21.9.2016

Emma Cline: Tytöt


Emma Clinen esikoisromaani Tytöt on ollut kesän hitti maailmalla ja se saatiin myös suomeksi pikavauhtia loppukesästä. Kaijamari Sivillin suomennos onkin hyvin laadukas. Kohun myötä kiinnostuin kirjasta itsekin.

Vuoden 1969 kesä Kaliforniassa on kuuma. Neljätoistavuotiaalla Eviellä on tylsää, sillä hänen vanhempansa ovat juuri eronneet ja hän on riitaantunut parhaan ystävänsä kanssa. Edessä on pitkä, yksinäinen kesä ennen sisäoppilaitokseen lähtöä. Eräänä päivänä Evie kohtaa puistossa häntä itseään hieman vanhemman hippityttö Suzannen ja lumoutuu. He kohtaavat uudelleen ja tuo kohtaaminen johdattaa Evien kaupungin laitamilla sijaitsevaan kommuuniin, jota johtaa karismaattinen Russell. Kesä kuluu kommuunin maatilalla hengaten, mutta sitten totuus idyllin taustalla alkaa valjeta kammottavalla tavalla. Niin kammottavalla, että se vaikuttaa Evieen hänen loppuelämänsä ajan.

Tytöt on saanut inspiraationsa Charles Mansonin johtamasta kultista. Tai sanotaanko, että vähän enemmänkin kuin inspiraatiota, sillä Tyttöjen tapahtumat osuvat hyvin yhteen Charles Mansonin "perheen" tekemisien kanssa. Se oli minulle romaanin suurin ongelma, sillä Charles Mansonin johtama kultti ja kaikki siihen liittyvät tapahtumat olivat minulle ennestään hyvin tuttuja. Tyttöjä lukiessa tuli sellainen olo, että tarina on lähes täysin sama kuin Charles Mansonin kultin kohdalla; tapahtuma-aika on sama, paikka on sama, teot ovat oikeastaan samat, mutta nimet vain ovat erit. Toki näin on varmasti ollut tarkoituskin, se on vain romaanin kehys, jonka ei ole tarkoituskaan olla pääosassa, vaan pääosassa ovat Evie ja Suzanne, heidän välisensä ystävyys.

Silti Russellin johtaman kommuunin toiminta on toinen pääosan esittäjistä. Tytöt kuvaa kyllä hienosti ja aidonoloisesti myös tyttöjen välistä ystävyyttä, valtaa, nuoruutta ja ylipäänsä tyttöyttä, mutta lopulta aika ohuenlaisesti. Näissä teemoissa olisi ollut runsaastikin potentiaalia, joka jää nyt käyttämättä. Siksi koin, että romaanin fokus on yhtälailla ellei jopa vähän enemmän juuri kommuunin toiminnassa, ja koska se on lähes identtinen Charles Mansonin johtaman kultin kanssa, en kokenut Tyttöjä niin kiinnostavana kuin alkuun odotin. En osaa sanoa, miltä romaani olisi tuntunut, jos se olisi tehnyt selkeän eron Charles Mansoniin, sijoittunut toiseen aikaan, paikkaan ja tapahtumiin. Kenties paremmalta, mutta silloin myös muiden asioiden olisi pitänyt olla kunnossa.

Romaanin kaksi aikatasoa jää myös vähän turhan oloiseksi ratkaisuksi. Nykypäivän ja menneisyyden Evieiden välille ei synny kunnon sidettä. Ehkä romaani olisi voinut sijoittua vain menneisyyteen.

Kaikesta kritiikistä huolimatta Tytöt on sujuva ja kiinnostava romaani. Odotukseni vain olivat erit. Luulen, että olisin voinut nauttia siitä enemmän, jos olisin voinut olla vertaamatta sen tapahtumia jatkuvasti Charles Mansonin kultin tekemisiin ja jos tyttöjen välinen ystävyys ja tyttöys olisivat olleet teemoina vahvempia.


––

Emma Cline: Tytöt
(The Girls, 2016)
Suom. Kaijamari Sivill
Otava 2016, 297 s.

18 kommenttia :

  1. Tämä kirja on meillä kirjaston varauslistalla. Innolla odotetaan, että päästään lukemaan :)

    Oli mielenkiintoista lukea mielipiteesi kirjasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti saatte kirjan pian näppeihinne ja pidätte! :)

      Poista
  2. "Ehkä romaani olisi voinut sijoittua vain menneisyyteen." Olen aika saletti, että jos minä olisin ottanut tämän kirjan lukuun, olisin voinut toistaa tuon toiveesi. Siis olen lukenut KAIKEN, mitä olen käsiini sanonut tuosta kultista ja Roman Polanskin kauniin puolison Sharon Stonen kauhistuttavasta murhasta, mutta ennakkoluuloisena ajattelin, että ehkä tämä kirja anna minulle uutta asiaan. Jos taas tätä ei olisi liitetty tuohon kulttiin ja tiettyyn paikkaan, olisinkin voinut lukea kirjan 'omanaan', sillä Otavan Sininen Kirjasto on ihan suosikkini.

    Tosin...eihän sitä vielä tiedä, mitä kirjastosta kotiin kannan:)

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla tässä tosiaan tökki eniten tuo niin vahva yhteys Mansonin kulttiin, en onnistunut ummistamaan siltä silmiäni, kun se on niin tuttu asia. Olisin varmaan pitänyt tästä enemmän jos niin selkeää yhteyttä ei olisi ollut ja jos se tyttöyden käsittelykin olisi ollut vähän vahvempaa.

      No, katso jos joskus innostuisit lukemaan tämän! Ainakin nyt tiedät tuon yhteyden, niin kirjan voisi yrittää lukea eri lasit silmillä :)

      Poista
  3. Minulla myös tämä kirjaston varauslistalla, niin monta hyvää arviota tästä lukenut - sitä odotellessa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä taidan olla sieltä nuivemmasta päästä mitä olen lukenut muiden kirjabloggaajien tekstejä tästä kirjasta, joten toivottavasti pidät!

      Poista
  4. Minä en ollut tajunnut etukäteen tuota Manson-yhteyttä, mutta kyllähän se lukiessa selvisi ja varmistui, kun kirjan loputtua luin ne sivulievetekstit.

    Olen samaa mieltä oikeastaan kaikesta. Kaksi aikatasoa ei tarjonnut oikein mitään sellaista näkökulmaa, joka olisi tehnyt tarinasta jotenkin täydemmän.
    Minä toivoin, että tämä olisi ollut iloinen hippiyskertomus ja tosiaan se tyttöjen välinen ystävyys nimenomaan se kirjan ydin.

    Pidin kyllä kerronnasta ja tunnelmasta, mutta noin juonen puolesta.... blaah.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Odotin, että tämä olisi tuntunut jotenkin erilaisemmalta ja keskittynyt juurikin siihen tyttöjen väliseen suhteeseen ja vallankäyttöön, mutta harmi, että se puoli jäi vähän ohueksi. En sitten tiedä, oliko se oikeasti ohut vai keskityinkö liikaa siihen kulttiin ja Manson-yhteyteen. Vähän jäi hölmistynyt olo.

      Poista
  5. Kirjan juoni oli todella hieno ja minua ei haitannut tuo Manson yhteys, koska ei se missään vaiheessa tullut kirjasta esille. Jos hiukankin on perehtynyt Masonin kulttiin, niin sieltä löytyy useita vastaavanlaisia väkivaltatekoja, joita en lähde tässä avaamaan, vaan niihin voi perehtyä vaikka lukemalla elämäkertakirjoja, joita on kyllä tehty tosi paljon.

    Luin kirjan psykologisin silmin. Miten yksinäinen tyttö, jopa kiusattu, johdatellaan tekoihin, joita ei halua tehdä, mutta tekee ne rakkauden vuoksi. Tämä rakkaus toiseen tyttöön on kirjan pääosa, Tytöt. Heräävä seksuaalisuus ja rakastuminen, josta tuli sitten loppuelämään johtavat seuraukset. Loppuosa oli todella hurja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aijaa, minulle yhteys Mansoniin pomppasi esiin heti kultin tullessa kuvioihin (ja odotinkin sitä kirjan lievetekstien perusteella)! Teot olivat samanlaisia, Russell kuvailtiin hyvin Charles Mansonin kaltaiseksi jne. Olisinpa itsekin osannut lukea kirjan samalla tavalla kuin sinä, mutta kultti ja sen yhteys Mansoniin vei minusta pidemmän korren.

      Poista
  6. Sivuutin tuon kultin aika pitkälle ajatuksissani, sillä se on kulunut, en vain jaksa sitä. Siitä huolimatta Tytöt vastasi odotuksiini, pidin Evien tarinasta, kehityskaaresta, nuoruudesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi osasit sivuuttaa sen, olisinpa minäkin osannut! Jäin nimenomaan kaipaamaan enemmän sitä tyttöjen välisen suhteen, vallankäytön ja nuoruuden kuvausta, mutta kultti puski koko ajan noiden edelle ja ääh.

      Poista
  7. Minulle tämä oli hehkutihehkuti! Muistan vieläkin tunnelman, hyrrr <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihi, huippua! Tunnelma tässä on kyllä hyytävä, sitä ei käy kieltäminen.

      Poista
  8. Luin tämän englanninkielisenä arvostelukopiona joskus loppukeväällä ja pakko kyllä myöntää itsekin, että se ei ollut ihan sitä mitä odotin. Itse myös tunsin, että jos olisin pystynyt olemaan rinnastamatta kirjan tarinan Mansonin "perheeseen" olisin todennäköisesti tykännyt siitä enemmän. Täytynee varmaan sitten kunhan kirjastojen pitkät varausjonot lyhenee käydä lainaamassa tämä suomeksi ja tsekata minkälainen suomennos tästä on saatu aikaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisipa mielenkiintoista tietää, miltä tämä olisi tuntunut jos se olisi sijoittunut ihan toiseen aikaan ja paikkaan ja tapahtumatkin olisivat olleet erit kuin Mansonin kultissa. Kenties paremmalta.

      Suomennos oli minusta laadukas (vertaamatta alkukieliseen), joten uskoisin, että se kestää hyvin vielä uudelleenluvun :)

      Poista
  9. Onneksi minulle Charles Mansonin kultin tapahtumat olivat vain etäisesti tiedossa, niin minua tuo ei haitannut. Minulle kirjan alku oli pettymys, mutta lopulta pidin kirjasta. Aika paljonkin. Kun annoin odotuksilleni kyytiä ja luin kirjaa vain kirjana, se oli kiinnostava. Ymmärrän silti pointtisi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos tätä olisi osannut lukea vertaamatta koko ajan Charles Mansonin kulttiin, ehkä olisin pitänytkin tästä enemmän, kuka tietää. Sikäli siis harmi, että kirjailija päätti yhdistää romaanin miljöön, henkilöt ja tapahtumat juuri Mansoniin. Miksei johonkin toiseen kulttiin tai miksei kaikki olisi voinut olla täysin irrallaan tositapahtumista? Myykö kirja hyvin juuri Manson-yhteyden vuoksi? Jaa-a. No, oli tässä myös paljon hyviäkin puolia, joten ei haittaa, vaikka luin :)

      Poista