Emma Cline: Tytöt


Emma Clinen esikoisromaani Tytöt on ollut kesän hitti maailmalla ja se saatiin myös suomeksi pikavauhtia loppukesästä. Kaijamari Sivillin suomennos onkin hyvin laadukas. Kohun myötä kiinnostuin kirjasta itsekin.

Vuoden 1969 kesä Kaliforniassa on kuuma. Neljätoistavuotiaalla Eviellä on tylsää, sillä hänen vanhempansa ovat juuri eronneet ja hän on riitaantunut parhaan ystävänsä kanssa. Edessä on pitkä, yksinäinen kesä ennen sisäoppilaitokseen lähtöä. Eräänä päivänä Evie kohtaa puistossa häntä itseään hieman vanhemman hippityttö Suzannen ja lumoutuu. He kohtaavat uudelleen ja tuo kohtaaminen johdattaa Evien kaupungin laitamilla sijaitsevaan kommuuniin, jota johtaa karismaattinen Russell. Kesä kuluu kommuunin maatilalla hengaten, mutta sitten totuus idyllin taustalla alkaa valjeta kammottavalla tavalla. Niin kammottavalla, että se vaikuttaa Evieen hänen loppuelämänsä ajan.

Tytöt on saanut inspiraationsa Charles Mansonin johtamasta kultista. Tai sanotaanko, että vähän enemmänkin kuin inspiraatiota, sillä Tyttöjen tapahtumat osuvat hyvin yhteen Charles Mansonin "perheen" tekemisien kanssa. Se oli minulle romaanin suurin ongelma, sillä Charles Mansonin johtama kultti ja kaikki siihen liittyvät tapahtumat olivat minulle ennestään hyvin tuttuja. Tyttöjä lukiessa tuli sellainen olo, että tarina on lähes täysin sama kuin Charles Mansonin kultin kohdalla; tapahtuma-aika on sama, paikka on sama, teot ovat oikeastaan samat, mutta nimet vain ovat erit. Toki näin on varmasti ollut tarkoituskin, se on vain romaanin kehys, jonka ei ole tarkoituskaan olla pääosassa, vaan pääosassa ovat Evie ja Suzanne, heidän välisensä ystävyys.

Silti Russellin johtaman kommuunin toiminta on toinen pääosan esittäjistä. Tytöt kuvaa kyllä hienosti ja aidonoloisesti myös tyttöjen välistä ystävyyttä, valtaa, nuoruutta ja ylipäänsä tyttöyttä, mutta lopulta aika ohuenlaisesti. Näissä teemoissa olisi ollut runsaastikin potentiaalia, joka jää nyt käyttämättä. Siksi koin, että romaanin fokus on yhtälailla ellei jopa vähän enemmän juuri kommuunin toiminnassa, ja koska se on lähes identtinen Charles Mansonin johtaman kultin kanssa, en kokenut Tyttöjä niin kiinnostavana kuin alkuun odotin. En osaa sanoa, miltä romaani olisi tuntunut, jos se olisi tehnyt selkeän eron Charles Mansoniin, sijoittunut toiseen aikaan, paikkaan ja tapahtumiin. Kenties paremmalta, mutta silloin myös muiden asioiden olisi pitänyt olla kunnossa.

Romaanin kaksi aikatasoa jää myös vähän turhan oloiseksi ratkaisuksi. Nykypäivän ja menneisyyden Evieiden välille ei synny kunnon sidettä. Ehkä romaani olisi voinut sijoittua vain menneisyyteen.

Kaikesta kritiikistä huolimatta Tytöt on sujuva ja kiinnostava romaani. Odotukseni vain olivat erit. Luulen, että olisin voinut nauttia siitä enemmän, jos olisin voinut olla vertaamatta sen tapahtumia jatkuvasti Charles Mansonin kultin tekemisiin ja jos tyttöjen välinen ystävyys ja tyttöys olisivat olleet teemoina vahvempia.

Muissa blogeissa: Rakkaudesta kirjoihin, Lumiomena, Reader, why did I marry him?, Kirjasähkökäyrä, Ullan luetut kirjat ja Kirjojen keskellä.

––

Emma Cline: Tytöt
(The Girls, 2016)
Suom. Kaijamari Sivill
Otava 2016, 297 s.

Tunnisteet: , , , , , , , , , , ,