2.9.2016

Leena Krohn: Datura tai harha jonka jokainen näkee


Uusi Anomalisti -lehden toimitussihteerinä työskentelevä nainen saa lahjaksi kauniin kasvin, daturan eli hulluruohon. Kuullessaan daturan parantavista, mutta myös päihdyttävistä, jopa kohtalokkaista, vaikutuksista, toimitussihteeri päättää kokeilla sen siemeniä lääkkeeksi astmaansa. Ihan pikkuisen vain. Sitä mukaa kuin nainen nauttii daturan siemeniä, alkaa todellisuuskin sumentua. Ovatko kaikki naisen näkemä ja kokema enää totta, mikä on ylipäänsä totta? Ovatko kuskittomat autot todellisuutta, entä kukkakaupassa sattuva välikohtaus tai makuuhuoneessa vieraileva valkopukuinen nainen? Vai onko todellisuus harha jonka jokainen näkee?

Leena Krohnin Datura tai harha jonka jokainen näkee on ihanan kummallinen ja kiehtova kirja. Päähenkilön työ pseudotieteeseen keskittyvässä Uusi Anomalisti -lehdessä ja sitä kautta kohtaamansa lievästi sanoen erikoiset ihmiset sekoittuvat päähenkilön todellisuuden rakoilemisen kanssa sellaiseksi sopaksi, ettei lukijakaan ole ihan varma, mitä on meneillään ja mikä on totta ja mikä ei. Onko syy yksin daturan siemenissä vai onko taustalla jotain muutakin? Sen voi lukija itse päättää.

Datura ei ole suosikkini Krohnilta, mutta se on silti erinomainen teos. Verrattuna aiempiin lukemiini Krohnin kirjoihin siinä on paljon tuttuja asioita ja teemoja ja tyyli sekä kerronta ovat hyvin krohnmaista, episodimaista ja älykästä, mutta silti teos on omanlaisena, erilainen kuin muut. Todellisuuden olemuksen kanssa leikittely on mielenkiintoista, se tuo teokseen syvemmän tason, kun taas pinnalla kuplii ja poreilee, ivaillaan ja leikitellään älykkäästi. Minusta tuntuu, että opin aina jotain uutta lukiessani Krohnin kirjoja, opin ajattelemaan ja näkemään maailman ja sen ihmiset taas hieman eri tavalla.

Viiden kirjan jälkeen Leena Krohn on lunastanut paikkansa sydämessäni. En tiedä, olenko koskaan voinut kutsua ketään kotimaista kirjailijaa suosikikseni, mutta nyt voin vastata siihen sen olevan ehdottomasti Leena Krohn.

Muissa blogeissa: Taikakirjaimet ja Yöpöydän kirjat.

––

Leena Krohn: Datura tai harha jonka jokainen näkee
WSOY 2001, 211 s.

8 kommenttia :

  1. Ihanaa, että olet löytänyt Krohnista lempparisi. Minä olen lukenut häneltä yhden kirjan, joka oli todella hieno ja taitava, mutta jäi jotenkin etäiseksi. Tai kirjan hienous ja taitavuus oli viiden tähden luokkaa, mutta henkilökohtaiselle alueelleni se ei tahtonut kunnolla kolahtaa. No, täytyy lukea ehdottomasti lisää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Krohnilla on kutkuttavan omanlaisensa tyyli. Ensikosketukseni oli kirjallisuuden opinnoissa Tainaron, johon rakastuin ja lyhyen tekstinäyttään analyysin jälkeen luin koko kirjan. Sen lisäksi oen luknut tosiaan tuon Daturan ja Hotel Sapiensin, josta kirjoittamastani kandista sain arvosanaksi 5. Se ei ole henkilökohtainen suosikkini, sillä kyseessä oli niin suuri teos sivumääräänsä nähden, etten aivan täysin tavoittanut kaikkia tasoja. todella taitavaa ja hämmentävää tekstiä tällä kirjailijalla. Hyllyssä odottaisi useampikin hänen teoksena lukmistaan, kuten Oofirin kultaa.

      Poista
    2. Katri, lempikirjailijoiden löytäminen on kyllä ihanaa! Etenkin sellaisten, jotka ovat jo julkaisseet vaikka kuinka monta kirjaa, niin on vielä paljon luettavaa edessä. Suunnittelenkin jo minkä Krohnin luen seuraavaksi! Osaan kuitenkin kuvitella tuon etäisyyden kokemuksen. Voisiko se piillä juuri siinä, että kirja on niin taitava, että se henkilökohtainen tarttumapinta jää varjoon, tavoittamatta? En tiedä. Mutta kokeile ihmeessä vielä uudestaan jotain toista Krohnin kirjaa :)

      Poista
    3. Niina, Tainaron on kyllä ihana, unenomainen. Hotel Sapiens on kuitenkin ehkä suosikkini, mutta se olikin ensimmäinen Krohnini, ja kyllä, se on ihan varmasti haastava analysoitava. Hienoa, että kuitenkin selvästi enemmän kuin onnistuit siinä kandissasi :) Krohnilla on todella ihan omanlaisensa tyyli, jota rakastan.

      Poista
  2. Tämä oli ensimmäinen (ja toistaiseksi ainoa) Krohnilta lukemani teos ja kiinnostava tuttavuus. Minulla on kuitenkin hieman samanlainen kokemus Krohnista kuin Katrilla tuossa yllä - taitavaa tekstiä, mutta tunnetasolla teksti jäi etäiseksi. Ei ole kuitenkaan vaikea ymmärtää, miksi Krohnista pidetään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Krohn on taitava monella eri tasolla, mutta sen lisäksi minua viehättää hänen erilaisuutensa. Häntä ei helpolla sekoita keneksikään muuksi, Krohn on Krohn. Mutta ymmärrän puolestani myös tunteen etäisyydestä, joka hänen kirjoistaan saattaa välittyä.

      Poista
  3. Olen napannut tämän joskus mukaan kirjaston kierrätyshyllystä, mutta en ole saanut aikaiseksi lukea. Krohnin tyylistä uskallan sanoa jo pitäväni vain kahden luetun teoksen perusteella, mahtavaa että on näin hyviä kotimaisia spefikirjailijoita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En usko, että petyt tähänkään Krohniin! Ja ihan totta, Krohn on ihan omassa lajissaan spefikirjailijoiden joukossa. Harmi, ettei hänen tuotantonsa tunnu saavan kamalasti huomiota Suomessa, onhan hänen kirjojaan käännettykin paljon.

      Poista