajatukset, hän piirtää Janetin eläväksi.

Upposin Kirkkauteen ja Janetin maailmaan niin, etten tahtonut saada henkeä. Painoi ja puristi, vaikka samalla nautin niin kovasti. Jalosen kerronnassa ja lyyrisessä ilmaisussa on jotain hyvin vangitsevaa enkä olisi halunnut päästää siitä irti. Romaanin ansiot eivät siis ole pelkästään tarinassa, vaikka Jalonen tekeekin tässä suuren palveluksen tuodessaan Janet Framen tutuksi meille suomalaisillekin (Framen kirjoja ei ole koskaan suomennettu!), vaan myös ja erityisesti kielessä ja kerronnassa, jotka ovat kuin toisesta maailmasta. En tiedä, olenko koskaan lukenut mitään vastaavaa, yhtä vaikuttavaa.

Kirkkaus on romaani, joka jätti minuun pysyvän jäljen. Syvän, pysyvän jäljen. Se on myös romaani, johon haluan palata vielä uudelleen, monta kertaa.


––

Riitta Jalonen: Kirkkaus
Tammi 2016, 352 s.

20 kommenttia :

  1. Oho ja vau! Tämä on mulla seuraavana lukuvuorossa - kuulostaa täydelliseltä. En malta odottaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivon niin paljon, että pidät tästä! <3

      Poista
  2. Oijoi! Tämä siis otettava lukuun mitä pikimmiten...!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti! Jos saisin päättää, tämä olisi kirja, jonka kaikki lukisivat heti seuraavaksi!

      Poista
  3. Kuulostaa upealta lukukokemukselta. Onneksi sellaisia kohtaa aina aika ajoin, ne muistaa kyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen vieläkin ihan tämän lumoissa. Harvemmin sattuu niitä täysiä kymppejä, onneksi ainakin pari vuodessa :)

      Poista
  4. Oi, tämähän kuulostaa upealta! Pitänee laittaa varausjonoon kirjastossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen enemmän kuin mitään muuta tänä vuonna lukemaani kirjaa! :)

      Poista
  5. Mahtava lukukokemus sulla. Kuten tiedätkin, varasin tämän kirjastosta sinun innoittamanasi. Nyt rupesi mietityttämään tuo, että tässä on pohjalla todellinen henkilö. Mun lukukokemukset todellisuuden ja fiktion yhdistelemisestä ei ole olleet niitä parhaimipia, vrt. Clinen Tytöt ja Phillipsin Murhenäytelmä.

    En nyt kuitenkaan anna menneiden kokemusten painaa, vaan isken tämän kimppuun avoimin mielialoin, kunhan Kirkkauksen kirjastosta saan. Kestää kyllä varmaan vielä ainakin kuukauden tai ehkä vähän kauemminkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luin vasta Mikaela Strömbergin Sophien, faktan ja fiktion sekoituksen, josta en oikein innostunut, joten pelko oli minullakin takaraivossa. Onneksi tämä oli ihan toisesta ulottuvuudesta Sophieen verrattuna. Luen myös paraikaa Clinen Tyttöjä ja Kirkkaus ylittää myös sen ihan mennen tullen. Jalonen on kirjoittanut romaaninsa jotenkin niin erityisen hienolla tavalla, etten minä ainakaan pahemmin edes miettinyt, että Janet on ollut oikea henkilö. Toki sen tiesi, toki sillä oli alkuun ja on edelleen jokin merkitys, mutta se ei millään tavalla häirinnyt eikä Janetin todellisuus ole romaanissa mitenkään korostettua.

      Toivon, että sinäkin pidät tästä!

      Poista
  6. Luin tämän juuri ja voi että mikä kirja!!! Rakastin sitä ensi hetkestä lähtien. Koitan blogata huomenna.

    VastaaPoista
  7. Luin tämän juuri ja voi että mikä kirja!!! Rakastin sitä ensi hetkestä lähtien. Koitan blogata huomenna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihii ihanaa kuulla, että tähän rakastutaan, koska pakkohan tähän on vain rakastua!

      Poista
  8. Minä sain tämän luetuksi loppuun tänään ja olen niin samaa mieltä - yksi tämän vuoden parhaimmista kirjoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huippua! <3 Jos tämä ei ole esim. Finlandia-ehdokkaana, petyn.

      Poista
  9. Kirkkaus lumosi minut täysin. Minun oli jopa vaikea kirjoittaa tästä.
    Huomsin sinun kommentin yllä, pakkohan tämän on olla Finlandia-ehdokkaana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Usein niistä parhaimmista kirjoista on kaikista vaikeinta kirjoittaa.

      Olisi hyvin erikoista ja vain väärin, jos tämä ei ole ehdokkaana!

      Poista
  10. "Romaanin ansiot eivät siis ole pelkästään tarinassa, vaikka Jalonen tekeekin tässä suuren palveluksen tuodessaan Janet Framen tutuksi meille suomalaisillekin (Framen kirjoja ei ole koskaan suomennettu!), vaan myös ja erityisesti kielessä ja kerronnassa, jotka ovat kuin toisesta maailmasta. En tiedä, olenko koskaan lukenut mitään vastaavaa, yhtä vaikuttavaa." Niin totta, niin totta!!!

    Tämä jäi minuunkin. En tarvitse tatuointeja, sielukirjani ovat minun elämäni kuvat.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanasti sanottu! Se on ihan totta (vaikka toisaalta haluaisin myös tatuoinnin tai pari, ehkä jotain kirjallisuuteen liittyvää sitten?)

      Poista
    2. Tottakai sitten kirjallisuuteen liittyvää,se tatuointi, mutta miten valita:)

      <3

      Poista